Onko oikein salata teinin asioita toiselta vanhemmalta?

mieti miksei tyttösi uskalla puhua sinulle, katso peiliin 

on reilua, salassapitolupaus on lupaus. ei kai isä sitä voi rikkoa  

Mielestäni ei ole oikein salata. Kummallakin vanhemmalla on oikeus tietää samat asiat lapsistaan.

En mäkään kerro kaikkea mun lasten isälle. Myös lasten luottamus pitää ansaita. Sä teet jotain väärin, kun sulle ei voi uskottua. Jo se, että kyselet täältä asiasta todistaa sen, että sulle ei välttämättä kannata kertoa asioita. Ole tyytyväinen, että lapsellasi on joku jolle uskoutua ja joku johon hän luottaa! Lopeta tuollainen pikkusieluisuus! Sun ei tarvitse tietää kaikkea mitä lapsesi päässä liikkuu!

Lupaus lapselle tulee pitää, vaikka sinä et siitä pitäisi. Kyse ei ole halusta salailla tai pitää sinua pimennossa, vaan kyse on yksinomaan luottamuksen säilyttämisestä ja luotettavuuden osoittamisesta teiniä kohtaan.

Asia voi olla jokin, jonka suhteen teini ei luota sinun ymmärryksen riittävän. Niin tai näin, voit varmaan luottaa miehesi asian hoitavan teinin kanssa.

No joo ei todellakaan pidä molempien tietää, olen teininä hölmöillyt urakalla ja äidille uskouduin, kun tuli tosi paha paikka. Isälle en kertonut mitään yksityistä. 

Ja pitäisikö nyt tosiaan uskoa, että kaikki on kunnossa? Mies on jotenkin niin hiljainen ja ajatuksissaan, epätavallista.

ap

Miksi sun pitäisi mitään uskoa?

Sä tarkkailet miestäsi ja HALUAT vaikka väkisin tietää salaisuuden. Tajua nyt tampio, että kun sä saat sen tietää, niin sä vain pahennat tilannetta. Ole äiti ja rakasta lastasi. Älä käyttäydy kuin uhmaikäinen, joka ei saa tahtoaan läpi.

Meillä niin, että osan jutuista lapsi kertoo mulle, osan isälleen. Riippuu asiasta. Älkää siis heti teilatko ap:ta. Lapsi voi kertoa sitten jonkun toisen jutun ap:lle, mitä ei kerro isälleen.

Jos olisi todellinen hätä, niin miehesi kertoisi sinulle varmasti.

Lapsellasi saa ja pitää olla oikeus yksityisyyteen myös vanhemmaltaan tai jopa molemmilta vanhemmiltaan. Lapsen isän ei todellakaan tule nyt juoruta asiaa sinulle, jos lapsesi on erikseen kieltänyt.

Mitä sinä voit tehdä, on olla lapsellesi huomennakin läsnäoleva, ymmärtävä, reilu ja kiva, mutta jämäkkä vanhempi. Jos lapsesi näyttää siltä, että häntä painaa jokin, voit kysyä, onko hänellä huolia. Mutta auta armias jos alat tytölle jotain ruikuttamaan, että kun "Juttelit isin kanssa jostain, kertoisitko myös minulle, mistä oli kysymys?" tms. menetät viimeisetkin pisteen tyttösi silmissä.

Kysehän voi olla jostain nolosta tai vaikeasta asiasta, johon lapsen mielestä isä on yksinkertaisesti oikeampi vastaamaan. Itsekin muistan teininä puhuneeni mielummin isälleni ongelmistani ensin, koska tämä oli rauhallisempi kriisien äärellä. Äitini alkoi heti hössöttää, minkä tiesin kyllä hyväntahtoiseksi, mutta teki usein vaikean tilanteen vain vaikeammaksi. Äidille kerroin sitten, kun olin hetken sulatellut asiaa.

Siis tyhmä provo oli tämäkin. Kohta olikin löytynyt jotain kummallisia vehkeitä.

No niin, tein sitten jotain todella kamalaa. Mes ja tyttö lähtivät iltapäivällä yhdessä johonkin, joten menin ja tutkin tytön huoneen. Ei sieltä kyllä mitään löytynyt...

ap