Jumala ensin kieltaa ja sitten hyvaksyy?

Jumala ensin kieltaa ja sitten hyvaksyy?

Kristinuskossa uskotaa etta Jeesus oli myos osa Jumalaan. Ajattelin mielessa etta jos asiat olisivat niin, niin on aika ihmeellista etta ensin Jumala kieltaa ja sitten hyvaksyy. Tai painvastoin.

Tama pohdinta tuli siis siita etta VT:ssa mm. kielletaa sianlihan syonti ja koron ottaminen ja kasketaan ymparileikkaamaan poikalapset. Ja tietty Jumalahan se oli kun nama saannot laati. Mutta sitten han lahetti osan itsestaan maanpaalle ja ihmisena han sitten yhtakkia sanoo etta voitte syoda sianlihaa, voitte ottaa korkoa ja ei teidan tarvitse ymparileikata poikalapsia. Mita jarkea tassa on? Ja miksi Han yhtakkia muuttaaki mieltaan?

Hyviä kysymyksiä Jenni-äiti.

Jumala ei ole sidottu mihinkään sääntöihin. Jos hän on sanonut jotain aikaisemmin, sillä voi olla sellainen merkitys, mitä me emme ymmärrä. Siksi ihmisen on oltava aina nöyrällä mielellä Jumalan edessä, eikä voi olla varma, että omassa viisaudessaan tietää kaiken mitä Jumala on tarkoittanut. Ajattelisin, että on tärkeää olla nöyrällä mielellä joka päivä ja rukoilla viisautta ymmärtää Hänen tahtoaan hänen sanastaan.

Ei siis niin, että kun on kerran sanonut, niin sen pitää aina olla juuri [u]niinkuin minä ajattelen[/u]. Näin ajattelivat fariseukset, (jotka olivat niitä oppineita ja Raamattua tutkineita ihmisiä) ja luulivat tietävänsä, mitä Jumala tarkoitti. Kristittynä uuden liiton kansalaisena ymmärrän, että sianlihan syönnin kieltämisellä on ollut tiettynä aikana, tietyssä paikassa merkitys. Se ei ole ollut sääntö, jolla miellytetään Jumalaa ja joka on se asian perimmäinen merkitys. Vanhan Liiton aikana hän halusi kertoa ihmiselle hän vihaa syntiä. On olemassa asioita, jotka ovat epäpyhiä ja on olemassa asioita, jotka ovat pyhiä. Ihminen pitää erottaa epäpyhistä asioista ja se oli asia jota vt:ssä meille kerrotaan. Mutta ulkonaiset asiat eivät tee ihmisestä pyhää. Tarvitaan jotakin enemmän. Ja samalla kerrotaan koko vt:ssä lupauksia siitä mitä Jumala tulee tekemään tehdäkseen ihmisestä pyhän hänelle erotetun ihmisen ja tätä kuvaa myös tämä kielto.

Sianlihan syöminen kuvaa epäpyhän syömistä/ ottamista vastaan. Epäpyhän ruoan sijaan Jumala osoitti Israelin kansalle hänen järjestämäänsä ruokaa, mannaa. Hän myös antoi ohjeet mitä saa syödä ja mitä ei saa. Uudessa liitossa Jeesus sanoo olevansa se manna. Jeesus sanoo olevansa elämän leipä. Hän on se Jumalan osoittama hengellinen ruoka ihmiselle. Hän on tullut iankaikkisen elämän ravinnoksi ihmiselle. Hänen ottamisensa vastaan antaa ihmiselle elämän ja tekee ihmisestä Jumalalle erotetun ja pyhän. Epäjumalanpalvelus on sitä uuden liiton sianlihaa, jota ihmisen tulee karttaa. Sianlihan syöminen ei tee ihmisestä pyhää ja Jumalan mielen mukaista. Sianlihan syömisellä oli tarkoitus opettaa meille jotain tulevasta ja valmistaa ihmisiä siihen. Ihminen ei tule Jumalalle kelpaavaksi ja hyväksi kieltäytymällä sianlihasta. Jumalan pelastussuunnitelma on edennyt historiassa, se ei ole jämähtänyt paikoilleen tai jäänyt kesken.

Otetaan esimerkki äidistä, joka ohjaa lapsukaistaan, joka opettelemaan ajamaan polkupyörällä. Hän sanoo, " aja eteenpäin" . Sitten äiti huomaa tiessä epätasaisuuksia ja neuvoo lasta kääntymään vasemmalle. Ei lapsi sano silloin, että kun sinä kerran sanoit, että aja eteenpäin, niin minun on aina toteltava sitä käskyä. No joo, aika onneton esimerkki, mutta sinnepäin...

