Mies petti ja lääkäri määräs mulle hevoskuurin masennuslääkkeitä
Menin tosi huonoon kuntoon kun mies jäi kiinni 7 kk:n pettämisestä 20 v. nuoremman työkaverin kanssa. Kaksi vuotta söin lääkärin määräyksestä 300 mg Venlafaxinia. Se vei kaikki negatiiviset tunteet pois ja meillä meni miehen kanssa paremmin ku koskaan. Negatiivisten tunteiden kanssa hävisi multa myös täydellisesti tunto alapäästä, m
utta lääkkeen "ansiosta" ei sekään tuntunut musta kauhealta. Meillä oli seksiä, mies sai orkkunsa mutta mä olin täysin tunnoton.
Tänä keväänä päätin lopettaa lääkkeen, kun kaikki tuntui olevan reilassa. Vieroitusoireet on olleet kyllä aivan kamalat, vaikka olen ajanut lääkkeen alas tosi hitaasti. Nyt olen ollut pari viikkoa ilman lääkettä, ja viimeksi eilen sain todellakin pakottaa itseni olemaan ottamatta sitä, sillä "sähköiskut" ja rahina pään sisällä, pahoinvointi ja näköhäiriöt ovat välillä aivan sietämättömiä.
Suurin muutos lääkkeiden poisjättämisen jälkeen on ollut kuitenkin se, että olen tajunnut melkein vihaavani ja halveksuvani miestäni. Hän on varmaan ollut onnesta rusetilla kun vaimo on lääketokkurassa antanut huoraamisen anteeksi ja tehnyt kaikkensa että pettämisen tahraama liitto pelastuisi.
Nyt kun katson miestäni, näen vain surkean pikkumulkkuisen äijän, jolle se, mitä hänellä oli, ei riittänyt. Nyt mies ei haluais millään erota eikä menettää perhettään. Mulle se ei vaan enää riitä. Nyt mä haluan ihan oman elämän.
Onko muita joille on käynyt samalla tavalla että psyykenlääkkeet piilottavat kaikki todelliset tunteet, jotka sitten tulevat lopettamisen myötä esiin?
Kommentit (49)
vaikea sanoa tuohon lääkitykseen,sillä siihen en turvautunut vaan heitin ukon pellolle sekä15 vuoden liiton. Kerää nainen itsetuntosi ja kävele ulos tollasen lapamadon elämästä, se nahjus ei ole ansainnut sinua!
Pariterapiaa te olisitte tarvinneet. Ehkä ensiapuna joku lääke, jotta asioita voi käsitellä. Nyt ette ilmeisesti ole käsitelleet pettämiseen johtaneita syitä ollenkaan. Tietenkään teidän suhde ei ole kunnossa, kun ei sitä ole kunnostettu.
Masennuslääkettähän ei koskaan anneta kuurina.
Perheellinen mies pannut työpaikan nuorta pimatsua. Tästä kuultuaan miehen vaimo hajoaa ja menee palasiksi tästä täysin ja joutuu syömään mielialalääkkeitä pitkään, että elämä jatkuu... Suhde jatkuu, nainen popsii lääkkeitä ja mitään ei työstetä. Kyllä on järkyttävä tilanne, tulee tosi surullinen olo sun puolesta ap. Vittu mikä nuija sun miehes on!!!
Kuurilla tarkoitin sitä, että terapiaa ei koskaan tarjottu mutta lääkeresepti uusittiin kahden vuoden aikana pariin kertaan. Vadta tänä keväänä aloun tuntea olevani tarpeeksi vahva lopettamaan lääkkeet ja itselle oli iso yllätys se, millainen viha ja katkeruus sieltä alta paljastui. En olisi ikinä uskonut että masennuslääkkeet piilottaa oikeat tunteet niin syvälle.
Ja kyllä, nyt näyttää siltä että ero tästä tulee. Kaikki ne asiat, jotka tuntuivat selvinneen lääkkeiden syömisellä, olikin siellä alla sellaisina kuin ne jäivät kun aloitin lääkkeet.
Koskaan enää en koske psyyken lääkkeisiin.
Kuuri se ei siis todellakaan ollut. Tarkoitit nyt mitä tahansa.
Kiitos myötätunnosta. Harmittaa se, että pari vuotta elämästä on mennyt lääkehuuruissa ja elämä on jäänyt elämättä. Olis pitänyt vaan lähteä samoin tein eikä uskoa lääkäriä, joka kirjoitti reseptin kun valitin etten saa nukuttua tapahtuneen jälkeen.
Kiitos että osasit tarttua juuri siihen oleelliseen asiaan.
lähde. Tulee olemaan elämäsi paras päätös.
Minulla taas kävi niin, että: Mies juopotteli ja muuttui aina juopotellessaan piruksi. Elämä oli vaikeaa ja ahdistavaa, mutta yritin kestää ja kestinkin. Kunnes minut tavallaan pelasti paniikkihäiriö, joka puhkesi kaiken moskan seurauksena. Aloitin masennuslääkitykseen paniikkioireisiin ja löysin taas itseni ja tunteeni. Sain voimia lähteä suhteesta. Lääke toi minulle tunteet takaisin ja sain takaisin sen normaalin elämän, jonka olin kadottanut.
