Lue keskustelun säännöt.
Iltatähden tehneet tai siitä haaveilevat
01.08.2014 |
Kuinka ihmeessä joku oikeasti jaksaa aloittaa sen kaiken alusta? Minulla on kaksi lasta ja koen, että olen saanut kaiken mitä haluta voi. Välillä väsyttää niin paljon, etten voi ymmärtää miten joku ihan oikeasti jaksaa aloittaa uudestaan raskausvaivat, yövalvomiset, lapsen viihdyttämisen, aina läsnä olemisen, omasta ajasta luopumisen.. Noista kahdesta omastani olen kiitollinen ja onnellinen, mutta en voi kieltää ettenkö olisi helpottunut, kun alkaa pikkuhiljaa helpottaa ja lapset kasvavat. Odotan jo sitä aikaa, että lapset ovat koululaisia ja voimme yhdessä harrastaa ilman, että jollain on kakka housussa tai päiväuniaika, uhma tai hampaita tulossa. Että lapsia voi sanallisesti ohjata, eikä tarvitse pelätä että ne juoksee auton alle. Selittäkää minulle mikä se voima on, joka pistää tekemään vielä sen yhden, kun viimein olisi aikaa vain olla. Ja jaksaako sen iltatähden kanssa sitten vielä mennä ja harrastaa kymmenenkin vuoden päästä?
Kommentit (5)
Itse sain nuorimmaisen 37-v ja ei mun jaksamisessa ole mitään vikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on täällä puolen vuoden ikäinen iltatähti, eli lapsi joka on hankittu kun vanhemmat sisarukset oli jo 12 ja 14-vuotiaita.
En varmaan olisi hankkinut iltatähteä, jos olisin kokenut raskaus- ja pikkulapsiajat kovin raskaiksi. Mutta minä koin varsinkin kotiäitiysajan ihanimmaksi ja rennoimmaksi ajaksi mitä elämässäni on ollut. Sellaista suloista, hiljaista, pientä mutta silti niin täyttä elämää. Kyllä ihan oikeasti kaipasin juuri sitä, ja myös taukoa alallani erittäin hektiseen ja stressaavaan työelämään.
Asiaan vaikuttanee myös se, etten ole koskaan kaivannut sitä ns. vapautta josta monet haaveilee. Olen hyvin kotihiirimäinen ihminen, ei kiinnosta esim. matkustelut, harrastukset jne. Ja koska joka tapauksessa olen kotosalla vaan olipa pieniä lapsia tai ei, niin kivampaa siellä on olla kun on lapsia.
Minä myös olen aina ottanut äitiyden varsin rennosti ja stressittä. Ei meillä ole koskaan ollut mitään päiväuniaikoja, jokainen saa nukkua kun nukuttaa ja olla nukkumatta kun ei nukuta. Samoin emme harrastsa ohjattuja harrastuksia enkä koe olevani lasten viihdyttäjä ja ohjelmatoimisto. Lasten äly ja mielikuvitus kehittyvät siinä, että täytyy ihan itse keksiä viihdytyksensä, joko tekemisten tai mielikuvittelujen muodossa. Itsekin kasvoin ison perheen lapsena, eikä minua kukaan viihdyttänyt eikä äiti hössännyt kanssani.
Paljon paremmin tämän kuopuksen kanssa on jaksanut kuin 3 isomman ikinä! Silloin oli paljon raha- ja parisuhdehuolia, opiskelua, töitä vuorotta, unettomuutta jne. Kuopus syntyi kun olin 42v ja "taakkaa" jakamassa ihana mies ja isommat rakastavat sisarukset. Yövalvomisetkaan ei rassanneet kun mies ja sisarukset auttoivat osaltaan kodinhoidossa ja sain välillä levätä. Vauvasta saakka on kulkenut meidän mukana ympäri maailmaa ja kasvanut sopeutuvaiseksi ja fiksuksi esiteiniksi
[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 13:41"]
Paljon paremmin tämän kuopuksen kanssa on jaksanut kuin 3 isomman ikinä! Silloin oli paljon raha- ja parisuhdehuolia, opiskelua, töitä vuorotta, unettomuutta jne. Kuopus syntyi kun olin 42v ja "taakkaa" jakamassa ihana mies ja isommat rakastavat sisarukset. Yövalvomisetkaan ei rassanneet kun mies ja sisarukset auttoivat osaltaan kodinhoidossa ja sain välillä levätä. Vauvasta saakka on kulkenut meidän mukana ympäri maailmaa ja kasvanut sopeutuvaiseksi ja fiksuksi esiteiniksi
[/quote]
Vielä: kuopuksen syntyessä isot sisarukset olivat 21v, 19v ja 12v
Iltatähti täyttää vasta neljä, joten sen pidemmälle en jaksamisesta tiedä, mutta ihanaa on ollut <3. Ei kadulta hiukkaakaan.