19-vuotias tyttäreni muuttaa yhteen "poikaystävänsä" kanssa.

Etpä oikein voi tehdä mitään :(

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 08:41"]Tyttö on asunut vasta puoli vuotta omillaan. Kaiken lisäksi "poikaystävä" on 27-vuotias. En tykkää asiasta yhtään.

Olen yrittänyt puhua lapselleni järkeä. Sanonut, että 19 ja 27-vuotiaat ovat ikänsä takia ihan erilaisia ihmisiä, suhde ei kestä ja mies tekee väärin, kun koskee vielä seksuaalisuuttaan hakevaan nuoreen. Mutta, tyttö väittää olevansa onnellinen.

Mitä oikein teen? Alan olla epätoivoinen.

[/quote]

Liian vaikeaa olla vain onnellinen tyttären puolesta? Kyllä: ne panevat kuin kanit. Hui kauheaa. Hyvällä säkää vielä 20v päästäkin.

Itse olin 19-vuotias, kun muutin yhteen silloisen poikaystäväni kanssa kahden kuukauden seurustelun jälkeen. Poikaystävä oli tosin samanikäinen kuin minä, mutta äiti auttoi ja kannusti minua elämässäni. Luotti päätöksiini ja siihen, että jos teen virheitä, opin niistä myös. Oli myös suurena tukenani, kun 7 vuoden yhteiselon jälkeen erosin tästä miehestä ja muutin lapseni kanssa vuokra-asuntooni. On tukenani vieläkin. Ei kertaakaan ole syyllistänyt tai yrittänyt määräillä.

Nyt olen pitkälle päässyt elämässäni ja olen onnellinen. Siitä saan kiittää paljon äitiäni, joka aina kannusti eteenpäin ja yrittämään.

Itse muutin 18 vuotiaana yhteen 25v poikaystäväni kanssa. Äitini oli tosi kannustava. Nyt 8 v jälkeen olemme yhä yhdessä ja meillä ihana vuoden ikäinen tyttö.

Ihminen oppii tekemällä elämässään itse virheensä. Jos realistisesti ajattelet niin mitä niin maatajärisyttävää voisi tapahtua, ettei tyttäresi pystyisi enää koskaan palaamaan entiseen omaan elämäänsä? Tyttäresi saattaa olla vuosia onnellinen tuon miehen kanssa ennen kun ero tulee. He elävät sitä suhdetta, et sinä. Kukaan ei voi puuttua toisten ihmisten parisuhteeseen ja kukaan ei todellisuudessa tiedä mikä suhde on oikeasti toimiva ja mikä ei, ainoastaan he ihmiset tietävät jotka sitä suhdetta elävät. 

Muutin itse 19 vuotiaana poikaystäväni kanssa yhteen. Olimme saman ikäsiä. Ero tuli aikanaan, mutta voin sanoa, että tuo parisuhde kasvatti minua valtavasti ja meillä oli onnelliset hetkemme. Vaikka olin nuori ja elämästä tietämätön, kun yhteen muutimme, niin tuon suhteen jälkeen tajusin kuinka paljon vuodet olivat kasvattaneet ja kuinka olin aikuistunut. 

Anna tyttäresi elää elämäänsä niin kun hän haluaa ja anna hänen olla onnellinen. Kesti se onni sitten puolivuotta tai viisivuotta tai kenties sitten loppuelämän. Eihän kukaan muutenkaan tiedä, koska oma elämä päättyy. 

Tyttäresi on täysi-ikäinen ja hänellä on oikeus tehdä omat päätöksensä. Ole tyttäresi tukena ja apuna. Sitten, jos parisuhde ei kestäkään, ole myös tukemassa mutta ilman "minähän sanoin"-kommentteja. Eikä työ tyttäresi ja poikaystävän ikäero nyt niin suuri ole.

Oletko kysynyt tyttäreltäsi, että onko hän vielä seksuaalisuuttaan hakeva nuori? Ehkäpä hän tietää mitä haluaa?

Minä muutin silloisen poikaystäväni kanssa yhteen, kun olin 20. Tästä on jo 15 vuotta ja olemme edelleen yhdessä, naimisiinkin menimme ja saimme kaksi lasta. Eivät nuorena solmitut parisuhteet aina ole tuomittuja epäonnistumaan. ;)

En minäkään olisi iloinen noin suuresta ikäerosta tuossa iässä, mutta jokainen tehköön itse omat virheensä ja oppikoon niistä.

Älkää lähtekö tämän hullun provoiluun mukaan, tämä sairas avaa joka ikinen päivä tämän aiheen, ainoastaan iät vaihtelee vuodella parilla.

Jokaista onnellista tarinaa kohti on tuhat onnetonta. Seurustella voi, mutta susipariksi muuttumista ennen kannattaisi oppia tulemaan omillaan toimeen.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 09:02"]

Oletko kysynyt tyttäreltäsi, että onko hän vielä seksuaalisuuttaan hakeva nuori? Ehkäpä hän tietää mitä haluaa?

