rumat raskausarvet ja haluttomuus.
ongelmana ei ole se, että en miehelle kelpaisi. vaan enemmänkin se, että olen itse omasta mielestäni oksettavan ja ruman näköinen.
(pieni, hoikka, löysää nahkaa vatsassa, perse ja reidet ovat kuin karhun raatelemat, 70A kuppikoon rinnat eli pienet, mutta silti arpien peitossa) :(
en tunne itseäni lainkaan kauniiksi, vaikka mies ei asiasta valittanut.
pikemminkin kehunut ja sanonut kauniiksi, vaikka olisin täynnä arpia :o
seksihalut ovat kadonneet kokonaan ja kaipaan entistä vartaloani.
tissit, vaika ovatkin pienet, ovat alkaneet roikkua.
varsinkin oikeanpuoleisesta ei kohta ole jäljellä kuin nänni ja tyhjä pussi.
myös emätin" pieruja" tulee niin yhdynnässä kuin muutenkin.
ei tarvitse kuin vähän reisiään levittää niin pillu suorastaan hörppää ilmaa ja tuloksena on tietysti kunnon pörinät.
olenko siis väljäpillu? (synnytyksestä kohta 5kk)
mitä tehdä kun oma vartalo hävettää ja etoo?
ja seksihalut katoavat oman itsensä takia?
Kommentit (6)
Minunkin kropan toinen lapsi pilasi, ja olin tod. maassa ekan vuoden, mutta sitten alkoi muutosta tapahtua, ja löysin minustakin kauneutta, ja aloin nähdä pikkuhiljaa arpeni, löysän nahkani ja riippurintani merkkinä elämästä. Olen yhä lämmin, aito, ihana nainen jonka sylissä ovat lapset saaneet olla ja kasvaa, voiko kiinteä liha merkitä mitään sen rinnalla?
Ja juu. Sitten siihen, miten tuntisit itsesi taas naiseksi. Helli itseäsi, arvosta itseäsi. Osta nättejä vaatteita, käy kampaajalla, meikkaa. Harrasta jotain liikuntaa muttei pakosta vaan tunteaksesi olosi hyväksi. Löydä itsestäsi kauniit puolet ja keskity niihin.
Unohda median/mainonnan naiskuva. kukaan ei ole oikeasti sen näköinen.
Oli aika, jolloin minä kuvailin itseni seuraavsti: nainen, jolla riippurinnat, selluliittiä, akne- ja raskauarpia, pari ylikiloa.
Mieheni olisi kuvannut minut seuraavasti (kysyin): nainen, jolla on maailman kauneimmat, ilkikuriset silmät, ihana hymy, pitkät sääret ja ihana vartalo, upea kiiltävä tukka ja vahvat värit. Minun komea naiseni.
niitä ilolihaksiasi. Esim. aina imettäessäsi. Alkaa tuomaan tuloksia muutaman kuukauden päästä. Pimppa on tosiaan entisellään vasta joskus vuoden päästä. Ja hei, pidä ummetus poissa: se venyttää tarpeettomasti lantionpohjalihaksia jos kakkaa on pakko vääntämällä vääntää.
Osta esim. jumppakuulat, smartit on aika hyvät synnyttäneelle. Jos ne eivät pysy, niin makaa sängyllä ja vetele niitä narusta samalla yrittäen pitää niitä lihaksilla sisällä.
ensimmäisen lapsen jälkeen en niin kamalasti rupsahtanut, mutta nyt olen menossa synnyttämään toista kertaa päivänä minä hyvänsä ja voin jo nytten nähdä jäljet vartalossani. Tiedän myös, että se alkaa minua todella häiritsemään vaikka mieheni mielestä olisinkin ihan hyvän näköinen.
