Lue keskustelun säännöt.
Mies petti ja lääkäri määräs mulle hevoskuurin masennuslääkkeitä
28.06.2014 |
Menin tosi huonoon kuntoon kun mies jäi kiinni 7 kk:n pettämisestä 20 v. nuoremman työkaverin kanssa. Kaksi vuotta söin lääkärin määräyksestä 300 mg Venlafaxinia. Se vei kaikki negatiiviset tunteet pois ja meillä meni miehen kanssa paremmin ku koskaan. Negatiivisten tunteiden kanssa hävisi multa myös täydellisesti tunto alapäästä, m
utta lääkkeen "ansiosta" ei sekään tuntunut musta kauhealta. Meillä oli seksiä, mies sai orkkunsa mutta mä olin täysin tunnoton.
Tänä keväänä päätin lopettaa lääkkeen, kun kaikki tuntui olevan reilassa. Vieroitusoireet on olleet kyllä aivan kamalat, vaikka olen ajanut lääkkeen alas tosi hitaasti. Nyt olen ollut pari viikkoa ilman lääkettä, ja viimeksi eilen sain todellakin pakottaa itseni olemaan ottamatta sitä, sillä "sähköiskut" ja rahina pään sisällä, pahoinvointi ja näköhäiriöt ovat välillä aivan sietämättömiä.
Suurin muutos lääkkeiden poisjättämisen jälkeen on ollut kuitenkin se, että olen tajunnut melkein vihaavani ja halveksuvani miestäni. Hän on varmaan ollut onnesta rusetilla kun vaimo on lääketokkurassa antanut huoraamisen anteeksi ja tehnyt kaikkensa että pettämisen tahraama liitto pelastuisi.
Nyt kun katson miestäni, näen vain surkean pikkumulkkuisen äijän, jolle se, mitä hänellä oli, ei riittänyt. Nyt mies ei haluais millään erota eikä menettää perhettään. Mulle se ei vaan enää riitä. Nyt mä haluan ihan oman elämän.
Onko muita joille on käynyt samalla tavalla että psyykenlääkkeet piilottavat kaikki todelliset tunteet, jotka sitten tulevat lopettamisen myötä esiin?
Kommentit (49)
Kuka häntä mollaa tässä ketjussa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap voimia ja tsemppiä ja haleja sinulle! Tiedät kyllä kuinka toimia, ja löydät voiman.
Ihan oikeasti. Kuka yrittää olla fiksu ja kuka mollaa ap:ta?
Ainakin toi alapään toimimattomuus pettämisen syynä pisti silmään.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:46"]
Kyllä, psyykelääkkeet vei minunkin elämästä kaksi vuotta. Minulle tehtiin masennuksen aikana virheellinen bipo-diagnoosi minkä takia söin kahta tai kolmea lääkettä samaan aikaan yli kaksi vuotta. Olin täysin eri ihminen. Hirveän arka, hyvä kun uskalsin kotoa lähteä. Pelkäsin kaikkea ja kaikkia ja olin ihan depiksessä lääkkeistä huolimatta. Lääkäri oli sitä mieltä että en saa lopettaa lääkkeiden syömistä mutta onneksi lopetin silti. Lopettamisesta on nyt kulunut viisi vuotta. Viisi onnellista vuotta. Heti kun lopetin lääkkeiden syömisen olo parani ja tulin entiselleni! Sain virhediagnoosin kumottua enkä todellakaan enää koskaan koske mihinkään päälääkkeisiin, en missään tapauksessa, ikinä.
Ihmettelen, että sinun kokemasi hylkääminen ja petos on kuitattu lääkkeillä. Ihme juttu. Pistää vihaksi, että näissä tapauksissa ne lääkärit eivät koskaan joudu vastuuseen ihmisten elämän pilaamisesta. Eivät varmaan yleensä edes saa tietää mitä ovat tehneet. Ja ihmiset luottaa lääkäreihin aivan liian sokeasti.
