lapsen läksyt
Ei ole ehkä ensimmäinen kerta kun täällä asiaa kysellään. Tokaluokkalaisen läksyt aiheuttaa harmaita hiuksia. Tai ei ne läksyt vaan se että lapsi ei jaksa niihin keskittyä ja sitten tulee kyyneleet ja kiukkua ja rikkinäisiä kyniä. Miten lasta voisi hyvällä tavalla kannustaa läksyjä tekemään? Onko konsteja saada matikka kiinnostamaan? Kyseessä erityisopetusta saava lapsi. Vinkit otetaan vastaan. Opet,vanhemmat, ohjaajat tai itse oppimisessa ongelmia kohdanneet.
Kommentit (12)
Mieti tarkasti aika jolloin läksyjä tehdään, joka päivä suunnilleen sama aika. Niin ettei lapsi ole vasynyt ja nälkäinen. Sen jälkeen sitten lapsen kanssa yhdessä teette jotain lapselle mieluista, vaikka joku peli? Tai sitten palkinto vaikka perjantaisin aina jos läksyt tehty reippaasti sillä viikolla.
Ehkä sinun olisi syytä kääntyä koulun puoleen varsinkin jos lapsi erityisopetuksen piirissä.
On ok ja normaalia, että lapsi välillä protestoi läksyjään, kiukuttelee niistä, on hankalaa eikä jaksaisi tehdä niitä, mutta on myös normaalia että lapsi ymmärtää sen olevan hänen "työtään" ja että ne vaan on tehtävä, joka päivä. Ja jos ei tee niin siitä tulee seuraamus ja kuten opettajan maininta asiasta, Wilma-merkintä ja pidempään jatkuessaan heikko arviointi seuraavaan todistukseen. Ja toki ja toivottavasti vanhempien toimenpiteet siellä kotona eli esim ruutuaikarajoitus, viikkorahan nollaaminen kys vkolta, keskustelutuokion pitäminen tms.
Meillä 7lk poika jonka läksyjä ja niiden tekoa ei ole tarvinnut koskaan, ei siis ikinä, yhtään valvoa ja ne on aina olleet tehtynäkin eli ei siis Wilma-merkintöjä aiheesta, hän myös tekee ne ongelmitta ja helposti, nyt toki murkkuilun myötä ruvennut kritisoimaan läksyjä ylipäänsä mutta samalla tajuaa että niitä tulee ja ne on vaan tehtävä, kuten ennenkin.
Sitten löytyy 5lk poika joka on myös tunnollinen ja tekee läksynsä, mutta hän kaipaa myöskin jonkinasteista "vahtimista" asiassa ja häntä "pitää" myös joskus neuvoa jossakin jutussa vaikka koulu hienosti sujuukin. Mutta läksyjen vastaustyylikin eroaa toisesta, mahd nopeasti ja lyhyesti kiitos mieluiten, vanhempi tekee tarkemmin ja pidemmin juttunsa ja ennenkaikkea kärsivällisemmin, ei hermostu niiden parissa koskaan.
[quote author="Vierailija" time="21.08.2014 klo 11:26"]Mieti tarkasti aika jolloin läksyjä tehdään, joka päivä suunnilleen sama aika. Niin ettei lapsi ole vasynyt ja nälkäinen. Sen jälkeen sitten lapsen kanssa yhdessä teette jotain lapselle mieluista, vaikka joku peli? Tai sitten palkinto vaikka perjantaisin aina jos läksyt tehty reippaasti sillä viikolla.
[/quote]
Kiitos vastauksesta. Ongelmana juuri se, että olen myöhään töissä ja isä vuorossa. Joten usein läksyjä tehdään liian myöhään. Olen ajatellut palkinto ajatusta.
Ja 4 kysyy eikö koulussa toimi ns läksykerhoa? minun lasteni koulussa ainakin toimii, alakoulun puolella siis, 3pvänä vkossa 1h heti koulupvän jälkeen.
Ja isälle sitten systeemi hommaan jos hän kerta vastuussa lapsen läksyjen vahtimisesta?! ennen iltaa ja niin että koulun jälk ehtinyt hieman rentoutua ja rauhoittua. Ja niin että ei ole nälkäinen.