Jep, masarilääkkeet ovat aivan stnasta:s
No ehkä se petti kun sun alapää ei pelannut?
minun mieheni on syönyt jo kymmeniä vuosia vahvoja masennuslääkkeitä eikä voi koko elämänsä aikana niistä luopua. olen myös hänen suustaan kuullut kuinka lääkkeet vievät kaikki tunteet ja seksiä meillä onkin n. 4 kertaa vuodessa. kamalan surullista, mutta niin se vain on että joidenkin on pakko elää elämäänsä tunnekylminä lopun elämäänsä jos ylipäätään haluaa elää. otan siis osaa menetetyistä vuosista, ja toivottavasti otit opikseksi; jos mitenkään asian voit itse käsitellä niin tee se, äläkä turruta tunteita ja ongelmia lääkkeillä. Terv. yli 15 vuotta elämästään masentunut, mutta täysin lääkkeetön (osaan käsitellä ja surra suremisen arvoiset asiat)
Minut on jätetty ja petetty 2 kertaa ja ei ole tullut mieleenkään että pitäisi alkaa syömään masislääkkeitä. Peiliin katsomisella pitkiä kävelylenkkejä tehden ja rehellisesti tarkastellen olen selvinnyt.
Kiitos sinulle. Olis kiva kuitenkin että ymmärtäisit lukemasi ennen kuin kommentoit.
Ennen lääkkeitä mun alapäässä ei ollut mitään vikaa, päinvastoin. Sen verran ollaan miehen kanssa puhuttu, että työkaveri vei jalat alta nuoruudellaan ja kauneudellaan, mutta seksi oli surkeaa. Kotona on ollut kurjimmillaankin parempaa miehen mielestä.
Minä ainakaan en ole tunnekylmä. Nyt minulla on taas normaalit tunteet ja inhottava paniikki poissa. On uusi ihana mies ja lapsi, joita rakastan suunnattomasti. On varmaan eroja lääkkeissä tai sitten osa ihmisistä kuvittelee saavansa lääkkeistä jotain ihme oireita. Olenkohan ainoa maailmassa, jota masennuslääkkeet ovat oikeasti auttaneet. 12
Ei tullut minullekaan ennen kuin lääkäri niitä vahvasti suositteli parhaana ratkaisuna siihen hetkeen. Mutta onnittelut sinulle, onnistuit olemaan parempi ihminen kuin minä.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:37"]
Minut on jätetty ja petetty 2 kertaa ja ei ole tullut mieleenkään että pitäisi alkaa syömään masislääkkeitä. Peiliin katsomisella pitkiä kävelylenkkejä tehden ja rehellisesti tarkastellen olen selvinnyt.
[/quote]
Kyllä, psyykelääkkeet vei minunkin elämästä kaksi vuotta. Minulle tehtiin masennuksen aikana virheellinen bipo-diagnoosi minkä takia söin kahta tai kolmea lääkettä samaan aikaan yli kaksi vuotta. Olin täysin eri ihminen. Hirveän arka, hyvä kun uskalsin kotoa lähteä. Pelkäsin kaikkea ja kaikkia ja olin ihan depiksessä lääkkeistä huolimatta. Lääkäri oli sitä mieltä että en saa lopettaa lääkkeiden syömistä mutta onneksi lopetin silti. Lopettamisesta on nyt kulunut viisi vuotta. Viisi onnellista vuotta. Heti kun lopetin lääkkeiden syömisen olo parani ja tulin entiselleni! Sain virhediagnoosin kumottua enkä todellakaan enää koskaan koske mihinkään päälääkkeisiin, en missään tapauksessa, ikinä.
Ihmettelen, että sinun kokemasi hylkääminen ja petos on kuitattu lääkkeillä. Ihme juttu. Pistää vihaksi, että näissä tapauksissa ne lääkärit eivät koskaan joudu vastuuseen ihmisten elämän pilaamisesta. Eivät varmaan yleensä edes saa tietää mitä ovat tehneet. Ja ihmiset luottaa lääkäreihin aivan liian sokeasti.
Ehkä me ihmiset ollaan yksilöitä ja eri lääkkeet vaikuttavat eri tavalla eri ihmisiin?
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:40"]
Minä ainakaan en ole tunnekylmä. Nyt minulla on taas normaalit tunteet ja inhottava paniikki poissa. On uusi ihana mies ja lapsi, joita rakastan suunnattomasti. On varmaan eroja lääkkeissä tai sitten osa ihmisistä kuvittelee saavansa lääkkeistä jotain ihme oireita. Olenkohan ainoa maailmassa, jota masennuslääkkeet ovat oikeasti auttaneet. 12
[/quote]
Anteeksi typot, kirjoitin puhelimella.