Miten ihmiset tulee toimeen isojen lainojen kanssa?

Ensiksikin kannattaisi huomioida että useimmat asuntovelalliset Suomessa ovat hyvin tietoisia omasta taloudellisesta tilanteestaan ja ovat ihan järkeviä ja harkitsevia ihmisiä. Eli ei toisten asuntolainoista kannata yöuniaan menettää ;). On paljon asioita joita et voi tietää naapurin tai tuttavan rahatilanteesta, pelkkä lainan määrä ei kerro koittaako henkilökohtainen konkurssi väistämättä tulevaisuudessa.



Meillä on omalle perheellemme juuri sopivan kokoinen omakotitalo hyvällä paikalla pääkaupunkiseudulla. Lainaa on kiinteistön arvosta noin 40 %. Eli vaikka laina euromääräisesti on sinun mielestäsi aivan pöyristyttävä, niin me samoin kuin pankkimme voi olla aika luottavainen lainan takaisinmaksun suhteen. Pelkän tonttimme arvo on tällä hetkellä lähes lainamme arvoinen. Saa olla jo melkoisen skeptinen ihminen jos kuvittelee että maan hinta pk-seudulla tulee laskemaan.



Palkkatulot eivät ole läheskään kaikkien kotitalouksien ainoa taloudellinen turva. Jos teillä niin on, niin ei välttämättä naapurilla. Meillä on lähtökohtana se, että sen verran on sijoituksia että jos pahin tapahtuu ja joudutaan tämä koti realisoimaan, niin sen verran on sukanvarressa että järjestelyaika eletään. Ja suurilla ikäluokilla, tämän päivän asuntovelallisten vanhemmilla, on varallisuutta melko mukavasti, eivätkä useimmat halua omaan lastaan jättää pulaan. Hätätilanteessa on mahdollisuus ennakkoperintöihin tai lainajärjestelyihin.



Kyllä täysin varman päällekin voi yrittää elää. Se valitettavasti täällä pk-seudulla tarkoittaa sitä että asutaan liian ahtaasti, mahdollisesti vuokralla jolloin joka kuukausi ne asumiskulut kartuttaa jonkun toisen varallisuutta. Sitten joskus vanhoilla päivillä on kertynyt ehkä säästöjä sen verran että voisi ostaan asunnon joka olisi ollut sopivan kokoinen koko perheelle kun lapset vielä asuivat kotona. Monet kuitenkin haluavat sen asunnon oikeaan aikaan ja ovat valmiit ottamaan riskiä oman harkintakykynsä mukaan.

Kiitos vastauksestasi. En ole muiden lainoista uniani menettämässä, älä pelkää :) Oon vaan seuraillut asuntojen ja talojen hintoja ja tuntuu siltä, että meillä päin hinnat on vaan koko ajan nousussa, vaikka tämä ei mikään iso kaupunki olekaan. Asutaan kerrostalossa ja lisäneliöitä kaivattaisiin, mutta ei mihin hintaan tahansa. Ymmärrän selityksesi, että ihmisillä on säästöjä jne. ja taloudellinen tilanne otetaan huomioon, kun lainoja myönnetään. Pääkaupunkiseudulla pitää olla hyvät tulot molemmilla, että isoista asuntolainoista selvitään, mutta muualla Suomesa hintatason pitäisi olla selvästi matalampi, mutta kun ei aina olekaan. Asunnot ja talot ovat keinottelun kohteena, kun pyydetään ihan mitä tahansa. Jokin järkevä hinta/laatu suhde pitäisi Suomessa olla asuntojen suhteen, mutta kun ei aina ole! Sitten pitää olla vielä varovainen homeiden ym. kosteusvaurioiden suhten. Meillä edellinen kämppä paljastui vaarallisten homeiden pesäksi ja lapsella ollut ruoka-allergiaa pienestä asti, onneksi ehdittiin muuttaa homepesästä pois ennen hänen syntymäänsä!Kaivattaisiin siis järkevänhintaista asumista joka puolelle Suomea sekä vuokra että omistusmarkkinoille!

