Lue keskustelun säännöt.
Läpi elämän ala-arvoisia aikuisia, nyt vaikeus mieltää itsensä aikuiseksi..?
15.06.2014 |
Kuulostaa oudolta, mitenköhän tämän selittäisin...olen mielenterveysongelmaisten, hylkäämiskokemuksia aiheuttaneiden alkoholistien lapsi, ja kärsinyt vanhempieni lisäksi paljon huonoa käytöstä aikuisilta ympärilläni. Sijaisäitini katkaisi minuun välit yllättäen, aikuiset sisarukseni syyttivät minua asioista joihin en ollut syyllistynyt ja lähtivät hekin elämästäni...opettajat ovat katsoneet läpi sormiensa rankkaa kiusaamista, joka söi itsetuntoni jo nuorena ja ajoi itsemurhayritykseen alaikäisenä. Huostaanotettuna koin vääryyksiä ja kun sanoin kertovani niistä sosiaalityöntekijälleni, minulle ilkuttiin että kerro vaan, kukaan ei usko sua. Jne.
Nyt, itse aikuisena, en oikein miellä itseäni aikuiseksi. En tule anoppini kanssa juttuun, yritän itse olla mukava ja aloitteellinen, mutta anoppi haukkuu, jättää pulaan sovituissakin asioissa jne. ja olen taas tutussa limbossa "minä vs. kusipää-aikuiset". Pyrin olemaan avuksi muille -ja olenkin ollut- mutta en tunnu saavan vastapalveluksena mitään edes silloin, kun sitä tarvitsen ja pyydän asiallisesti.
En oikein tiedä, miten ajatella olevansa aikuinen, kun ympärillä on niin paljon ei-aikuisia...jos nyt joku ymmärtää? :)
Kommentit (5)
Tuota..mielestäni esim. sijaisäitiä, sisaruksia tai anoppiakaan ei voi valita.
Kaavasta en tiedä, kyllä minulla on ihan täyspäisiä kavereita ja mies myös..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:42"]
Tuota..mielestäni esim. sijaisäitiä, sisaruksia tai anoppiakaan ei voi valita.
Kaavasta en tiedä, kyllä minulla on ihan täyspäisiä kavereita ja mies myös..?
[/quote]
Olipa älykkäänoloinen vastaus, meni lukijalta jauhot suuhun ja laittoi miettimään.
Taidan kyllä toisella lukemalla ymmärtää aika tarkkaan, mistä aloittaja puhuu. Sitä kärsii vaikean lapsuuden siinä toivossa, että sitä oikeaa aikuisuutta tulisi vastaan ja nämä tässä olisivat vain viallisia yksilöitä. Ja ne omat puutteet ihmisenä yrittää selättää etsimällä mallia ja tukea niistä hyvistä aikuisista. Pettymys ja eksyneisyys ovat totaalista laatua, kun huomaa, ettei tässä tehtaassa näköjään muuta tehdäkään kuin sutta ja sekundaa.
Mitä älykkäämpi olet, sitä herkemmin näet ne ihmisten viat. Ja toisaalta sitä pelottavampi olet itse, koska ihmiset eivät mitään niin pelkää kuin jumalan tuomitsevaa silmää, ja sen maanpäällinen versio on kaikennäkevä, huonostikohdeltu, nälkäinen ihminen. Tarvitseva ja vaarallinen samaan aikaan. Pelkäävät ihmiset kadottavat sellaisen ympärillä vähänkin aikuisuutensa.
Tilkkutäkkihommiksi tuo minulla on mennyt. Pitää tutkia psykologiaa, ja etsiä ihmisyyttä vaikka sitten sen rikkimenneistä muodoista, ja tehdä vertailevaa tutkimusta. Eri ihmisillä on eri heikkoudet ja vahvuudet, ja siitä onneksi aika hyvin pystyy päättelemään, mihin suuntaan pitäisi itseään saada kasvamaan.
[quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 19:28"][quote author="Vierailija" time="15.06.2014 klo 18:42"]
Tuota..mielestäni esim. sijaisäitiä, sisaruksia tai anoppiakaan ei voi valita.
Kaavasta en tiedä, kyllä minulla on ihan täyspäisiä kavereita ja mies myös..?
[/quote]
Olipa älykkäänoloinen vastaus, meni lukijalta jauhot suuhun ja laittoi miettimään.
Taidan kyllä toisella lukemalla ymmärtää aika tarkkaan, mistä aloittaja puhuu. Sitä kärsii vaikean lapsuuden siinä toivossa, että sitä oikeaa aikuisuutta tulisi vastaan ja nämä tässä olisivat vain viallisia yksilöitä. Ja ne omat puutteet ihmisenä yrittää selättää etsimällä mallia ja tukea niistä hyvistä aikuisista. Pettymys ja eksyneisyys ovat totaalista laatua, kun huomaa, ettei tässä tehtaassa näköjään muuta tehdäkään kuin sutta ja sekundaa.
Mitä älykkäämpi olet, sitä herkemmin näet ne ihmisten viat. Ja toisaalta sitä pelottavampi olet itse, koska ihmiset eivät mitään niin pelkää kuin jumalan tuomitsevaa silmää, ja sen maanpäällinen versio on kaikennäkevä, huonostikohdeltu, nälkäinen ihminen. Tarvitseva ja vaarallinen samaan aikaan. Pelkäävät ihmiset kadottavat sellaisen ympärillä vähänkin aikuisuutensa.
Tilkkutäkkihommiksi tuo minulla on mennyt. Pitää tutkia psykologiaa, ja etsiä ihmisyyttä vaikka sitten sen rikkimenneistä muodoista, ja tehdä vertailevaa tutkimusta. Eri ihmisillä on eri heikkoudet ja vahvuudet, ja siitä onneksi aika hyvin pystyy päättelemään, mihin suuntaan pitäisi itseään saada kasvamaan.
[/quote]
Tämä on niin totta! J amiten hyvin kirjoitettu.
Samaistun ap:n kirjoitukseen. Tosin täytyy kyllä myöntää, että olen tehnyt myös vääriä valintoja. Olen tullut siihen johtopäätökseen ja minun täytyy luopua uskomasta siihen ihannekuvaan joka minulla on ihmisistä ja hyväksyä se, että he ovat itsekkäitä, lapsellisia ja typeriä. Joskus kun tapaa hyvän ihmisen se on kuin raikas tuulen henkäys kaiken ankeuden keskellä.
Toistat ihmissuhteissasi lapsuuden vuorovaikutusmallia ja siten vedät puoleesi tiettyä ihmistyyppiä. Suhteessa vahvistat vanhaa kaavaa.