[/quote]
Lääkäriä on turha nähdä tässä vihollisena. Hän on yrittänyt auttaa ap:tä. Kaikille kaikki lääkkeet eivät sovi. Lääkäri ei pysty ennustamaan, kenellä SSRI-lääkkeistä on hyötyä ja kenelle ei. Ap:llekin lääkkeistä oli se hyöty, että hänen olonsa koheni kun hän aloitti lääkityksen. Jos hän ei olisi kriisitilanteessa aloittanut lääkitystä, miten kurjaa elämä olisi ollut. Sitä emme tiedä.
Miehen pettämistä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta se ei liity sinänsä tähän lääkeasiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä minä myös ihmellen, että minkä takia ap on lääkäriin mennyt. Minkälaista ihmeapua hän on ajatellut saavansa. Terapiaan ei ihan tuollaisen asian takia pääse ja vaikka pääsisi niin eihän se nyt auta yhtäkkiä. Tietenkin lääkäri on yrittänyt löytää mahdollisimman nopeaa apua siihen asiaan, joka sillä hetkellä on ollut ajankohtainen. Eli ap:n mielialan korjaaminen. Masennuslääkitys siis ihan oikea juttu. Keskusteluapu siinä rinnalla toki olisi ollut hyvä ja sitä ap olisi saanut, jos olisi ymmärtänyt hakea. Lähes joka paikkakunnalla on mt- toimisto johon ajan saa nopeasti.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:46"]
Kyllä, psyykelääkkeet vei minunkin elämästä kaksi vuotta. Minulle tehtiin masennuksen aikana virheellinen bipo-diagnoosi minkä takia söin kahta tai kolmea lääkettä samaan aikaan yli kaksi vuotta. Olin täysin eri ihminen. Hirveän arka, hyvä kun uskalsin kotoa lähteä. Pelkäsin kaikkea ja kaikkia ja olin ihan depiksessä lääkkeistä huolimatta. Lääkäri oli sitä mieltä että en saa lopettaa lääkkeiden syömistä mutta onneksi lopetin silti. Lopettamisesta on nyt kulunut viisi vuotta. Viisi onnellista vuotta. Heti kun lopetin lääkkeiden syömisen olo parani ja tulin entiselleni! Sain virhediagnoosin kumottua enkä todellakaan enää koskaan koske mihinkään päälääkkeisiin, en missään tapauksessa, ikinä.
Ihmettelen, että sinun kokemasi hylkääminen ja petos on kuitattu lääkkeillä. Ihme juttu. Pistää vihaksi, että näissä tapauksissa ne lääkärit eivät koskaan joudu vastuuseen ihmisten elämän pilaamisesta. Eivät varmaan yleensä edes saa tietää mitä ovat tehneet. Ja ihmiset luottaa lääkäreihin aivan liian sokeasti.
[/quote]
Lääkäriä on turha nähdä tässä vihollisena. Hän on yrittänyt auttaa ap:tä. Kaikille kaikki lääkkeet eivät sovi. Lääkäri ei pysty ennustamaan, kenellä SSRI-lääkkeistä on hyötyä ja kenelle ei. Ap:llekin lääkkeistä oli se hyöty, että hänen olonsa koheni kun hän aloitti lääkityksen. Jos hän ei olisi kriisitilanteessa aloittanut lääkitystä, miten kurjaa elämä olisi ollut. Sitä emme tiedä.
Miehen pettämistä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta se ei liity sinänsä tähän lääkeasiaan.
[/quote]
Ei muuten auttanut. Mistä päättelet että auttoi? Olo paheni, mutta niinhän sen "pitääkin" kun aloittaa lääkkeet. "Kyllä se olo siitä muuttuu" hoettiin vaan. Niin muuttui, huononi entisestään. Lääkäri teki väärän diagnoosin jonka takia sain väärät lääkkeet. Kaikissa muissa lääketieteen alueissa väärä diagnoosi otetaan vakavasti, mutta ei psykiatriassa. Potilas kärsiköön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimia ap! Minulle käynyt samoin, mies jätti tosin myös, mutta nyt eron jälkeen yrittää ovista ja ikkunoista takaisin. Olen nyt pari vuotta myöhemmin käsitellyt oman osuuteni asioihin. Elän hyvää elämää, exää kohtaan täysin tunteeton, joskus inhoa ja halveksuntaa.