Tosi on, että asuntojen hinnat ovat viime vuosina nousseet hurjasti. Hintojennousu on nyt pysähtymässä ja myyntiajat pidentymässä, mutta en usko, että hinnat kääntyisivät mitenkään merkittävästi laskuun. Vallitseva hintataso on jokatapauksessa se määräävä asia, josta on lähdettävä liikkeelle silloin kun asuntokauppoja miettii; jos ei ole valmis maksamaan käypää hintaa niin voi olla, että jää ilman. Tietenkin pitää REALISITISESTI arvioida oma maksukyky eikä taloutta kannata vetää liian tiukoille lainaa miettiessä. Ainakin meillä lainaneuvotteluissa käytiin hyvinkin tarkasti läpi kaikki raha-asiat, lainat yms ja painotettiin, että elämiseen tarvitsee jäädä riittävästi rahaa (sanoohan tämän järkikin). Myös mahdollisen koronnousun vaikutukset laskettiin jne jne.



Fakta on, että asuntojen hinnat ovat nousseet ja markka-aikaa on turha haikailla. Nykyään miljoona mummoa ei tunnu enää "missään"; sillä saa täältä meiltä päin (Etelä-Suomi, keskisuuri kaupunki) uudehkon rivitalohuoneiston tai jonkun vanhan omakotitalon, jota sitten remppaat vähintään 50 tuhannella ja riittääkö edes. Kannattaa miettiä myös sitä, että vanhassa tulee aina remonttia, uudessa/uudehkossa elelee monta vuotta vailla remppahuolia, jos talo on syrjässä (=halvemi hinta) tarvitaan todennäköisesti kaksi autoa jne jne. Aina on mahdollista myös edetä pikkuhiljaa. Täytyykö heti ostaa sitä omakotitaloa vai voiko ensin ostaa rivitalo-osakkeen tms?



Tietenkin ison lainan, joka myös meille on pätkähtämässä, ottaminen on aina riski. Koskaan ei voi tietää mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta me olemme sen riskin valmiita ottamaan. Sitä riskiä voi pienentää erilaisilla lainaturvavakuutuksilla, joita pankit mielellään markkinoivat. Itse olen onnistunut parkkeeraamaan itseni sellaiselle alalle, että työt eivät taatusti lopu.

Kuten Velmutinkin sanoi, niin totuutta toisten raha-asioista ei usein ulkopuoliset tiedä. Siinä missä toisella on autolainaa, opintolainaa ja erilaisia osamaksuja, toinen voi olla täysin velaton. Ihmisillä voi olla myös osinkotuloja tms. Onhan asuntolainaakin miettiessä aivan täysin eri lähtökohdat sellaisilla pariskunnilla, jotka ovat suunnilleen velattomia kuin niillä, joilla on jo valmiiksi velkaa. Mitä sitten siihen vain toinen on töissä tilanteeseen tulee, niin yleensähän esim. perhevapaat (äitiyslomat, hoitovapaa) ovat tilapäisiä järjestelyitä ja monesti ihmiset ovat varautuneet esim. hoitovapaaseen säästämällä rahaa jo etukäteen ja voihan sitä pankinkin kanssa sopia vaikka lyhennysvapaista kuukausista.

että kun millään ei voi tietää toisten raha-asioita niin parempi antaa olla.



Mutta myönnettäköön, että kyllähän osa aika tiukoille on taloutensa laskenut jos tämä ns. korkojen nousu -kokonaista prosentti- ajaa jo ongelmiin...

Kyllä se uskaltaminen on ihan puhdasta matikkaa. Nordean lainalaskuri antaa 150000¬ lainalle kuukausieräksi 877¬ 25v laina-ajalla ja 5% korolla. Kahden työssäkäyvän akateemisen ihmisen tuloissa tuo lienee n. 1/4 nettokuukausituloista. Normaalilla urakehityksellä tulot tulevat lisääntymään työvuosien karttuessa. Miksi ei siis uskaltaisi? Lisäksi tulevat tietysti asunnon hoitokulut, mutta ei asunnon omistaminen siltikään ole paljon kalliimpaa kuin vuokralla asuminen. Pakkohan sitä on työtilanteeseen ja tulevaisuuteen uskoa, ei elämää voi pahimman mahdollisen tilanteen mukaan elää. Asunnon ostaminen on kuitenkin melko pieni riski, asunnon saa yleensä aina myytyä ja siten maksettua lainan pois.

