Lue keskustelun säännöt.
Muita, joilla jatkuva arvottomuuden tunne?
15.06.2014 |
Olen elämässäni ihan mukavasti pärjännyt ihminen. Ulkoiset puitteet ovat monella tavalla kunnossa ja pidän myös ulkonäöstäni hyvää huolta. Jos minulle listattaisiin ominaisuuksia itsestäni vieraana ihmisenä, voisin olla jopa tuolle tuntemattomalle ihmiselle kateellinen.
En vain osaa nähdä näitä hyviä asioita minään, kun ne ovat minua itseäni. Kärsin niin voimakkaasta alemmuudentunnosta ja jopa itseinhosta, että olen harkinnut vakavasti terapiaa.
Elämässäni on tapahtunut monta asiaa, josta terapeutti varmasti tarttuisi kiinni:
Menetin varhaislapsuudessa lapsuudessa äitini (kuoli rintasyöpään), muutimme isän kanssa jatkuvasti ja jouduin aina etsimään uusia kavereita uudelta paikkakunnalta sekä sopeutumaan aina uudelleen. Tulin yläasteella koulukiusatuksi ja lukion jälkeen masennuin niin vakavasti, että haaveissa olleet yliopisto-opinnot jäivät sikseen. Opin liian aikaisin kantamaan huolta itsestäni, enkä koskaan oppinut sitä tarpeeksi hyvin. Vaikka elämääni mahtuu monia onnistumisia (joiden eteen olen tehnyt todella paljon työtä), olen kuitenkin elännyt tyylillä, joka on ollut sekä fyysisesti että henkisesti erittäin kuluttavaa.
Heräsin tilanteen vakavuuteen vasta äskettäin, kun tajusin erään väsymykseni syyn. Sen, että olen koko elämäni pyrkinyt miellyttämään muita ja menemään muiden ehdoilla. Teen hyvin harvoin mitään, mikä olisi vain minusta tai minua miellyttävää. Vielä nyt 28-vuotiaana olen hyvin riippuvainen muiden hyväksynnästä/ihailusta/arvostuksesta. Näitä en ole kuitenkaan kokenut pitkään aikaan ja sitä myötä myös itseni arvostus vähenee päivä päivältä. Myönnän, että olen pahimpina hetkinä harkinnut jopa elämäni omatoimista lopettamista, mutta tuskin tulen koskaan tekemään sitä. Jo muidenkin ihmisten vuoksi. Hah.
Onko muita, jotka painivat lohduttoman huonon itsetunnon ja arvottomuuden kokemuksen kanssa? Mistä olette löytäneet apua tilanteeseen?
Kommentit (6)
Minulla sama juttu kuin sulla ap. Enkä näytä koskaan heikkouksiani muille. Kukaan tuskin edes aavistaa mitä ajattelen. Minulla todennäköisesti on jonkinasteinen masennus ja olen nytkin ollut monta päivää yksin. Ystävät luulevat ehkä, että olen kiireinen, enkä ehdi nähdä. Minäkin olen miettinyt tuota elämäni lopettamista, mutta tuskin teen sitä. Muiden takia. Se olisi varmasti täysin odottamaton juttu kaikille läheisilleni, koska päällepäin näyttää että minulla on kaikki niin hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa kovin tutulle. Valitettavasti tunne on kuitenkin edelleen olemassa, enkä ole osannut itsekään sitä lopullisesti ratkaista. Jonkinlaista apua olen kuitenkin saanut kirjoista, kuten Eckhart Tollen Läsnäolon voimasta. Se on antanut perspektiiviä tuntemuksiin antanut työkaluja arkeen.
Tuttu tunne menneisyydestä. Kävin melkein neljä vuotta terapiassa ja se auttoi todella paljon. Yhä teen töitä asian kanssa, koska silloin tällöin vanhat ajatusmallit yrittävät nostaa päätään. Nykyisin kuitenkin elämä aivan toista kuin ennen. En uskonut, että terapia auttaisi, mutta pikku hiljaa se vainauttoi ja eelämä muuttui.
Tuttu tunne menneisyydestä. Kävin melkein neljä vuotta terapiassa ja se auttoi todella paljon. Yhä teen töitä asian kanssa, koska silloin tällöin vanhat ajatusmallit yrittävät nostaa päätään. Nykyisin kuitenkin elämä aivan toista kuin ennen. En uskonut, että terapia auttaisi, mutta pikku hiljaa se vainauttoi ja eelämä muuttui.
Mulla masennusta, sos. tilanteiden pelkoa ja estynyt persoonallisuus. En ole yhtä hyvä kuin muut -tuntemukset ovat erittäin tuttuja. Lisäksi persoonassani on vaativuutta (kohdistuu erit. itseeni).
Minulla on niinpäin, että arvostan itseäni. Tiedän, että olen tehnyt niillä "korteilla " mitä minulla on parhaani.
Koen ja tiedän, että minua ei ymmäretä. Minulla ei ole yhtään ihmistä elämässä joka hyväksyisi minut tällaisena.