pitääkö pettämisestä kertoa?
Aviomieheni hipelöi toista naista eilen, suutuin ja saman baarin ulkopuolella pussailin toista miestä kostaakseni. Kadun valtavasti enkä tee niin enää koskaan, pidänkö asian omana tietonani jotta luottamus ei ihan kuole?
Kommentit (18)
Tottakai pitää. Viisainta olisi kertoa että voitte käsitellä asiat. Teidän suhde ei taida olla ihan kunnossa kun molemmat pettää, jutelkaa mitä haluatte elämältä.
Et tietenkään kerro. Miksi ihmeessä kertoisit?
No jos sua itseäsi kaduttaa ja vituttaa tilanne, niin älä kerro. Kaduttaminen kertoo että olet suhteessa tosissasi, mielestäni kerrasta ei pidä aiheuttaa toiselle ihmiselle mielipahaa.
Plus en edes pidä pussailua pettämisenä, meitä tosin on moneen junaan.
Kertoisko sun mies sulle? Niinpä.
Äläkä nyt unohda sitä miehesi hipelöintiä. Siinä käy helposti niin...
Ei mikään salailu ole hyväksi parisuhteessa.
Ei pidä pettää ollenkaan. Pettäjät ovat selkärangattomia, keskenkasvuisia luusereita. Säälittävää paskaa.
Miten se hipelöi sitä naista? Mitä se tekee kun et ole paikanpäällä?
Ei kannata kertoa. Jääpä miehelle paha mieli hipelöinnistä, vai jääkö?
Olette te sitten lapsellisia. Hipelöintiä ja pussailua. Grow up!
Monikaan ei kertoisi. Miksi satuttaa toista turhaan? Mitään ei ole tapahtunut. Kosto ei ole hyvä syy, mutta ymmärrän turhautumisen
Itse päätät. Viimekädessä molemmat kannatte _ihan itse_ vastuun _omista_ teoistanne. Nyt ja aina. Kysy siis itseltäsi ja vaadi vastaus.
Kaikkea voi tehdä "niin paljon kuin sielu sietää" - mitä tahdot itsellesi siis siedettäväksi antaa? Tulevaan heitän sinulle myös mietinnön kaikkeen elämääsi: millainen tahdot olla, mikä on rajattomuutesi, kuinka paljon on Sinulle Sinulta liikaa. Lopuksi toivotan voimia ja rohkeutta kaikkeudessa matkaamiseesi! Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! Muista vaan, "kenen joukoissa seisot", eli älä anna itseäsi kokemusten kylmettää vaan jatka rakkauden puolesta liputtamista jos/kun nyt jo niin teet. :)
[quote author="Vierailija" time="06.07.2014 klo 22:07"]Kaikkea voi tehdä "niin paljon kuin sielu sietää" - mitä tahdot itsellesi siis siedettäväksi antaa? Tulevaan heitän sinulle myös mietinnön kaikkeen elämääsi: millainen tahdot olla, mikä on rajattomuutesi, kuinka paljon on Sinulle Sinulta liikaa. Lopuksi toivotan voimia ja rohkeutta kaikkeudessa matkaamiseesi! Häntä pystyyn ja kohti uusia seikkailuja! Muista vaan, "kenen joukoissa seisot", eli älä anna itseäsi kokemusten kylmettää vaan jatka rakkauden puolesta liputtamista jos/kun nyt jo niin teet. :)
[/quote]
Aivan mahtava vastaus! Vieläkö tälläisiä ihmisiä on olemassa!!
Mikään ei ole pakko paitsi kuolema ja sekin vain kerran. Itte saa päättää. Tuo nyt ei kyllä oikein oo ees pettämistä, se on vähän että miten sen ottaa.