Ympärileikkaus on liiton merkki vt:ssä. Se on merkkinä siitä, että ihmiset on erotettu Jumalalle, hänen kansakseen. Ut:ssa Jumala on tehnyt uuden liiton ihmisten kanssa, jonka merkkinä on sydämen ympärileikkaus. Ihminen on erotettu Jumalalle esikuvaansa syvemmällä tavalla. Jumala ei ole tässäkään muuttanut mieltään, vaan hänen pelastussuunnitelmansa on johdonmukaisesti edennyt täyttymykseensä. Jeesus kantoi kaikkien aikojen kaikki synnit ja näin vapautti ihmiset sydämen saastutusta myöten.

Nyt olen sepustanut taas pitkät pätkät ja pitää mennä nukkumaan. Jos jollain siskolla tai veljellä on lisättävää niin olkaa vapaat. Hyvää yötä!

Tuossa oli minullekin uutta asiaa ja uusia ulottuvuuksia Raamattuun! Mitä syvemmin Raamattua oppii tulkitsemaan, sitä paremmin alkaa valjeta, kuinka suuri rakkaus Jumalalla onkaan meitä ihmisiä kohtaan!

Tuolla on vaan tullut ajatusvirhe, etteikö se ollut Jumalan miellyttämistä aikanaan, mutta sitten kun Jumala on tehnyt uuden liiton on sen merkitys tullut täyttymykseensä Jeesuksessa ja sianlihasta kieltäytyminen ei ole enää Jumalan miellyttämistä.



Esim. tässä on vanhan testamentin puolelta lupaus tästä uudesta liitosta Jer. 31:31-33:



" Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin minä teen Israelin heimon ja Juudan heimon kanssa uuden liiton;

en sellaista liittoa kuin se, jonka minä tein heidän isäinsä kanssa silloin, kun minä tartuin heidän käteensä ja vein heidät pois Egyptin maasta, ja jonka liittoni he ovat rikkoneet, vaikka minä olin ottanut heidät omikseni, sanoo Herra.

Vaan tämä on se liitto, jonka minä teen Israelin heimon kanssa niiden päivien tultua, sanoo Herra: Minä panen lakini heidän sisimpäänsä ja kirjoitan sen heidän sydämiinsä; ja niin minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. "



Ja tässä siitä, kun Jeesus todistaa olevansa se leipä (Joh. 6:31-35):



" Meidän isämme söivät mannaa erämaassa, niinkuin kirjoitettu on: ' Hän antoi leipää taivaasta heille syötäväksi' ."

Niin Jeesus sanoi heille: " Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän.

Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän."

Niin he sanoivat hänelle: " Herra, anna meille aina sitä leipää" .

Jeesus sanoi heille: " Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa.

Jenni_äiti:

Tama pohdinta tuli siis siita etta VT:ssa mm. kielletaa sianlihan syonti ja koron ottaminen ja kasketaan ymparileikkaamaan poikalapset. Ja tietty Jumalahan se oli kun nama saannot laati. Mutta sitten han lahetti osan itsestaan maanpaalle ja ihmisena han sitten yhtakkia sanoo etta voitte syoda sianlihaa, voitte ottaa korkoa ja ei teidan tarvitse ymparileikata poikalapsia. Mita jarkea tassa on? Ja miksi Han yhtakkia muuttaaki mieltaan?

***Kukaan ihminen ei ole koskaan pystynyt eikä koskaan pysty täyttämään noita kaikkia lakeja ja vanhan testamentin sääntöjä. Tarvittiin Jeesus- joka eli täysin pyhän elämän, ja täytti lain meidän puolestamme. Tiedäthän, jos olet syypää yhteen kohtaan laissa, olet syypää koko lakiin..?

Ja sitten te Kristityt jotka ette usko etta Jeesus oli osa Jumalaa niin miten te selitatte sen etta ihminen saa kumota/tayttaa Jumalan lakeja? Eiko Jumala ole kumminki ylempi kuin Jeesus? Vai? Kuin siis joku alempiarvoinen saa muuttaa Jumalan maaraamia lakeja?

***En nyt ihan täysin ymmärrä.. Mutta sen ymmärryksen perusteella, mikä mulle kysymyksestäsi jäi, vastaan, että Jeesus on jo tehnyt kaiken sen mitä meiltä vaadittiin. Me lakkaamme yrittämästä miellyttää Jumalaa omilla ponnisteluillamme (laki, uskonnollisuus) siksi että Jumalaa on jo miellyttänyt se mitä Jeesus teki!!!

i]

Mun vastaukset on nyt sitten taas tuolla sun kysymysten välissä, toivottavasti löydät ne ja saat jotenkin ajatuksesta kiinni. Jos joku oli selitetty huonosti etkä ymmärtänyt, niin kysy. Vastaan mielelläni:)

Jaimini:

Tuolla on vaan tullut ajatusvirhe, etteikö se ollut Jumalan miellyttämistä aikanaan, mutta sitten kun Jumala on tehnyt uuden liiton on sen merkitys tullut täyttymykseensä Jeesuksessa ja sianlihasta kieltäytyminen ei ole enää Jumalan miellyttämistä.