Mutta onneksi on keksitty kauneusleikkaukset. Ei sillä että kukaan niitä tarvitsisi välttämättä, mutta joillekin se on oman tunnon pelastus. Tottakai monet pitävät sitä täysin turhana ja pinnallisena... ja sitä se ehkä onkin. Mutta jos oma kroppa etoo eikä seksiäkään voi sen tähden harrastaa, voi pienellä korjauksella saada itsetiunnon takaisin. Minä ainakin olen antanut itselleni luvan (vaikka periaattessa olenkin vastaan), että jos oma kroppa alkaa masentamaan, niin sitä voi vähän korjata. Jumpalla kun ei kaikkea saa korjattua, vaikka pilates ja salitreeni paljon auttavatkin. Enkä nyt puhu edes puolen litran silikoneista vaan esim. rintojenkohotuksesta ilman lisä täytettä. Miksei täyttelläkin jos siltä tuntuu.
Kerranhan täällä vaan ollaan, eli miksei parantaisi omaa oloaan jos pystyy. Riskinsähän leikkauksilla aina on, mutta niin on kadun ylittämiselläkin. Älä tyttö masennu vaan elä elämääsi täysillä.
Pimpsan saa kyllä tiukaksi jumpalla vaikka se jonkin aikaa kestääkin. Lykkyä tykö!!!
Rinnat on pienimmillään imetyksen just loputtua, kyllä ne siitä vielä omaa muotoaan takaisin saa. Koita Biothermin bust-up -geeliä, se toimi mulle. Raskausarvet alkaa vähitellen vaalentua ja pimpsan saa kuntoon jumpalla, kuten edellisetkin ovat jo todenneet.
En vähättele tuntemuksiasi, koska musta tuntui juuri tuolta pari vuotta sitten. Häpesin ja vihasin vartaloani.
Sain apua sänkypuuhien itsetuntoon kun eräältä keskustelupalstalta vinkin saaneena pukeuduin touhuja varten seksikkäisiin asuihin. Stay-up sukat (reiden raskausarvet piiloon) ja joku nätti korsetti (rinnat ja vatsanahka piiloon). Ei mitään PORNOA, vaan ihan nättiä. Sen lisäksi että se toi omaa itsevarmuutta takaisin, se suorastaan villitsi mieheni, koska en yleensä sitä ennen ollut " pukeutunut" seksiä varten. Pukeudun edelleen sillointällöin, vaikka vartalo alkaa jo taas menetellä.
Se että on terveellä tavalla " ulkonäkökeskeinen" on ihan okei. Minäkään en tuomitse kosmeettisia leikkauksia mikäli niihin on tarve.
... varmasti on rankkaa tässä ulkonäköpainotteisessa maailmassa!! kaikilla meillä naisilla välillä on. kaikkea parasta elämäänne!!
Tiedän tunteen. Itselläni alkuperäinen nätti vartalo on tuhoutunut neljän lapsen johdosta... Olen pieni ja pienirintainen ja kaikki raskauteni ovat olleet isoja. Raskausarpia ja löysää nahkaa on erittäin paljon ja rinnat ovat pienentyneet vielä entisestäänkin.
Jonkin aikaa sitä pystyy pysymään järjissään kun ajattelee että " on menettänyt vartalonsa hyvän asian puolesta" eli saanut ihania lapsia. Vähitellen oma terve itsekkyys alkaa palata ja siinä vaiheessa itsetunto alkaa olla koetuksella.
Lohdutuksen sanoja: Tuo n puoli vuotta synnytyksen jälkeen on tuhojen kannalta pahinta aikaa. Olet ilmeisesti jo lopettanut imettämisen? Rinnat ovat jonkin aikaa lituskaimmillaan, ja ainakin minulla alkoivat palautua (edes jonkin verran) takaisin omaan kuosiinsa. Raskausarpien vaalenemiseen minulla meni 2 vuotta. Alatiesynnytysten jälkeen (mulla 2 alatietä ja 2 sectioo) alapään palautuminen kesti vuoden verran. Siihen asti oli tietynlaista tunnottomuutta ja löysyyttä. Lantiopohjatreeni auttoi joka kerta.
Miehesi muistaa kyllä kuinka nätti olet alunperin ollut ja varmasti arvostaa mistä syystä " elämän merkit" sinuun ovat tulleet.