Sä selviät. Ehkäpä lääkkeet antoivat aikalisän pohtia, mitä haluat elämältä ja suhteelta.
Mikä olisi ollut oikea diagnoosi ja mikä oikea lääke siihen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ymmärsin että Ap meni hakemaan lääkettä unettomuuteen (mikä on täysin ymmärrettävää tuossa tilanteessa, mutta lääkäri ehdotti masennuslääkettä, jota AP söi kaksi vuotta ilman terapiaa tms. Ei se kuulosta ihan fiksulta ratkaisulta lääkärin puolelta ainakaan minusta.
)[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:27"]
Sitä minä myös ihmellen, että minkä takia ap on lääkäriin mennyt. Minkälaista ihmeapua hän on ajatellut saavansa. Terapiaan ei ihan tuollaisen asian takia pääse ja vaikka pääsisi niin eihän se nyt auta yhtäkkiä. Tietenkin lääkäri on yrittänyt löytää mahdollisimman nopeaa apua siihen asiaan, joka sillä hetkellä on ollut ajankohtainen. Eli ap:n mielialan korjaaminen. Masennuslääkitys siis ihan oikea juttu. Keskusteluapu siinä rinnalla toki olisi ollut hyvä ja sitä ap olisi saanut, jos olisi ymmärtänyt hakea. Lähes joka paikkakunnalla on mt- toimisto johon ajan saa nopeasti.
[/quote]
Toisaalta ap tiesi mitä lääkettä syö ja otti aina lääkkeen uudelleen, kun resepti uusittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP tässä. Olen lueskellut näitä vastauksia ja monenlaista on tullut mieleen.
Tuolle edelliselle kommentoijalle sen verran että totta kai otin lääkettä kun se tuntui auttavan ja lääkäri oli sen määrännyt. Pettäminen ei tuntunut ollenkaan kamalalta ja elämä tuntui hymyilevän. Pariin otteeseen juttelin lääkärin kanssa lopettamisesta, mutta lääkäri sanoi että ainakin vuosi pitää lääkettä syödä että näkee onko siitä apua
Olihan siitä siinä mielessä apua, että mikään paha tuntunut pahalta vaan olin onnellisempi kuin koskaan. Nyt kun lopetin lääkkeen, oli ne alkuperäiset tunteet siellä alla ja vasta nyt pääsen oikeasti ksittelemään niitä. Ja se on nyt johtamassa eroon.
Lääkäri oli oikeassa. Masennuslääke ei auta, ellei sitä käytä riittävän pitkään. Se ei siten ole koskaan kuuri. Nythän lääke on auttanut. Ilmeisesti nyt on aika, jolloin sinä ap olet valmis kohtaamaan tilanteen. Lääkkeen lopetus on todennäköisesti sattumalta osunut samaan aikaan. Alapään " toimimattomuus" aiheutunut siitä alitajuisesta negatiivisesta tunteesta miestä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 01:03"]
AP tässä. Olen lueskellut näitä vastauksia ja monenlaista on tullut mieleen.
Tuolle edelliselle kommentoijalle sen verran että totta kai otin lääkettä kun se tuntui auttavan ja lääkäri oli sen määrännyt. Pettäminen ei tuntunut ollenkaan kamalalta ja elämä tuntui hymyilevän. Pariin otteeseen juttelin lääkärin kanssa lopettamisesta, mutta lääkäri sanoi että ainakin vuosi pitää lääkettä syödä että näkee onko siitä apua
Olihan siitä siinä mielessä apua, että mikään paha tuntunut pahalta vaan olin onnellisempi kuin koskaan. Nyt kun lopetin lääkkeen, oli ne alkuperäiset tunteet siellä alla ja vasta nyt pääsen oikeasti ksittelemään niitä. Ja se on nyt johtamassa eroon.