Joo, niinpä muuten olikin, nyt kun tarkemmin mietin. Eli tosiaan kuten Sonyakin sanoi, Jumala on antanut vanhurskaan lakinsa viimeistä piirtoa myöten noudatettavaksi. Hänelle ei kelpaa kuin täydellisen pyhä ja puhdas. Mutta koska ihmisestä ei ollut lain täyttäjäksi, hän lähetti ainoan poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Eli ainoastaan Jeesuksessa on tämä täydellinen puhtaus, joka yksin kelpaa Jumalalle.

Siitä huolimatta minusta oli valaisevaa lukea tämän sianlihan syömistä koskevan säännöstön olevan tavallaan symboli luvatusta, tulevasta Vapahtajasta vanhassa testamentissa.

Näinhän se on. Jeesus täytti lain. Hänessä me olemme puhtaat todellisesti. Ulkonaiset puhtaussäädökset ovat käyneet tarpeettomiksi, kun Jeesuksessa ne ovat täytetyt. Hänessä meillä on kaikki, mitä Jumalan edessä tarvitsemme.

Jaimini:

Näinhän se on. Jeesus täytti lain. Hänessä me olemme puhtaat todellisesti. Ulkonaiset puhtaussäädökset ovat käyneet tarpeettomiksi, kun Jeesuksessa ne ovat täytetyt. Hänessä meillä on kaikki, mitä Jumalan edessä tarvitsemme.

Tuli mieleeni taas nuo teot ja niiden merkitys. Keskustelimmekin siitä jo toisessa ketjussa.

Minulle tuli sellainen ajatus/kysymys mieleen, että ajattelevatko kristityt, että ennen tätä " uutta liittoa" ihmisen oli tarkoitus pelastua teoillaan? Siis ne olivat ne oleellisimmat? Sitä kysyn lähinnä johdatuksena siihen, että islamissahan teot ovat toissijaisia vaikka eivät ole merkityksettömiä. Islamissa kaikki lähtee uskosta eikä teoilla voi korvata tai paikata puuttuvaa uskoa. Mutta [b]uskon tähden[/b] tulisi tehdä asioita, jotka ovat mieluisia Jumalalle.

Itse olen pohtinut sitä, että jos Jumala tietää kaiken (onko Jumala kristityn mukaan Kaikkitietävä?) niin miksi Hän sitten asetti " riman liian korkealle" ja sai ihmiset tuntemaan ehkä jopa epätoivoa ennen " uutta liittoa" ? Nyt ihmiset voivat tuntea helpotusta, mutta entä kansat ennen sitä?

Muslimit uskovat, ettei tällaista " mielen muuttamista" /" pelisääntöjen muuttamista" ole tapahtunut vaan Jumala on kutsunut ihmisiä aikojen alusta Profeettojensa välityksellä palvomaan yksin Häntä.

Tuli vielä sellainen ajatus, että Aatami ja Eevahan lankesivat syntiin joten Jumalahan tiesi jo silloin, että ihminen on heikko. Ei ihmistä tarvinnut enää testata tässä mielessä.

Ajaudutaan taas ainakin osin samaan aiheeseen, mutta sinun kanssasi tätä on mielenkiintoista pohtia, Jaimini!

Miksi useimmat islam-uskontoon kuuluvat sanovat Muhammedin opetukseen perustaen että on aivan hyväksyttävää (halal) syödä katkarapua? Siis vaikka vanhassa liitossa katkaravun syöminen ei ole hyväksyttävää (3 Moos. 11:9-12).



Muhammed haluaa että pysyttäisiin vanhassa liitossa? Miksi hän sitten ei halua pitää kaikkia vanhan liiton käskyjä? Miksi hän opettaa luopumusta joistakin vanhan liiton käskyistä jos kerran pitäisi pysyä vanhassa liitossa!



Vanhassa liitossa on tärkeimpinä käskyinä se että pitää uhrata ei missä tahansa vaan tietyssä paikassa syntiuhreja kun oli tehnyt syntiä. Ja piti täsmällisenä aikana täsmällisessä paikassa uhrata pääsiäisuhri.



Kysynkin islam-uskontoon kuuluvilta ja Jeesusta vastustavilta juutalaisilta:



Miksette pidä näitä paljon, paljon oleellisimpia vanhan liiton käskyjä kuin esimerkiksi vanhassa liitossa oleva käsky olla syömättä sianlihaa? Onko islam-uskonnossa Muhammed kumonnut nämä Jumalan antamat uhrauskäskyt? Jeesusta vastustavatkin juutalaiset viettävät pääsiäistä Jumalan määräämänä aikana (vaikka heillä ei ole Jumalan määräämää pääsiäisuhria). Muhamettilaiset eivät vietä pääsiäistä (joka on Jumalan käskyn mukaan vietettävä täsmälleen tiettynä aikana!). Jos islam-uskontoon kuuluvat haluavat pysyä vanhassa liitossa, olla vanhan liiton kansaa miksi ette vietä pääsiäistä? Onko Muhammed pystynyt kumoamaan tuon Jumalan vanhan liiton käskyn? Missä kohden Koraania löytyy tuollainen kumoaminen, jossa ilmoitetaan ' vaikka haluatte pysyä vanhassa liitossa, olla vanhan liiton kansaa, teidän ei enään tarvitse viettää pääsiäsitä' ?

