Lue keskustelun säännöt.
10-vee tyttömme ahmii kaikki herkut.
01.08.2014 |
Eli pitäisikö olla huolissaan vai onko vain herkkusuu? Mistä sen tietää, onko jokin syömishäiriö. Jos jätän juuri avatun karkkipussin pöydälle, niin tunnin kuluttua pussi on melkein tyhjä ja tyttö vaan inttää, että hän ei ole syöny. No kuka muu muka, kun ei perheessä ole kuin yksi lapsi ja mies ei ole edes kotona. Sama on keksien, limsan, jäätelön, ihan mitä vaan hyvää jos on kaappiin ostettu, lapsi syö kaiken. Onko tämä normaalia?
Kommentit (25)
Se olen minä! Olen juuri tuollainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta. Ei terve 10-vuotias varmaan ole noin makean perään. Syömishäiriö? Yritä jutella mikä ahdistaa.
Mä oon samanlainen ollut lapsena ja vieläkin kaikki herkut lähtee jos niitä kotona on. En vaan voi olla syömättä. Meillä ei oo mitään makeaa kotona, pahimpaan himoon leivon. Himo on niin kova että jos vaan tiedän että kaapissa on keksiä, syön ne varmasti
Miks teillä sitten on herkkuja ikäänkuin vielä tarjolle aseteltuna, jos niitä ei ole tarkoitus syödä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pistä herkut piiloon, sokeri koukuttaa
Omasta kokemuksesta tiedän, että kun herkkuhimo iskee, sitä ei vaan voi vastustaa. Herkkujen perään oleva lapsi lisäksi kuvittelee, ettei kukaan huomaa, vaikka syönkin nämä karkit tästä pikkuhiljaa tai syönkin kaksi pullaa yhden sijasta. Vanhemmat huomaavat ja ihmettelevät, lapsi huomaa tämän ja saattaa tuntea pahaa syyllisyyttä ja häpeää. Silti herkkuja ei osaa olla syömättäkään, sillä tilaisuus tekee varkaan jos kaapeissa on jotain hyvää!
Vastuu on täysin vanhemmilla. Älkää ostako kaappeihin herkkuja, ei edes piiloon kaapin perälle, koska herkkuja etsivä lapsi löytää ne satavarmasti. Sopikaa vaikka karkkipäivästä kerran viikossa. Arkena voidaan syödä ruuan jälkeen jälkkäriä, kohtuulliset annokset vaikka kevyttä mansikkarahkaa tms. niin saa pienen makeahampaan kolotuksen loppumaan.
Jos lapsi on muutenkin kova syömään ja ahmii herkkuja ja on mahdollisesti ylipainon rajoilla, tämä on minusta vielä tärkeämpää. Tietenkään hoikka lapsikaan ei saisi ahmia herkkuja aivan holtittomasti, mutta etenkin ylipainoon taipuvaisen lapsen kannalta olisi tärkeää, että kotona opittaisiin terve suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin. Ahmimisen taustalla saattaa olla ahdistusoireita, jännitystä, itsetunto-ongelmia yms. ja on senkin vuoksi tärkeää, että herkkujen salasyöminen estetään ja ollaan muutenkin hienovaraisia syömiseen liittyen. Vanhemmilla on kaikki vastuu siitä, millaista ruokaa kotiin ostetaan. Lapsi ei siitä voi päättää eikä olla vastuussa siitä, että karkkipussi pysyy koskemattomana pöydällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihmetellään miksi suomalaiset on läskejä?
mutkun pitää olla jotain hyvää kotona..... ?
ostatte herkut vain tarpeen mukaan. simple as that.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
18 jatkaa vielä:
Tietysti lapsenkin pitäisi oppia kohtuullisuuteen ja itsehillintään niin, että osaa ottaa kahvipöydässä vaikka vain yhden viinerin ja muutenkin syödä makeaa hillitysti. Normaalitilanteessa ei tarvitse laittaa herkkuja kortille, mutta jos lapsella on taipumista salasyömiseen, järkevintä on jättää ne herkut kauppaan ja yhdessä perheenä opetella kohtuullista herkkujen syömistä.
Lapsella ei itsellään ole vielä taitoja kontrolloida kaikkea (eihän aikuisillakaan ole!), siksi on niin tosi väärin ostaa kaapit täyteen herkkuja ja sitten päivitellä, kun ahne lapsi onkin syönyt kaiken...
Ihan kuin minä pienenä. KAikki mikä oli tarjolla meni, ja kaapeista kävin hakemassa jos tiesin että jotain hyvää on. Aikuisena sitten olin todella koukussa jo, päänsärkyjä ja raivoamista, jos en karkkia saanut. Kerran muuttui kädet ja jalat siniseksi, kun olin vetänyt kunnolla sokeriherkkuja. Päätin että tämä loppu tähän!
