Lue keskustelun säännöt.
Ai järkytys että olen itsekäs
28.06.2014 |
Olen kahden lapsen yksinhuoltaja. Minulla todettin papa:ssa ja myöhemmin kolposkopian ja koepalojen jälkeen vaikeat solumuutokset. Alue on niin laaja että se täytyy poistaa leikkaussalissa. Arvatkaa mikä mun eka ajatus oli kun lääkäri sanoi että pitää mennä leikkaussaliin?
Ihanaa, loistavaa, helpotus. Nyt minulla on hyvä syy ja muutaman tunnin mahdollisuus olla jossain ilman lapsia.
Toimenpide on viikon kuluttua ja minä ihan innoissani odotan. Voi olla että se on kunnon syöpää ja täytyy leikata enemmänkin mutta ei minua haittaa. Saan hetken rauhaa ilman huonoa omatuntoa ja minä en kyllä enää mitään kohdulla teekään niin ei haittaa myöskään jos se täytyy poistaa.
Kommentit (10)
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 10:56"]
Minusta tuntuu, ettet vielä pysty käsittämään tätä asiaa, ap. Sen sijaat yrität sokerikuorruttaa vakavan asian tuollaisella humoristisella suhtautumisella: "Saanpas olla hetken ilman lapsia, hehheh". Toivon sinulle voimaa ja tsemppiä tämän koettelemuksen keskellä.
Hae aktiivisesti tukiryhmiä, terapiaa yms. Kyse on hyvin vakavasta asiasta, joka koskettaa monia ihmisiä, joiden antama vertaistuki voi auttaa sinua ap. Vaikka sinusta ehkä nyt tuntuu siltä ettei sinua mikään vaivaa, kaikkihan on hyvin yms.
[/quote]
Kiitos ajatuksistasi. Ehkä se on vähän niinkin että mun suhtautuminen on huumoria. Ei tässä oikein muukaan auta. Tiedän kyllä mitä kuoleminen syöpään tarkoittaa. Olen sen nähnyt itse työssäni monta kertaa.
Toisaalta se on kumminkin sellainen kuolema mitä lapset ei muistaisi pahalla. Se että äiti kuoli syöpään ei aiheuta heille varmaan paljonkaan traumoja verrattuna siihen että äiti teki itsemurhan.
Tiedän kyllä että olen jonkin verran masentunut. Ja tiedän senkin että on aika surullista että minun täytyy oikeasti mennä syöpäleikkaukseen että saan omaa rauhaa hetkeksi. Tiedän myöskin että en saa rauhassa toipua kun pitää lapsista huolehtia heti kun pääsen kotiin taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 11:36"]
heh :-)
[/quote]
Tällä foorumilla ei sais kyllä ikinä kirjoittaa mitään omasta elämästään. Kiitos moi
ap
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 11:36"]
heh :-)
[/quote]
Tällä foorumilla ei sais kyllä ikinä kirjoittaa mitään omasta elämästään. Kiitos moi
ap
[/quote]
Sori, minä naureskelen tuolle sinun ensimmäiselle ajatuksellesi, en siis syöpäepäilyille.
Terveisin, toinen yh
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 11:35"]
...Se että äiti kuoli syöpään ei aiheuta heille varmaan paljonkaan traumoja verrattuna siihen että äiti teki itsemurhan...
... on aika surullista että minun täytyy oikeasti mennä syöpäleikkaukseen että saan omaa rauhaa hetkeksi. Tiedän myöskin että en saa rauhassa toipua kun pitää lapsista huolehtia heti kun pääsen kotiin taas.
[/quote]
Et varmaankaan itse edes tajua kuinka sairas ajatusmaailmasi on tällä hetkellä. Toivottavasti lapsillasi on joku aikuinen ihminen elämässään, joka pystyy tukemaan ja auttamaan heitä. Sinä et todellakaan siihen pysty, olet näköjään KATKERA OMILLE LAPSILLESI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 12:04"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 11:35"]
...Se että äiti kuoli syöpään ei aiheuta heille varmaan paljonkaan traumoja verrattuna siihen että äiti teki itsemurhan...
... on aika surullista että minun täytyy oikeasti mennä syöpäleikkaukseen että saan omaa rauhaa hetkeksi. Tiedän myöskin että en saa rauhassa toipua kun pitää lapsista huolehtia heti kun pääsen kotiin taas.
[/quote]
Et varmaankaan itse edes tajua kuinka sairas ajatusmaailmasi on tällä hetkellä. Toivottavasti lapsillasi on joku aikuinen ihminen elämässään, joka pystyy tukemaan ja auttamaan heitä. Sinä et todellakaan siihen pysty, olet näköjään KATKERA OMILLE LAPSILLESI.
[/quote]
Sinä taidat olla täysin empatiakyvytön, mikä on aika paha juttu. Lyöt lyötyä (uupunut yksinhuoltaja jolla mahdollisesti on erittäin vakava sairaus). Miten jollain voi olla noin vastenmielinen ajatusmaailma.