Hyviä kysymyksiä!!



Kun ensimmäiset ihmiset lankesivat syntiin, Jumala siis huomasi ihmisen olevan heikko. Hän antoi jo silloin lupauksen tulevasta Vapahtajasta, joka päästäisi ihmiset tästä heikkoudesta. Vanhan testamentin ihmiset eivät missään tapauksessa pelastuneet tekojen kautta! Jumala lähetti maailmaan profeettoja, jotka levittivät sanomaa TULEVASTA Vapahtajasta. Ihmiset pelastuivat, kun uskoivat siihen lupaukseen.



Nyt jäin itsekin miettimään, että tämän voisi tulkita olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä kirjoitin siitä että Jumala antoi lakinsa viimeistä piirtoa myöten noudatettavaksi.



Lähdetään siitä, että Jumala on ankara ja vanhurskas. Hän vaatii täydellisyyttä, täydellistä puhtautta. Hän kuitenkin huomasi jo heti syntiinlankeemuksen jälkeen (tai luultavasti jo ennen sitä, koska hänhän on kaikkivaltias), että ihminen on heikko. Hän teki jo silloin suunnitelman pelastuksesta.



Eli siis toisin sanoen, ne jotka vanhassa testamentissa uskoivat tulevaan Vapahtajaan, eivät perustaneet tekoihin ja käskyjen noudattamiseen. Pikemminkin käskyt osoittivat heille, niin kuin meillä tämän päivänkin kristityille, että niitä heikon ihmisen mahdoton toteuttaa, ja että ihminen tarvitsee Lunastajan.



Toivottavasti tästä sekvasta sepustuksesta saa edes jotain irti ;) Tästähän tulikin oikein mielenkiintoinen aihe!

Ikäänkuin, että Jumala olisi möhlinyt ja hoksannut että eihän tämä laki näköjään toimikaan, eihän ihmiset sitä pysty noudattamaan- lähetetäänpäs Jeesus. Ihminen möhli. Jumala antoi ihmiselle mahdollisuuden elää läheisessä yhteydessä Häneen, mutta ihminen valitsi synnin ja eron Jumalasta.



" Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Krisrtuksesta osallisina." Ef 1:4



" hän, joka on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsumuksella, ei meidän tekojemme mukaan, vaan oman aivoituksena ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja." 2 Tim 1:9



Pelastussuunnitelma oli siis olemassa jo ennen maailman luomista.

koskien kristiuskoa vastaan islamin usko. Enkä nytkään osaa vastata jenni_äidin kysymyksiin. Muutaman ajatuksen silti sanon.



Tunnen raamattuni aika huonosti. En osaa sanoa juuri mitään kohtaa niin tarkkaan että osaisin ilmoittaa kohdan jota olen lainannut. Jos joku alkaisi minulta tivata uskomiseni perusteita ja vetoaisi raamattuun, toiseksi jäisin. Tämän toisen ihmisen olisi niin helppo kumota minun hatarat (?) perusteluni vedoten johonkin raamatun jakeeseen ja sanoa, että tässä ja tässä kohdassa sanotaan näin, joten sinä olet väärässä.



Minä yksinkertaisesti uskon, että Jumala on antanut ainoan poikansa maan päälle sovittamaan meidän syntimme. Ja kerran hän lähettää poikansa takaisin maan päälle hakemaan kaikki uskovaiset ihmiset luokseen taivaaseen. Minun tehtäväni on vain uskoa. Jos / kun joudun epäilyksiin, saan uskoa ne anteeksi ja sitten taas jatkaa matkaani taivasta kohden. Se, miten hyvin tai huonosti raamatun tunnen, ei vaikuta ollenkaan uskooni.



Jenni_äidin kirjoituksista minulle tulee tosi usein mieleen kiitollisuus siitä, että itse saan uskoa vapaasti. Ja nimenomaan USKOA. ihanaa, kun ei tarvitse epäillä omaa uskoa (ainakaan tällä hetkellä) eikä myöskään koittaa käännyttää muita omaan uskoon. RAnkalta tuntuu tuo Jenni_äidin uskominen, suoraan sanoen. Näiden kirjoitusten pohjalta mitä hänellä täällä on, minulle on tullut kuva hyvin työläästä uskonnosta. ihmettelen myös suuresti sitä, miksi jenni_äiti jollain tapaa koko ajan arvostelee Kristittyjä ja koittaa hakemalla hakea epäkohtia heidän uskostaan ja raamatustaan. olisikohan oman uskon kannalta hedelmällisempää sekin aika käyttää oman uskonnon tutkiskeluun?