En syö enää karkkia, enkä oikein muutakaan makeaa, jäätelöä satunnaisesti, mutta nekin saa minun puolesta olla pakastimessa kuukausitolkulla. LApsella on karkkeja pöydällä pussissa ja kulhossa, joskus ottaa pari ja loput voi hyvin jättää syömättä. Meillä ei ole koskaan ollut mitään karkkipäiviä, eikä tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 15:03"]
Omasta kokemuksesta tiedän, että kun herkkuhimo iskee, sitä ei vaan voi vastustaa. Herkkujen perään oleva lapsi lisäksi kuvittelee, ettei kukaan huomaa, vaikka syönkin nämä karkit tästä pikkuhiljaa tai syönkin kaksi pullaa yhden sijasta. Vanhemmat huomaavat ja ihmettelevät, lapsi huomaa tämän ja saattaa tuntea pahaa syyllisyyttä ja häpeää. Silti herkkuja ei osaa olla syömättäkään, sillä tilaisuus tekee varkaan jos kaapeissa on jotain hyvää!
Vastuu on täysin vanhemmilla. Älkää ostako kaappeihin herkkuja, ei edes piiloon kaapin perälle, koska herkkuja etsivä lapsi löytää ne satavarmasti. Sopikaa vaikka karkkipäivästä kerran viikossa. Arkena voidaan syödä ruuan jälkeen jälkkäriä, kohtuulliset annokset vaikka kevyttä mansikkarahkaa tms. niin saa pienen makeahampaan kolotuksen loppumaan.
Jos lapsi on muutenkin kova syömään ja ahmii herkkuja ja on mahdollisesti ylipainon rajoilla, tämä on minusta vielä tärkeämpää. Tietenkään hoikka lapsikaan ei saisi ahmia herkkuja aivan holtittomasti, mutta etenkin ylipainoon taipuvaisen lapsen kannalta olisi tärkeää, että kotona opittaisiin terve suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin. Ahmimisen taustalla saattaa olla ahdistusoireita, jännitystä, itsetunto-ongelmia yms. ja on senkin vuoksi tärkeää, että herkkujen salasyöminen estetään ja ollaan muutenkin hienovaraisia syömiseen liittyen. Vanhemmilla on kaikki vastuu siitä, millaista ruokaa kotiin ostetaan. Lapsi ei siitä voi päättää eikä olla vastuussa siitä, että karkkipussi pysyy koskemattomana pöydällä.
[/quote]Ei hyvällä ruokavaliolla yleensä hirveän voimakkaita himotuksia tule. Toki hyvässä ruokavaliossa on liikkumavaraa herkutellakin, mutta ei ole normaalia himotukset, joita ei voi vastustaa. Ravintoaine- tai energiapuutos yleensä taustalla, tai syömishäiriö.
Mä olin pienenä tuollainen ja mun vanhemmilla oli tapana syyllistää ihan hirveästi niistä herkkujen syömisestä. Siksi myös valehtelin, etten se minä ollut. Myöhemmin mulle kehittyi syömishäiriö ja kesti pitkään päästä siitä syyllisyyden tunteesta eroon aina herkkuja syödessä. Nykyään olen normaalipainoinen, joskin tykkään makeasti ja syön vieläkin melko usein herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei myöskään herkut tahdo säilyä. Ja tyttö jää usein ilman tai saa muita vähemmän, kun ei ole niin herkkujen perään ja vanhemmat rohmuuvat herkut vauhdilla. Joudumme tekemään niin, että annamme tytön osuuden hänelle omaan huoneeseen ja hän syö ne herkkunsa sitten seuraavien viikkojen aikana. Tytön herkkujemmaan ei vanhemmilla ole asiaa ilman lupaa. Tai ainakaan sieltä ei tule rohmuttua ihan silmittömästi, koska syyllisyys vaivaa :-D
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 18:09"]
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 15:03"]
Omasta kokemuksesta tiedän, että kun herkkuhimo iskee, sitä ei vaan voi vastustaa. Herkkujen perään oleva lapsi lisäksi kuvittelee, ettei kukaan huomaa, vaikka syönkin nämä karkit tästä pikkuhiljaa tai syönkin kaksi pullaa yhden sijasta. Vanhemmat huomaavat ja ihmettelevät, lapsi huomaa tämän ja saattaa tuntea pahaa syyllisyyttä ja häpeää. Silti herkkuja ei osaa olla syömättäkään, sillä tilaisuus tekee varkaan jos kaapeissa on jotain hyvää!
Vastuu on täysin vanhemmilla. Älkää ostako kaappeihin herkkuja, ei edes piiloon kaapin perälle, koska herkkuja etsivä lapsi löytää ne satavarmasti. Sopikaa vaikka karkkipäivästä kerran viikossa. Arkena voidaan syödä ruuan jälkeen jälkkäriä, kohtuulliset annokset vaikka kevyttä mansikkarahkaa tms. niin saa pienen makeahampaan kolotuksen loppumaan.