Tosi, tosi monet nuoret perheet ostavat asuntoja pelkästään lainarahalla, eikä heillä ole sijoituksia ja muuta omaisuutta takanaan. Tulevaisuuteen täytyy vaan luottaa!!

Ja ennenkaikkea mitkä ovat ne vaihtoehdot..... Tottahan 150 000 euroa on paljon rahaa, mutta täällä päin ei tahdo 90-100 neliön suuruista asuntoa juuri alle 200 000 euron saada ellei sitten täysin remontoitavaa pommia osta. Jos ei mitään pääomaa/ säästöjä/ sijoutuksia ole, kuten tilanne on esim. meillä, niin koko lystihän on rahoitettava lainalla. Mistäpä niitä sijoituksia ja "pesämunaa" kertyisi jos eletään jotakuinkin kädestä suuhun. Itse olen ns. akateeminen pätkätyöläinen, tällä hetkellä kotona lasten kanssa, eikä mistään työpaikasta johon palata ole tietoakaan, hyvästä palkasta nyt puhumattakaan. Miehen keskitason tuloilla siis eletään nelihenkinen perhe ja vuokralla edelleen eli sitä ensimmäistäkään omistusasuntoa ei ole päästy ostamaan vielä. Jos se ihanuus tässä lähivuosina mahdollistuu, niin sehän tarkoittaa tuollaista "järkyttävän" kokoisen lainan ottamista tietysti. Ikää on itsellä 30 ja risat, miehellä lähemmäs 40. Eli melkein eläkeiässä ollaan ennen kuin on lainat maksettu (jos niitä joskus päästään ottamaan). Joskus vaan tuntuu ettei tiedä pitäiskö itkeä vaiko nauraa kun kuulee ihmisten kauhistelevan "järkyttävän suuria 100 000 euron lainoja" tms. Ja sellainenkin olettama tuntuu monilla olevan, että ne lainathan on tietysti maksettu kun ollaan noin 4-kymppisiä.

Lainaa edelleen yli 200 000, vaikka asuttu jo 3,5v. Olen ollut kotona lähes koko ajan lasten kanssa. Meillä lainan kulut 1450¬/kk ja minä maksan 150¬, mies loput. SIlti laina-aika edelleen toivottoman pitkä. Muut asumiskulut isossa omakotitalossamme on noin 400¬ ja sitten maksetaan vielä muu eläminen: vakuutukset, sairasmenot, vaatteet, ruoka, puhelinkulut...Mieheni tienaa 4700¬/kk ja minä 800¬. Aika pitkälti kaikki menee mitä tuleekin, mutta vielä sitkutellaan näin ainakin pari vuotta.

Eli meillä lainaa juuri tuo ap:n mainitsema 150 000 euroa (+lainavakuutus n.9000¬). Olemme keskituloinen perhe (eli tienaamme yhteensä n.5500e/kk bruttona), kolme alle kouluikäistä ja neljäs tulossa. Vain miehellä vakityö, itselläni ollut vaihtelevasti töitä, äitiyslomaa, työttömyysaikaa...Ollaan pärjätty ihan hyvin, tosin meidän maksuerät toistaiseksi hyvin pieniä (yht. 800euroa), joten paljon ei olla vielä ehditty nyt parissa vuodessa lainaa lyhentämään, mutta jotain kuitenkin. Nostetaan erien summaa sitten, kun taloudellinen tilanne tasaantuu (eli nyt otamme mieluiten säästöön menevät rahat suoraan käyttöön, että saamme tehtyä koko rakennusurakan loppuun eli yläkerta ja autotalli vielä). Me pärjäämme, koska meillä ei ole kalliita harrastuksia (mutta harrastuksia kyllä on!) ja meillä on vain yksi auto ja sekin kohta jo kymmenen vuotta vanha. Pystymme myös jonkin verran matkustelemaan huolimatta siitä, ettei ole kovat tulot ja iso laina on päällä. Niin ja asutaan ison kaupungin (200 000as) lähellä pikkukaupungissa muutaman kilometrin päässä kaikista palveluista, oman pikkumetsän siimeksessä 4000 neliön tontilla, neliöitä tulee olemaan n.170m2. Lainanhoidon lisäksi muut asumiskulut meillä n. 200 euroa/kk. Ihan alussa hirvitti tuo lainanotto, mutta maksaisimme joka tapauksessa jossakin vuokraneliössäkin saman verran vuokrakuluja. En ajattele lainaa niinkään könttänä (miljoonana mummon markkana), vaan sellaisena kuukausittain toistuvana eränä, joka on joka tapauksessa maksettava asui missä vain. Ja meillä on tavoitteena, että ennen eläkkeelle pääsemistä laina on maksettu. Nyt eletään myös, kun lapset ovat pieniä, eikä sitten joskus kun on laina maksettu!