No, eipä muuta. Toivottavasti Jenni_äitikin kokee uskomisen iloa ja vapautta. Itse koen niin,että kun on omat asiat kunnossa ja tuntee uskostaan iloa, ei tarvitse muita hätyytellä...

divaani:

ihmettelen myös suuresti sitä, miksi jenni_äiti jollain tapaa koko ajan arvostelee Kristittyjä ja koittaa hakemalla hakea epäkohtia heidän uskostaan ja raamatustaan. olisikohan oman uskon kannalta hedelmällisempää sekin aika käyttää oman uskonnon tutkiskeluun?

Tuota samaa voisi kysyä myös muutamilta palstan kristityiltä, jotka pyrkivät " opettamaan" muslimeille islamia ja miten meidän tulisi uskoa.

Oikeastaan kaikesta tästä tulee itselleni vain mieleen, että meitä on moneksi - uskonnosta riippumatta. Me ajattelemme, puhumme ja kirjoitamme eri tavoin.

meikämami:

Jumala lähetti maailmaan profeettoja, jotka levittivät sanomaa TULEVASTA Vapahtajasta. Ihmiset pelastuivat, kun uskoivat siihen lupaukseen.

Nyt jäin itsekin miettimään, että tämän voisi tulkita olevan ristiriidassa sen kanssa, mitä edellä kirjoitin siitä että Jumala antoi lakinsa viimeistä piirtoa myöten noudatettavaksi.

Niin, oma kysymykseni varmaan heräsi juuri sen aiemman kommentin pohjalta.. vaikka olen kyllä tietoinen siitä, että kristityt uskovat, että lupaus on ollut alusta alkaen.

meikämami:

Lähdetään siitä, että Jumala on ankara ja vanhurskas. Hän vaatii täydellisyyttä, täydellistä puhtautta. Hän kuitenkin huomasi jo heti syntiinlankeemuksen jälkeen (tai luultavasti jo ennen sitä, koska hänhän on kaikkivaltias), että ihminen on heikko. Hän teki jo silloin suunnitelman pelastuksesta.

Tämä on mielenkiintoinen ero islamin ja kristinuskon jumalkäsityksen välillä ja toisaalta mielenkiintoisemmaksi sen tekee ihmisten käsitykset toistensa jumalkäsityksistä. Eli - Jumala on ankara ja vanhurskas (kristittyjen uskon mukaan) ja siksi tarvitaan suunnitelma pelastuksesta. Muslimit uskovat Jumalan olevan Armelias ja Hän on tiennyt alusta alkaen heikkoutemme - mutta katuva saa Häneltä anteeksi. Jaimini osasi selittää hyvin tätä asiaa minulle - se oli mielenkiintoista. Mutta tässä kohdin käsityksissämme on melkoinen ero ja se sitten vaikuttaa pelastuskäsitykseen.

meikämami:

Pikemminkin käskyt osoittivat heille, niin kuin meillä tämän päivänkin kristityille, että niitä heikon ihmisen mahdoton toteuttaa, ja että ihminen tarvitsee Lunastajan.

Tästä tuli mieleeni, että mitä Raamattu sanoo toisten syntien kantamisesta? Etsiskelin hieman, koska minulla oli jäänyt mieleeni että jotain tällaista löytyy.. " Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan." [5 Mooseksen Kirja 24:16] Tuo opetus siitä, että pelastuu Jeesuksen sovitustyön kautta perustuu juuri siihen, että joku toinen kantaa synnit sinun puolestasi. Sitten vielä Hesekielin kirjassa on näin: " Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan." [18: 20] Toisaalta samaisessa kappaleessa on hyvin identtinen ajatus islamin opetusten kanssa: " Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" [18: 23] Koraanin mukaan Jumala rakastaa anteeksipyytäviä.

Mutta tässä tullaankin taas sen eteen mikä asema VT:llä on kristitylle. Onko sen opetuksilla/neuvoilla painoarvoa?

Sanoit, että Jaimini on tätä asiaa krisittyjen näkökulmasta jo selittänytkin. No, yritänpä minäkin jotain sanoa, vaikka Jaimini varmastikin on osannut asian paremmin selittää.



Eli Jumalalla on kristinuskon mukaan ikäänkuin kaksi olemusta - toinen on armelias, rakastava ja laupias, toinen taas ankara ja vanhurskas. Tämä ankara ja vanhurskas puoli Jumalasta vaatii täydellistä puhtautta, armelias puoli sen sijaan haluaa pelastaa jokaisen ihmisen hukkumasta.