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 11:35"]
[quote author="Vierailija" time="28.06.2014 klo 10:56"]
Minusta tuntuu, ettet vielä pysty käsittämään tätä asiaa, ap. Sen sijaat yrität sokerikuorruttaa vakavan asian tuollaisella humoristisella suhtautumisella: "Saanpas olla hetken ilman lapsia, hehheh". Toivon sinulle voimaa ja tsemppiä tämän koettelemuksen keskellä.
Hae aktiivisesti tukiryhmiä, terapiaa yms. Kyse on hyvin vakavasta asiasta, joka koskettaa monia ihmisiä, joiden antama vertaistuki voi auttaa sinua ap. Vaikka sinusta ehkä nyt tuntuu siltä ettei sinua mikään vaivaa, kaikkihan on hyvin yms.
[/quote]
Kiitos ajatuksistasi. Ehkä se on vähän niinkin että mun suhtautuminen on huumoria. Ei tässä oikein muukaan auta. Tiedän kyllä mitä kuoleminen syöpään tarkoittaa. Olen sen nähnyt itse työssäni monta kertaa.
Toisaalta se on kumminkin sellainen kuolema mitä lapset ei muistaisi pahalla. Se että äiti kuoli syöpään ei aiheuta heille varmaan paljonkaan traumoja verrattuna siihen että äiti teki itsemurhan.
Tiedän kyllä että olen jonkin verran masentunut. Ja tiedän senkin että on aika surullista että minun täytyy oikeasti mennä syöpäleikkaukseen että saan omaa rauhaa hetkeksi. Tiedän myöskin että en saa rauhassa toipua kun pitää lapsista huolehtia heti kun pääsen kotiin taas.
[/quote]
Miksi olet kaksi kertaa tehnyt lapsia sellaisen miehen kanssa, joka ei halua olla osa lasten elämää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ah, niin tuttuja ajatuksia. Mä en ole yh, on mies ja kolme lasta, ja siinä se sitten olikin. Lapsilta ei koskaan saa rauhaa, ainakin pienin on aina kotona, suurimman osan ajasta kaikki kolme. Mulla ei ole mitään paikkaa, minne voisin mennä joskus hengähtämään, ja koska mies tekee vuorotyötä ja opiskelee samaan aikaan, en usein edes pääse minnekään ilman lapsia. Isommat voin jättää kauppareissun ajaksi kotiin ilman hoitajaa, mutta pienin on otettava mukaan.
Joskus toivoisin, että joutuisin hetkeksi sairaalaan jostain syystä, että saisin kerrankin olla ihan rauhassa itsekseni. Asia on toki vakava, eikä mulla ole masennusta. Karua, mutta kertoo vain siitä, miten koville tässä yksinään joutuu, ja siitä, miten kenenkään ei pitäisi joutua tälläiseen tilanteeseen... Kaikkein eniten surettaa se, ettei kukaan lähipiirissä edes välitä. Ei edes se mies, vaikka montako kertaa olenkaan kertonut uupumuksestani, ja monestiko olen itkenyt pelkästään sitä, miten en jaksa enää ja miten surullinen siitä ettei kukaan välitä...
Et varmaankaan itse edes tajua kuinka sairas ajatusmaailmasi on tällä hetkellä. Toivottavasti lapsillasi on joku aikuinen ihminen elämässään, joka pystyy tukemaan ja auttamaan heitä. Sinä et todellakaan siihen pysty, olet näköjään KATKERA OMILLE LAPSILLESI.
[/quote]
Minun lapsilla on tukea aikuisesta; MINUSTA. En ole katkera. Erittäin väsynyt vaan. En kuvitellut että minusta tulisi yksinhuoltaja ja se on aivan järkyttävän raskasta olla aina ainoa aikuinen lapsilleen. Esimerkiksi sen leikkauksen jälkeen niin ihan turhaa kuvitella että lepäisin. Ihan samalla tavalla täytyy hoitaa ulkoilut, ruokailut, kaupassa ja neovolassa käynnit ym.
Kai minua vaivaa jonkun verran itsesäälikin. Minäkin haluaisin joskus esimerkiksi käydä yksin ruokakaupassa. No, itse olen päättänyt lapsia tähän maailmaan tuoda joten turha tässä on mitään urputtaa. Mä nyt avauduin tähän foorumille kun ei ole muitakaan kenelle voi ihan rehellisiä ajatuksiani kertoa.
Minusta tuntuu, ettet vielä pysty käsittämään tätä asiaa, ap. Sen sijaat yrität sokerikuorruttaa vakavan asian tuollaisella humoristisella suhtautumisella: "Saanpas olla hetken ilman lapsia, hehheh". Toivon sinulle voimaa ja tsemppiä tämän koettelemuksen keskellä.
Hae aktiivisesti tukiryhmiä, terapiaa yms. Kyse on hyvin vakavasta asiasta, joka koskettaa monia ihmisiä, joiden antama vertaistuki voi auttaa sinua ap. Vaikka sinusta ehkä nyt tuntuu siltä ettei sinua mikään vaivaa, kaikkihan on hyvin yms.