Ylipainon syistä; teille jotka jaksatte sitä ihmetellä

Ensinnäkin, on ihan eri asia olla vähän ylipainoinen, kuten vaikka 10 kiloa, se on suht helppo saada pois jos haluaa. Tuollaisesta pienestä ylipainosta ei ole kovin suurta haittaa elämässä, kaikkea mitä haluaa voi tehdä, vaatteet mahtuu päälle, tuolit kestää painoa ym.

Sitten on ihan eri asia sellaiset ihmiset joilla on kymmeniä kiloja ylipainoa, kaksikymmentä on jo vähän häiritsevä, ulkonäöllisesti ja jopa terveydellisesti, mutta sitten kun ylipainoa on 30-60kg niin puhutaan jo ihan eri ongelmasta.

Ihminen on siitä hassu eläin, että kun ihmisellä tulee jotain henkisiä ongelmia elämässä, ihminen alkaa "lääkitä" oloaan jollain. Ihmiselle on tyypillistä väistellä ikäviä asioita lähtemällä vaikka "hermosauhuille" ulos, tai ottaa vähän alkoholia "rentoutumiseen" ja "nollaamiseen", jotkut lähtevät treenaamaan kovaa fyysisesti, ja siinä murheet unohtuu kun saa adrenaliinin liikkeelle. Muitakin keinoja on, jokaisella omansa.

Ihmisen ensimmäinen lohtu syntyessään tähän kylmään maailmaan on äidin pehmeä lämmin rinta josta tulee suuhun lämmintä makeaa ja rasvaista maitoa, massu tulee täyteen ja tietää olevansa turvassa. Sitä lohtua on ihmisen helppo etsiä myöhemminkin, ja usein vielä vanhemmat vahvistavat sitä palkitsemalla lasta jollain hyvällä ruualla.

Palkitseminen on ihmiselle se minkä voimalla ihminen jaksaa elää, esimerkkinä shoppailu, joillakin on siihenkin addiktio, meillä jokaisella on joku addiktio, joillekin se voi olla vaikka seksi, tai vaikka raha ja valta.

Otetaan esimerkiksi masennus, eri ihmiset toimivat masentuneena eri tavalla, jotkut juovat alkoholia (mikä pahentaa tilannetta koska alkoholi aiheuttaa masennsta) jotkut lopettavat syömisen, ja jotkut aloittavat syömisen.

Masennus voi olla ihmisellä kymmeniä vuosia hoitamattomana, ja se näkyy siinä että pysyvä laihtuminen ei onnistu vaikka ihminen yrittäisi kuinka monta kertaa tahansa laihduttaa. Ihmisen alitajunnassa voi olla vaikka mitä traumoja ihmisen sitä tiedostamatta. Sairaaloisen lihavat ihmiset eivät ole vain fyysisesti kehonsa liian suuren rasvamäärän sairastuttamia, vaan myös henkisesti sairaita. Kaikki eivät sitä tietenkään halua myöntää, mutta näin se menee.

Ei ne masennukset ole niin yksinkertaisia kuin monet luulevat, jos tulee vaikka avioero, voi siitä "masentua" vuodeksi pariksi, tai sitten loppu elämäksi jos taustalla onkin jotain muuta kuin se avioero.

Jos ihmisen henkinen ongelma näkyy päällepäin lihavuutena, niin miksi sitä saa pilkata mielin määrin? Henkisesti heikoilla saa olla miten paljon vaan, kunhan paino pysyy kurissa?

Tällä palstalla jopa alan ammattilaiseksi itseään tituleeraavat käyvät jakamassa viisauksiaan siitä, miksi läskit on läskejä, että miten he ovat ammatissaan nähneet että läskit on laiskoja ja tyhmiä, se on kyllä alhaisinta mitä tiedän.

Läskit vihaavat yleensä itseään yli kaiken, ja se on raukkamaista tulla potkimaan ihmistä joka makaa maassa, jos ette osaa auttaa, niin kävelkää sitten vaan ohi ja antakaa toisten maata rauhassa ja kerätä voimia ylösnousemiseen.

Minä olen aina sanonut, että minua ei tarvitse kenenkään vaivautua vihaamaan, minä teen sen itse paljon paremmin.

T: 136kg