Jumala ei voinut sovittaa näitä kahta ominaisuuttaan keskenään, ja siksi hänen piti keksiä toinen ratkaisu. Ja hän lähetti ainoan Poikansa, ettei yksikään joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan saisi iankaikkisen elämän. Niille, jotka uskovat Jeesukeen, hän on armollinen ja laupias, koska he ovat hänen edessään yhtä puhtaita kuin Jeesus. Sen sijaan niille, jotka eivät usko Jeesukseen, hän on ankara ja vanhurskas ja vaatii täydellistä elämää. Eli toisin sanoen, he joutuvat kadotukseen.



Tämä kuulostaa varmaan " sivullisesta" (siis ei-kristitystä) täysin käsittämättömältä tekstiltä :) Ja sitähän se tavallaan onkin, jos ei usko Kristukseen. Kristinuskoon kuuluu osallisena osana uskominen, vaikka ei voi täysin asioita ymmärtää eikä käsittää. Luulen, ettei kukaan ihminen koko elinaikanaan tule tuntemaan täydellisesti Raamattua ja Jumalaa. Esim. evankelisluterilaisen kirkon oppi-isä Luther tiesi paljon, mutta ei kuitenkaan kaikkea Raamatusta. Hän jossain kirjoittaakin, että kun Raamatusta tulee vastaan kohta jota ei ymmärrä, on paras nostaa hattua ja mennä eteenpäin.



Minua rupesikin kiinnostamaan, kuuluuko islaminuskoon mitään vastaavaa? Vai onko islamissa kaikki järkiperusteista ja loogista? En tunne islamia paljon yhtään!

Tästä tuli mieleeni, että mitä Raamattu sanoo toisten syntien kantamisesta? Etsiskelin hieman, koska minulla oli jäänyt mieleeni että jotain tällaista löytyy.. " Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan." [5 Mooseksen Kirja 24:16] Tuo opetus siitä, että pelastuu Jeesuksen sovitustyön kautta perustuu juuri siihen, että joku toinen kantaa synnit sinun puolestasi. Sitten vielä Hesekielin kirjassa on näin: " Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan." [18: 20] Toisaalta samaisessa kappaleessa on hyvin identtinen ajatus islamin opetusten kanssa: " Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" [18: 23] Koraanin mukaan Jumala rakastaa anteeksipyytäviä.



Sinulla on mielenkiintoisia kysymyksiä! Täytyy oikein itsekin syventyä miettimään, mitä vastaan.



Jeesuksen uskovat eivät joudu vastaamaan teoistaan, se on lähtökohta. Jeesus on heidän edevastaajansa Isän tuomioistuimen edessä. Tässähän sanotaan: " Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan" . Eli tässä tarkoitetaan minun käsittääkseni sitä, että jos isä uskoo Jeesukseen, hän saa Jeesuksen vanhurskauden mukaan. Mutta jos poika ei usko, hänet tuomitaan tekojensa mukaan. Isän usko ei silloin auta poikaa. Näin minä käsittäisin. Korjatkaa muut kristityt, jos olen väärässä!



Sitten tästä " Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" . Tämä tarkoittaa minun ymmärrykseni mukaan, että Jumala toivoo, että jokainen ihminen kääntyisi Kristuksen puoleen ja uskoisi Häneen ja saisi siten pelastuksen ja elämän.

meikämami:

Tämä kuulostaa varmaan " sivullisesta" (siis ei-kristitystä) täysin käsittämättömältä tekstiltä :) Ja sitähän se tavallaan onkin, jos ei usko Kristukseen. Kristinuskoon kuuluu osallisena osana uskominen, vaikka ei voi täysin asioita ymmärtää eikä käsittää. Luulen, ettei kukaan ihminen koko elinaikanaan tule tuntemaan täydellisesti Raamattua ja Jumalaa.

Toisaalta ymmärrän ja toisaalta en. Usko on toki aina uskon asia ja siihen liittyy sellaista, jota emme ihmisinä kykene selittämään. Miten edes selitämme uskon sellaiselle henkilölle, joka ei uskoa? Se on jo hänestä käsittämätöntä vaikka se on meille luonnollista.

Muslimina ajattelen niin, että me ihmiset emme voi tietää esimerkiksi mille Jumala näyttää. Meillä ei oikeastaan ole tarvetta edes arvailla mille Jumala näyttää. Jumala on kertonut meille itsestään ja se riittää. Uskon, että tulemme näkemään Jumalan Tuonpuoleisessa ja sen sanotaan olevan suurin mielihyvä kun näemme Hänet.

meikämami:

Minua rupesikin kiinnostamaan, kuuluuko islaminuskoon mitään vastaavaa? Vai onko islamissa kaikki järkiperusteista ja loogista? En tunne islamia paljon yhtään!