[/quote]
Jos olisit hyvä jatkanut niitä lääkkeitä, elämäsi ei ehkä olisi tässä kriisissä. Tuskin tämäkään nyt onnellista on. Pitää muistaa, että avioero ei ole avain onneen, vaan sen aikana ja sen jälkeen joutuu kipuilemaan monenlaista asiaa. Yksinäisyys eron jälkeen tulee monelle yllätyksenä. Jos nyt sorrut ajattelemaan, että kaikki pahuus on ulkopuolellasi ja kaikki paha olo johtuu muiden virheistä, se saattaa katkeroittaa sinua. Kannattaa opelella antamaan anteeksi, niin lääkärille kuin miehellekin. Anteeksianto ei tarkoita sitä, että sinä hyväksyisit pettämisen tei että sinun olisi pakko jatkaa yhteiseloa. Kannattaa kuitenkin itsensä vuoksi olla armollisempi muita kohtaan. Katkeruus myrkyttää mielen. Positiivisuudesta sen sijaan saa itse ja lähipiirikin voimaa.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 01:10"]
Lääkäri oli oikeassa. Masennuslääke ei auta, ellei sitä käytä riittävän pitkään. Se ei siten ole koskaan kuuri. Nythän lääke on auttanut. Ilmeisesti nyt on aika, jolloin sinä ap olet valmis kohtaamaan tilanteen. Lääkkeen lopetus on todennäköisesti sattumalta osunut samaan aikaan. Alapään " toimimattomuus" aiheutunut siitä alitajuisesta negatiivisesta tunteesta miestä kohtaan.
[/quote]
Kyllä SSRI-lääkkeiden yleinen sivuvaikutus on seksuaalinen haluttomuus tai orgasmivaikeudet. Sen lisäksi tietysti voi olla psyykkisiä tekijöitä.
Näinhän se on. Suomessa ei saa tuntea MITÄÄN. Heti vaan pilleripurkki kouraan, ettei vaan mitkään normaalit ja luonnolliset tunteet ja reaktiot pääsis tulemaan esiin. Sairasta sanon minä. Totta helvetissä tuommonen on kamala asia, kun tulee petetyksi ja sen kuuluukin tuntua helvetin hirveältä. Eikä ne lääkkeet se apu ole - vaan ikävä kyllä se tuska ja kipu on kärsittävä.Se on ainut keino toipua. Antaa vihan, surun, itkun tulla. Tsemppiä sulle uuteen elämään!
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:31"]
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 00:22"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 23:46"]
Kyllä, psyykelääkkeet vei minunkin elämästä kaksi vuotta. Minulle tehtiin masennuksen aikana virheellinen bipo-diagnoosi minkä takia söin kahta tai kolmea lääkettä samaan aikaan yli kaksi vuotta. Olin täysin eri ihminen. Hirveän arka, hyvä kun uskalsin kotoa lähteä. Pelkäsin kaikkea ja kaikkia ja olin ihan depiksessä lääkkeistä huolimatta. Lääkäri oli sitä mieltä että en saa lopettaa lääkkeiden syömistä mutta onneksi lopetin silti. Lopettamisesta on nyt kulunut viisi vuotta. Viisi onnellista vuotta. Heti kun lopetin lääkkeiden syömisen olo parani ja tulin entiselleni! Sain virhediagnoosin kumottua enkä todellakaan enää koskaan koske mihinkään päälääkkeisiin, en missään tapauksessa, ikinä.
Ihmettelen, että sinun kokemasi hylkääminen ja petos on kuitattu lääkkeillä. Ihme juttu. Pistää vihaksi, että näissä tapauksissa ne lääkärit eivät koskaan joudu vastuuseen ihmisten elämän pilaamisesta. Eivät varmaan yleensä edes saa tietää mitä ovat tehneet. Ja ihmiset luottaa lääkäreihin aivan liian sokeasti.