Menee nyt vähän asian vierestä, mutta kommentti tuohon jonkun mainitsemaan prosentin korkojen nousuun. Minusta se on suuri nousu isossa lainassa. Kun meillä jälellä talon lainaa vain 80 000 ja tuo prosentin koron nousu tarkotti sitä että lyhennyssumma nous 650eurosta 750euroon kuussa. Eli sen täytyy olla isossa lainassa aika paljon.. Mutta eipähän kyllä ole minun asia pähkätä muitten raha-asioita! Tyytyväinen olen kun talo ostettiin sillon kun ne oli vielä melkeen kohtuuhintasia.

Asuimme aiemmin Tampereella 3 h + k -osakkeessa. Myimme asunnon ja saimme siitä 99 000 €. Ostimme Pohjanmaalta 260-neliöisen omakotitalon, hinta 50 000 €. Lainaa on vielä vähän, kuukausierä on noin 600 € kuukaudessa. Lisäksi maksamme tietysti sähkön, jätehuollon ja veden, lämmitys toimii puilla. Tampereella kaksiota ei pysty vuokraamaan yleensä alle 400 euron kuukausivuokran, kolmioista joutuu pulittamaan noin 600 €. Meidän asumiskulumme eivät kovastikaan ole nousseet talohankinnan myötä enkä pidä niitä nykyiseen asumiskustannusvertailuun suhteutettuna kovinaan suurilta.

Korkojen noususta en ole kovinkaan huolissani. Viime vuosina korot ovat ollet todella alhaiset, muuta esimerkiksi 1980-luvulla asuntojen korot olivat yleisesti ottaen yli 10 %, joillakin jopa 17 %. Eli mielestäni korot ovat edelleen keskimääräistä alhaisemmat minun ikämittapuuhuni verrattuna. Olen ajatellut kaiken aikaa alhaisen korkotason olevan väliaikaista, joten ns. nousu on vain paluu entiseen normaaliin. En siis velallisena ole yhtään huolissani, toki varautunut muutokseen.

Asumme 90 neliön rivarissa ja lainaa otettiin 140 000. Senttiäkään ei ollut omaa rahaa vaan koko summa maksettiin lainalla. Laina-ajaksi otettiin 30 v. sillä ajatuksella että muutakin pitää pystyä tekemään elämässä kuin maksaa lainaa. Perheeseen kuuluu 5 henkeä. Monesti tulee mieleen että ollaanko hulluja kun ei muuteta suoraan isoon uuteen omakotitaloon niin kuin näköjään jokainen ympäriltä, duunarista johtajaan. Mielessä kuitenkin on niin selvästi 90 luvun alku että usko talouteen on vieläkin kovilla. Oma maksukyky meidän perheellä on onneksi kasvanut huomatavasti muutaman vuoden takaisesta. Nykyisin brutto kuukaudessa taitaa olla karvan yli 6000. Pikkuhiljaa olemme myös lisäilleet lainanlyhennysten suuruutta maksukyvyn parantuessa. Seuraava muutos rahavaroissa taitaa tapahtua kun kohtapuoliin uudehko auto on maksettu ja nekin lyhennykset vapautuu muuhun käyttöön. Tästä kun korot vielä nousevat 2-3% niin eiköhän sitä jo voi katsella uudempia talojakin kun lainansa kireälle laskeneet niitä myy pois.