Yksi asia, joka sai minut itseni kiinnostumaan islamista oli juuri sen opin loogisuus. Kuten suura al-ikhlaasissa sanotaan: [b]" Sano: »Hän, Jumala on yksi, ainoa Jumala, kaikkivaltias. Hän ei ole (toista) synnyttänyt eikä ole (toisesta) syntynyt. Ketään ei ole Hänen vertaistaan.»" [/b] Opillisesti islam on mielestäni selkeä - asioita, jotka voivat olla vaikeita ihmisille käsittää/ymmärtää, löytyy sitten ehka ennemminkin säädösten puolelta. Toisaalta islamissa ei ole sellaista, että " usko vaan kysymättä" - Koraanissa on kehotus pyytää todisteita (jolla siis viitataan uskonnon todisteisiin). Ja sitten kun ajattelee, että elämämme on oikeastaan matka, jolloin opimme, koettelemustenkin kautta.. ponnistelemme parhaamme mukaan ja Jumala antaa meille anteeksi jos emme johonkin kykene (koska Hän tietää jos emme todella pysty).

Siitä olen kanssasi samaa mieltä, että tietoa on niin paljon, ettei sitä tällainen tavallinen tallaaja pysty elämänsä aikana omaksumaan. Koraanikin ilmoitettiin reilun kahdenkymmenen vuoden aikana ja jos ajatellaan, että alusta reilu puolet oli puhtaasti kutsua uskomaan Yhteen Jumalaan niin se on se oleellisin asia ja se, jonka varaan kaikki rakentuu.

Mukava löytää toinenkin hyvä keskustelukumppani tältä palstalta jatkuvan jankkaamisen sijaan! :)

Yksi asia, joka sai minut itseni kiinnostumaan islamista oli juuri sen opin loogisuus. Kuten suura al-ikhlaasissa sanotaan: [b]" Sano: »Hän, Jumala on yksi, ainoa Jumala, kaikkivaltias. Hän ei ole (toista) synnyttänyt eikä ole (toisesta) syntynyt. Ketään ei ole Hänen vertaistaan.»" [/b] Opillisesti islam on mielestäni selkeä - asioita, jotka voivat olla vaikeita ihmisille käsittää/ymmärtää, löytyy sitten ehka ennemminkin säädösten puolelta. Toisaalta islamissa ei ole sellaista, että " usko vaan kysymättä" - Koraanissa on kehotus pyytää todisteita (jolla siis viitataan uskonnon todisteisiin). Ja sitten kun ajattelee, että elämämme on oikeastaan matka, jolloin opimme, koettelemustenkin kautta.. ponnistelemme parhaamme mukaan ja Jumala antaa meille anteeksi jos emme johonkin kykene (koska Hän tietää jos emme todella pysty).



Islam ja kristinusko ovat siis tavallaan toistensa vastakohdat - jopa niin paljon, että alkaa löytyä yhteneväisyyksiäkin ;) Islamissa on vain yksi Jumala, krisinuskossa kolmiyhteinen Jumala. Kristinuskon ydinasoissa on tärkeää uskoa, vaikka ei ole tietoa, eikä todisteita - islamissa taas halutaan todisteita ja loogisuutta. Kristinuskon ydin on, että ihminen ei voi omilla ponnisteluillaan ansaita yhtään mitään, kun taas islamissa omilla ponnisteluilla on ratkeiseva merkitys.



Minusta aon muuten hivenen ristiriitainen ajatus, että islamin mukaan Jumala on armollinen, mutta sitten hän kuitenkin vaatii uskoviltaan jatkuvaa ponnistelua, että he kelpaisivat hänelle.



Kiitos sanoistasi! Minustakin on mukavaa ja mielenkiintoista keskustella näistä asioista sellaisten kanssa, kuten sinun, jotka eivät henkilökohtaista eivätkä osoittele syyttävällä sormella - vaan rakentavasti ja toisen vakaumusta kunnioittaen vaikkei itse sitä voikaan ymmärtää.

Täällä on hyvää keskustelua. Meikämami on vastaillut mielestäni hyvin kristinuskon puolesta.

Toivottavasti en keskeytä hyvää keskusteluanne, mutta ottasin vähän kantaa Asmaan näihin pohdintoihin:

Tästä tuli mieleeni, että mitä Raamattu sanoo toisten syntien kantamisesta? Etsiskelin hieman, koska minulla oli jäänyt mieleeni että jotain tällaista löytyy.. " Isää ei saa tuomita kuolemaan poikansa eikä poikaa isänsä rikoksesta, vaan kukin tuomittakoon vain omasta rikoksestaan." [5 Mooseksen Kirja 24:16] Tuo opetus siitä, että pelastuu Jeesuksen sovitustyön kautta perustuu juuri siihen, että joku toinen kantaa synnit sinun puolestasi. Sitten vielä Hesekielin kirjassa on näin: " Ei poikaa panna vastaamaan isänsä synneistä eikä isää poikansa synneistä. Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan." [18: 20] Toisaalta samaisessa kappaleessa on hyvin identtinen ajatus islamin opetusten kanssa: " Näin sanoo Herra Jumala: Minäkö haluaisin, että jumalaton kuolee? Enkö ennemminkin halua, että hän kääntyy teiltään ja saa elää?" [18: 23] Koraanin mukaan Jumala rakastaa anteeksipyytäviä.