[/quote]19 vuotias tyttö voi olla seksiasioissa paljonkin kokeneempi kuin 27 vuotias mies...

En lähtisi tuomitsemaan. Eihän tuo ikäero nyt niin valtava ole.

Itse muutin puolisoni kanssa yhteen 18 vuotiaina (samana vuonna syntyneitä) ja olemme olleet nyt yhdessä 25 vuotta.

Ajat tyttäresi vain kauemmaksi, jos noin suoraan näytät penseän asenteesi. Ei ole mitään, millä voisit estää häntä muuttamasta yhteen poikaystävän kanssa, ja parempi että lakkaat sanomasta "poikaystävä" lainausmerkkien kanssa, sillä se kuulostaa todella loukkaavalta. Ikään kuin et edes tunnustaisi heidän suhdettaan, vaikka se ei ole millään tavalla sinun hyväksynnästäsi kiinni. Kiinnität liikaa huomiota miehen ikään, ei sillä ole tuossa kohtaa noin suurta merkitystä. Ihmiset kehittyvät eri tahtiin, ja voi hyvin olla, että he ovat löytäneet toisistaan ymmärtävän kumppanin. Seksuaalisuuteen vetoaminen kuulostaa vähän hölmöltä, sillä suurimmalla osalla 19-vuotiaista on jo paljon seksuaalisia kokemuksia, ja usein he jo tietävät suunnilleen, mistä pitävät. (Kaikki vanhemmat toki toivovat, että omat lapset pysyisivät "viattomina" mahdollisimman kauan, mutta seksiin tutustuminen on luonnollinen osa teini-ikää.)

Olen ollut vastaavassa tilanteessa kuin tyttäresi, enkä saanut äidiltäni tukea. Se on jäänyt kalvamaan välejämme, ja tiedän että se tuntuu avomiehestänikin pahalta. Nyt olemme asuneet jo melkein neljä vuotta yhdessä, ja tuntuu että perheenikin on hiljalleen joutunut myöntämään, että minä olen onnellinen näin.

Älä tuijota siis liikaa ikää, vaan yritä tutustua tyttäresi poikaystävään ensin. Tule puolitiehen vastaan, kerro että ikäero on sinusta epämukava, mutta haluat yrittää. Tyttäresi vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="01.08.2014 klo 08:58"]Itse muutin 18 vuotiaana yhteen 25v poikaystäväni kanssa. Äitini oli tosi kannustava. Nyt 8 v jälkeen olemme yhä yhdessä ja meillä ihana vuoden ikäinen tyttö.

[/quote]

minä myös, olin 18 ja mies 25, nyt oltu yhdessä yli kummenen vuotta ja 5 yhteistä lastakin ♥. Ei kaikki suhteet ole tuomittu epäonnistumaan vaikka olisi ikäeroa :) anna ajan kulua rauhassa. 19vuotias on jo aikuinen, anna tehdä omat virheensä. Eikä tyttösi ole välttämättä niin kokematon kuin ajattelet ;)

Onko pojalla ammattia ja jos on niin mikä?

Minä muutin 19-vuotiaana 28-vuotiaan poikaystäväni kanssa yhteen. Ensi kuussa olemme asuneet yhdessä jo kymmenen vuotta ja olen käsittämättömän onnellinen. Onneksi oma äitini oli sentään onnellinen puolestani ja on edelleen.

Myönnät, että tyttäresi on aikuinen, ja elää omaa elämäänsä. Mitä se auttaisi etteivät siirtäisi kirjojaan samaan osoitteeseen? Meinaatkos ettei tyttö voisi olls samassa osoitteessa kaikkea aikaansa kuitenkaan. Onko miehellä ammatti, työ, opiskeleeko? Jos kaikki ok, ole onnellinen tyttösi puolesta, ja tue nuoria. Älä karkoita kauemmas epäilemällä. Itselläni eka avoliitto neljä vuotta vanhemman kanssa kesti 3 vuotta, tasan 20 olin yhteen muuttaessa. Opin paljon elämästä ja parisuhteista tuon kokemuksen myötä. Seuraava vakava seurustelu johti avoliiton kautta avioliitoonn. Reilu 2 vuotta avoliittoa, nyt yli 10 vuotta avioliittoa, kolme lasta... Meillä hyvä näin.

Minä muutin samanikäisenä yhteen 24-vuotiaan miehen kanssa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Nyt seitsemän vuotta myöhemmin meillä on kaksi lasta, yhteinen talous ja elämä, enkä voisi olla onnellisempi siitä, että päädyin sitoutumaan nuorena. Kävi myös onni miehen suhteen. Onneksi perheessäni on aina tuettu lapsia suhteissaan, teinejäkin, sillä olemme kaikki pitkissä ja onnellisissa parisuhteissa.

Ikis on taas päässyt avohoitoon