Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä kun mies on emotionaalinen pöljäke?
31.07.2014 |
Pikkulasten kanssa pärjää, mutta lapset kasvavat ja vanhin alkaa olla murrosiän myllerryksessä ja nuoremmatkin osaavat jo kysyä syitä ja seurauksia ja kyseenalaistaa mielivaltaiset käskyt.
Mies komentelee ja jakelee tehtäviä. Silloinkin, kun maailma uhkaa kaatua teinin niskaan (siihen ei paljon vaadita kylläkään :D) Vielä toistaiseksi tyttö haluaa itkeä äidin olkaa vasten ja purkaa sydäntään. Sen verran pieni kumminkin, mutta mies saattaa töksäyttää silloinkin ihan uskomattomia kommentteja, jotka ei liity asiaan mitenkään. Jyrää omien juttujensa kanssa lasten yli, eikä kysele eikä kuuntele. Kaikki vastaväitteet on vaan niskottelua. Ja sit se on ihan hämmästynyt, kun lapsi murenee silmien edessä. Eikä tajua yhtään mikä sille nytkin muka tuli.
Kun mä sitten kerron pari totuutta tilanteesta, mies kyllä kuuntelee ja on ihan ympyriäisenä, että en mä tienny! Tai luuli jotain ihan puutaheinää. No ei kai, kun ei kuuntele tai anna edes tilaisuutta kertoa omaa näkökulmaansa. Mä siis saan miehen kyllä kuuntelemaan, mutta lapset ei.
Tajuskohan kukaan mitä mä tarkoitan?
Miten emotionaalisesti ihan tumpelolle ukolle taotaan järkeä kaaliin ennenkuin se on ihan polttanut sillat ja suhteensa lapsiinsa? Vai onko sen vaan opittava kantapään kautta, ettei ne ole enää taaperoita, eikä kohdeltavissa kuin koirat?
Kommentit (8)
Toisaalta tuo tuntuu olevan hänelle aunoa tapa kommunikoida lastensa kanssa. Keskustelu tuntuu ihan vieraalta käsitteeltä ja saattaa ihan normaalin keskustelun väliin heittää jotain nasevaa kuten "semmonenko nyt sit muka pitäs saada" jos vaikka jutellaan hybridiauton toimintaperiaatteista tms. Ei ees liity hitto keskusteluun mitenkään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mainitsit koirat. Onko hänellä havaittavissa tämmöisiä koiranjalostus -tyyppisiä, kasvatuksellisia ratkaisuja lastensa suhteen?
Mies ei välttämättä voi tuolle mitään. JOtkut ihmiset vain eivät osaa luonnostaan lukea toisten tunnetiloja, saati oivaltaa mikä ne milloinkin aiheuttaa. Nämä ihmiset on usein itse korostetun rationaalisia, eikä heitä itseään juuri heittele ailahtelevat tunteet, ja siksi he eivät pysty ymmärtämään muiden erilaista tunne-elämää.
Mutta kantapään kauttahan miehen pitää oppia se mitä voi oppia. Toivottavasti lapsenne jaksavat sinnikkäästi laittaa vaan tyypille vastaan ja pitää päänsä. Kyllä se siitä vähitellen tajuaa, ettei komentelu tehoa. Oma isäni oli muuten vähän samantapainen, mutta minä aloin murrosiässä niin mahdottomaksi että tajusi lopulta, että kuria tiukentamalla vaan ajaa minua alkoholismiin, huumeisiin ja pois kotoa...
Kuules AP, kyllä murrosikäisetkin vaativat kuria ja päivärytmiä elämään. Et voi antaa tytön manipuloida itseäsi vaikka kuinka vollottaisi. Kumpikohan tässä on se pöljäke?
Miksi siis olet ottanut pöljäkkeen miehen? Ja sinä pöljäkkeen vaimoko olet fiksuke kun moitit miestäsi täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 10:51"]
Miksi siis olet ottanut pöljäkkeen miehen? Ja sinä pöljäkkeen vaimoko olet fiksuke kun moitit miestäsi täällä?
[/quote]En ole ap, mutta tämäntyyppiset postaukset ovat aina jotenkin niin surkuhupaisia. On vähän niinku sama kuin sanoisi kiertoilmaisun kautta, ettei vois vähempää kiinnostaa - ja se pitää sitten postata kaikkien luettavaksi? Llloistavaa dialogia, kertakaikkiaan.
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 10:51"]
Miksi siis olet ottanut pöljäkkeen miehen? Ja sinä pöljäkkeen vaimoko olet fiksuke kun moitit miestäsi täällä?
[/quote]
Tuskin, mutta en tietäääkseni kohtele teini-ikäistä lasta kuin koiraa...
[quote author="Vierailija" time="31.07.2014 klo 10:48"]Kuules AP, kyllä murrosikäisetkin vaativat kuria ja päivärytmiä elämään. Et voi antaa tytön manipuloida itseäsi vaikka kuinka vollottaisi. Kumpikohan tässä on se pöljäke?
[/quote]
Tilanteet harvemmin on missään määrin kurinpidollisia. Kyse on vain siitä, että mies itse tekee niistä kurinpidollisia jakelemalla alvariinsa mielivaltaisia käskyjä ihan miten sattuu ja vaikka käskyn noudattamatta jättämiseen olisi hyvin pätevä syy, hän ei sitä kuuntele vaan alkaa ensimmäisestä inahduksesta huutamaan ja mesoamaan, että vastaväitteitä ei suvaita ja pitääks aina sanoo heti vastaan jne. Kun mä sitten meen ja kerron sen syyn miksi just nyt tehdään toisin kuin herra on määrännyt niin sit tää on ihan ympyränä ku ei tienny... Olis tiennyt jos olis kolme sekuntia viitsinyt KUUNNELLA. Mutta ei.