-4-
Miten 80-luvulla oli itsestään selvää, että lapsi tuli koulusta suoraan kotiin, otti/teki välipalaa jos tarvitsi ja teki läksyt (joihin ei todellakaan ala-asteella mennyt yli puolta tuntia). Loppuiltapäivä ooteltiin vanhempia kotiin kirjaa lukien, mentiin ulos leikkimään, siivottiin tms. Vanhempien tullessa kotiin ja kysyessä, että onko läksyt tehty, ei sellaista vaihtoehtoa ollutkaan, että siihen olisi voinut sanoa ei. Lapsen iltapäivähommiin kuului myös pedata sänkynsä (jos ei ollut aamulla tehty), tyhjentää tai täyttää tiskikonetta (tai tiskata), ulkoiluttaa koira jne. Ei sellaista asiaa ollut, mitä ei olisi voinut lapselta vaatia. Minusta on tullut ihan oma-aloitteinen ja kotihommissa taitava ihminen. Tietokonetta ei ollut eikä telkkarista tullut mitään päivisin. :) Telkkaria en katso juurikaan vieläkään ja tietokone on lähinnä työväline (+ ihana av).
Minä ainakin sain lapseni oppimaan matikkaa siten, että ennen kokeita tein sille sivukaupalla tehtäviä, jotka oli muunnelmia kirjan tehtävistä. Jokaisessa tehtävässä oli mun piirtämä eläin, joka pyysi jotakin ja lapsi piirsi sen siihen kuvaan. Esim kissa, joka toivoi pentua, häntärusettia jne. Siis siinä sitten puhuin kissana, joka pyysi. Se oli ikäänkuin kiva palkinto joka tehtävästä. Tosin en tainnut tuot vielä tokaluokalla keksiä.
Voisko niitä lasku laskea joiden kin välineiden avulla? Meidän erityispoika ei jaksa kiinnostua kovin kauaa kirjassa olevasta tehtävästä mutta jos tehtävä havainnollistetaan esim. lego-palikoilla, rusinoilla yms. niin laskeminen sujuu ja tarkkaavaisuus säilyy. Samoin joskus on auttanut kirjan sivun peittäminen muilta osin kuin kyseessä olevan tehtävän kohdalta, siis niin, ettei näe muuta ao. sivulta kuin tuon tekeillä olevan tehtävän.
Avuksi meillä on ollut myös helmitaulu, hahmottaa paremmin.
Hei,
Onko läksyjä liikaa? Liiat läksyt vievät innostuksen, kannattaa puhua opettajan kanssa, mielummin samanlaisia tehtäviä eikä sekaisin erilaisia tehtäviä, näin oppii logiikan jolla k. esim. lasku tehdään/saadaan vastaus, meillä auttoi myös että + laskut yliviivattiin punaisella ja - laskut sinisellä.
Ekapeli matikka on oiva tapa oppia, poika opiskelee koulussa ja kotona ko. peliä.
Palkitseminen voisi auttaa, mutta antakaa palkinto jo hyvinkin pienestä edistymisestä, meillä sai jo tarran palkintotaulukkoon kun löysi kynän, ja oikean kotitehtävän jne.
Mulla ei ole kokemusta erityislapsista, mutta olen huomannut, että jokaiselle lapselle ei ole se tietty aika hyvä tehdä läksyjä. Toinen tekee ne heti koulusta tullessaan, toinen tarvitsee sen välipalan ja rauhoittumis- ja lepoaikaa ennen läksyjä. Iltaan ei kannata jättää, koska silloin ne eivät taatusti suju.
Eli sinuna kokeilisin eri aikoja ja sitä kautta voi ainakin löytää sen ajallisesti sopivan kohtan millon lapsesi on parhaimmillaan läksyjen tekoon. Ehkä jotain välipalaa viereen. Yksi viinirypäle suuhun, kun yksi tehtävä on tehty?
Kiitos vastauksista. Hyviä ajatuksia. Itse aikoinani selvisin läksyistä joten kuten ilman apua ehkä pitäisi enemmän osata antaa vastuuta lapselle ainakin pikkuhiljaa. Nykyisin tuntuu vaatimus olevan että vanhemmat vastaavat läksyistä ainakin meille erityisoppijan vanhemmille on tätä korostettu.
Helmitaulu on jo käytössä. Ekapelissä on joskus pelannut matikkaa. Mutta kipinä pitäisi saada jostain syttymään.
Ideoita?