En muista vastasitko tähän jo meikämami, mutta kertaus ei kai haitanne :). Kukaan toinen ihminen ei voikaan kantaa toisen syntejä, ei edes perheenjäsen. Edes isä ei voi kantaa lapsensa syntejä. Tämä on tärkeä opetus. Sama opetus on myös ut:n puolella. Edelleen jokainen ihminen vastaa vain omista teoistaan Jumalan edessä, ellei tämä henkilö ole Kristuksessa. Jokainen kantaa omat syntinsä ilman Kristusta. Jo vt:ssä annettiin lupauksia (Jes 53:4-6):

" Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana,

mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.

Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme."

Vt:ssä on valtavasti lupauksia siitä, että Jumala lunastaa, pelastaa ja kantaa. Siksi nuo kehoitukset, että ihminen kääntyisi hänen puoleensa tarkoittaa, että haluaisi Hän kantaa tuota ihmistä, Hän haluaisi kantaa hänen syntivelkansa. Mutta on tärkeää tietää, että kukaan toinen ei voi kantaa toisen syntivelkaa. Se oli vt:n yhteisöllisessä kulttuurissa aikamoinen juttu.

" Vanhurskas saa vanhurskautensa mukaan, jumalaton jumalattomuutensa mukaan." Tämän kohdan ymmärrän niin, että vanhurskas nimenomaan turvaa Jumalaan ja siihen että " Hän kantaa" . Vanhurskas = Jumalalle kelpaava. Jumalaton jo sananakin kertoo, että hän on ilman Jumalaa ja kantaa oman syntivelkansa itse.

Mutta tässä tullaankin taas sen eteen mikä asema VT:llä on kristitylle. Onko sen opetuksilla/neuvoilla painoarvoa?

Minä näen vt:n ja ut:n opetukset yhtenäisenä jatkumona. Vt on Jumalan sanaa. Siinä on hengellistä ravintoa ihmiselle yhtä lailla kuin ut:ssa.

meikämami:

Minusta aon muuten hivenen ristiriitainen ajatus, että islamin mukaan Jumala on armollinen, mutta sitten hän kuitenkin vaatii uskoviltaan jatkuvaa ponnistelua, että he kelpaisivat hänelle.

Osaatko selittää miksi se on ristiriitainen ajatus? Jos on tiettyjä asioita, jotka ovat velvollisuuksia ja sitten niitä ei kykene täyttämään, niin jos Jumala tietää tilanteemme ja tietää, ettemme ponnisteluistamme huolimatta pystyneet johonkin tai teimme väärin, mutta kaduimme ja jätimme väärän teon - ja silloin Hän antaa meille anteeksi - niin missä on ristiriita? Itse en ymmärtänyt, mutta mielelläni otan vastaan pohdittavaa :).

Jaimini:

En muista vastasitko tähän jo meikämami, mutta kertaus ei kai haitanne :).

Mukavaa vaan saada lisää selvitystä ja näkemystä :).

Jaimini:

Edelleen jokainen ihminen vastaa vain omista teoistaan Jumalan edessä, ellei tämä henkilö ole Kristuksessa. Jokainen kantaa omat syntinsä ilman Kristusta.

Mielestäni tämä opetus on ristiriidassa sen kanssa, että kukin kantaa vastuun omista teoistaan, sillä niinhän tämän opetuksen mukaan ei tapahdu.

Nyt sitten tuli mieleeni tätä pohtiessani, että mikä on lopulta elämän tarkoitus kristitylle - kun periaatteessa siis teot eivät ole oleellisessa/merkittävässä asemassa? En muista Jaimini pohdittiinko me tätä jo aiemmin.. Eli miksi Jumala loi meidät? Mikä on elämämme tavoite?

Jaimini:

Minä näen vt:n ja ut:n opetukset yhtenäisenä jatkumona. Vt on Jumalan sanaa. Siinä on hengellistä ravintoa ihmiselle yhtä lailla kuin ut:ssa.

Mikä merkitys on UT:n ohjeilla? Ovatko ne edelleen ohjeita tai kehotuksia? Vai ovatko ne merkityksettömiä? Itselleni on tullut sellainen mielikuva, että UT:n asema on hyvin korostunut ja VT on taka-alalla, melkeinpä vain " historiallisena" teoksena. Se välillä pistää miettimään mikä on UT:n arvo kristitylle. Nyt kyllä olen ymmärtänyt, että siellä uskotaan olevan näitä ennustuksia UT:n kertomista tapahtumista.. mutta jääkö se siihen?