Jos lapsi on muutenkin kova syömään ja ahmii herkkuja ja on mahdollisesti ylipainon rajoilla, tämä on minusta vielä tärkeämpää. Tietenkään hoikka lapsikaan ei saisi ahmia herkkuja aivan holtittomasti, mutta etenkin ylipainoon taipuvaisen lapsen kannalta olisi tärkeää, että kotona opittaisiin terve suhtautuminen ruokaan ja herkkuihin. Ahmimisen taustalla saattaa olla ahdistusoireita, jännitystä, itsetunto-ongelmia yms. ja on senkin vuoksi tärkeää, että herkkujen salasyöminen estetään ja ollaan muutenkin hienovaraisia syömiseen liittyen. Vanhemmilla on kaikki vastuu siitä, millaista ruokaa kotiin ostetaan. Lapsi ei siitä voi päättää eikä olla vastuussa siitä, että karkkipussi pysyy koskemattomana pöydällä.
[/quote]Ei hyvällä ruokavaliolla yleensä hirveän voimakkaita himotuksia tule. Toki hyvässä ruokavaliossa on liikkumavaraa herkutellakin, mutta ei ole normaalia himotukset, joita ei voi vastustaa. Ravintoaine- tai energiapuutos yleensä taustalla, tai syömishäiriö.
[/quote]
Tietysti ruokavaliossakin voi olla jotain pielessä, säännöllisellä ja säntillisellä ruokailulla himotuksia ei välttämättä tulekaan. Kirjoitinkin, että taustalla voi olla ongelmia. 10-vuotiaan lapsen herkkujen ahmiminen ei minusta varsinaisesti vielä ole syömishäiriö, mutta voi olla oire esim. ahdistuneisuudesta ja pahasta olosta, joka sitten purkautuu syömiseen. Tai sitten lapsella ei ole mitään vialla, mutta on vain todella ahnas herkkusuu.
Ongelma on olemassa ainakin silloin, jos lapsi syö salaa. Vielä jos on taipumusta painonnousuun, tästä tavasta voi tulla isompikin ongelma nuorena ja aikuisena. Jonkinlaiset tunne-elämän ongelmat, salaa syöminen ja ahmiminen kulkevat aika usein käsi kädessä aikuisillakin. Kaikilla ahnailla lapsilla ei varmasti ole tästä kyse, mutta salaa syömiseen pitäisi suhtautua kaikella vakavuudella ja hienotunteisesti. Koko perheen herkuttelut kuriin, ei vain yhden lapsen syömisen ihmettelyä ja moittimista.
Ei sekään ole minusta ihan normaalin lapsen käytöstä, että karkkikulho säilyy koskemattomana kaksi viikkoa. ;) No ei sentään, olemme kaikki erilaisia.
Mä olisin enemmän huolissani valehtelusta, kuin karkin syömisestä.
No herkkuja on siksi joskus, että mieli tekee syödä vaikka keksi kahvin kanssa tai kerran viikossa vähän karkkia, jälkiruoaksi jäätelöä. Mutta en tosiaan uskalla enää ostaa usein, kun ei esim. jäätelö säästy jälkiruoaksi, ellen osta sitä samana päivänä kuin on tarkoitus syödä.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 21:48"]
Kuulostaa oudolta. Ei terve 10-vuotias varmaan ole noin makean perään. Syömishäiriö? Yritä jutella mikä ahdistaa.
[/quote]
Ei kuullosta oudolta. Minä olen herkkujen perään ja niin on lapsemmekin. Meillä ei voi jättää kaappiin mitään herkkuja, koska jos joku lapsista ei niitä pihistä, sen tekee minä. Parempi kun kotona ei ole mitään. Meillä on ollut samaa, että kukaan ei tunnusta ottaneensa. Kerran esim. joulukuusesta hävisi piparikoristeet. Nauhat löytyvät myöhemmin keskimmäisen huoneesta. Ehkä lapsia hävettää niin kuin minuakin. Olen korostanut sitä, että jos ottaa, täytyy myös uskaltaa tunnustaa.
[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 22:00"]No herkkuja on siksi joskus, että mieli tekee syödä vaikka keksi kahvin kanssa tai kerran viikossa vähän karkkia, jälkiruoaksi jäätelöä. Mutta en tosiaan uskalla enää ostaa usein, kun ei esim. jäätelö säästy jälkiruoaksi, ellen osta sitä samana päivänä kuin on tarkoitus syödä.
[/quote]
Mä ainakin ajattelen että jostain pienestä suupalasta tulee vaan vihaiseksi. Jos ostan siis herkkuja, varaudun syömään niin paljon kun tekee mieli. Joku avonainen karkkipussi josta saa ottaa vaan kourallisen on aika lailla kidutusta. Jotkut näköjään tyydyttyy jo parista karkista. Vieraana tietysti en ahmi mutta omassa kodissa kyllä.
Ja mä olen muuten laiha enkä osta herkkuja joka päivä, mutta silloin kun tekee mieli syön kyllä esim. melkein koko karkkipussin kerralla.
Älä siis osta tommosia kotiin enää kun pärjäät ilmankin näköjään.
Älä osta herkkuja, jos lapsi ihmettelee ja vaatii herkkuja. Hän on sokeriholisti!