[/quote]
Lääkäriä on turha nähdä tässä vihollisena. Hän on yrittänyt auttaa ap:tä. Kaikille kaikki lääkkeet eivät sovi. Lääkäri ei pysty ennustamaan, kenellä SSRI-lääkkeistä on hyötyä ja kenelle ei. Ap:llekin lääkkeistä oli se hyöty, että hänen olonsa koheni kun hän aloitti lääkityksen. Jos hän ei olisi kriisitilanteessa aloittanut lääkitystä, miten kurjaa elämä olisi ollut. Sitä emme tiedä.
Miehen pettämistä ei tietenkään tarvitse hyväksyä, mutta se ei liity sinänsä tähän lääkeasiaan.
[/quote]
Ei muuten auttanut. Mistä päättelet että auttoi? Olo paheni, mutta niinhän sen "pitääkin" kun aloittaa lääkkeet. "Kyllä se olo siitä muuttuu" hoettiin vaan. Niin muuttui, huononi entisestään. Lääkäri teki väärän diagnoosin jonka takia sain väärät lääkkeet. Kaikissa muissa lääketieteen alueissa väärä diagnoosi otetaan vakavasti, mutta ei psykiatriassa. Potilas kärsiköön.
[/quote]
Me emme olleet kärpäsenä katossa kun olit lääkärin vastaanotolla silloin virheellisen diagnoosin tekohetkenä. Me emme tiedä, mitä todellisuudessa sanoit lääkärille ja miten käyttäydyit vastaanotolla. Lääkärihän ei voi vaitiolosyistä kertoa omaa näkemystään. Siksi tähän asiaan on vaikea ottaa kantaa.
Alapään toimimattomuus on kyllä yksi yleisimmistä masennuslääkkeiden sivuoireista
Ap olisi käsitellyt asiat mielummin silloin heti kuin tuhlannut kaksi vuotta elämäänsä ja todennut sitten että paska homma. Onneksi olen nyt viisaampi enkä koskaan enää koske masennuslääkkeisiin. Tämä vieroituskin on ollut ihan hirvittävää oireineen. Vähensin lääkettä 12,5 mg per viikko ja alkuannos oli 300 mg. Nyt olen ollut jo muutaman viikon ilman lääkettä, mutta vieroitusoireet on vieläkin ihan hirveät. Sähköiskuja ja rahinaa päässä, näköhäiriöitä, univaikeuksia jne. En olisi ikinä suostunut lääkkeeseen jos olisin näistä tiennyt.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 01:23"]
Alapään toimimattomuus on kyllä yksi yleisimmistä masennuslääkkeiden sivuoireista
Ap olisi käsitellyt asiat mielummin silloin heti kuin tuhlannut kaksi vuotta elämäänsä ja todennut sitten että paska homma. Onneksi olen nyt viisaampi enkä koskaan enää koske masennuslääkkeisiin. Tämä vieroituskin on ollut ihan hirvittävää oireineen. Vähensin lääkettä 12,5 mg per viikko ja alkuannos oli 300 mg. Nyt olen ollut jo muutaman viikon ilman lääkettä, mutta vieroitusoireet on vieläkin ihan hirveät. Sähköiskuja ja rahinaa päässä, näköhäiriöitä, univaikeuksia jne. En olisi ikinä suostunut lääkkeeseen jos olisin näistä tiennyt.
[/quote]
Olisiko mahdollista aloittaa uudelleen ja lopettaa sitten vielä paljon hitaammalla tahdilla.?
Hämmästyn aina tällaisia keskusteluja lukiessani siitä, että aina löytyy muutama ihminen, jotka yrittävät olla muita parempia asiassa kuin asiassa tai sitten saavat mielihyvää mollatessaan toista. Ap vaikuttaa fiksulta naiselta vaikeassa elämäntilanteessa. Tsemppiä jatkoon, oli se millainen hyvänsä!