Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Loppuuko eron katuminen koskaan?

Vierailija
26.06.2014 |

Erosin muutama vuosi sitten omasta aloittestani. Aloin katua eroa muutaman kuukauden kuluttua. Yritin saada exän takaisin, ei suostunut. Nyt erosta on jo yli viisi vuotta eikä kulu päivääkään, etten kadu sitä. Kamala kaipuu ja ikävä siihen ihmiseen joka hetki. Meneekö tämä koskaan ohi? Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa? Kauanko tätä kipua vielä jatkuu?

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ap, oletko jäänyt sinkuksi? Kuulostaa aika pahalta että tuolla lailla haikaillaan jos olet jo pistänyt hynttyyt yhteen jonkun pahaa-aavistamattoman naisen kanssa.

Vierailija
2/6 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hui, nro.5 pisti aika pahan.

Vaikutat hyvin "vihaiselta" ex-kumppanillesi.

Ero taisi kuitenkin hieman vihlaista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla sama tilanne.

Aika kultaa muistot ja yritän ajatella niitä seikkoja, jotka olivat ne syyt miksi halusin erota. Välillä ottaa koville.

Vierailija
4/6 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miksi erosit? Mieti niitä syitä, tuskin haluat miestä oikeasti takaisin.

Vierailija
5/6 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 16:02"]Miksi erosit? Mieti niitä syitä, tuskin haluat miestä oikeasti takaisin.

[/quote]

Erosin omien ongelmieni vuoksi. Kumppanissa ei ollut mitään vikaa, minä vain luulin haluavani jotain muuta ja olin väärässä.

Ehkä tästä ei toivu koskaan.

Vierailija
6/6 |
26.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voisit olla minun exäni; hän ei ole edelleenkään sinut eromme eikä itsensä kanssa. Toipumista edistää, jos ei valehtele itselleen eron syistä ja tapahtumien kulusta. Varmasti on raskasta ripustautua loppuelämäkseen jättäjän statukseen vaikka olisi tosiasiassa itse se, joka ei ollut tarpeeksi hyvä. Varmasti on myös raskasta vuodesta toiseen yrittää uskotella itselleen, että menettämälläsi ihmisellä olisi ollut jotain ihmeellisiä vikoja, jotka tosiasiassa ovat olemassa vain omien korviesi välissä ja projektiota omista epäonnistumisistasi. Heikko houkka ei uskalla koskaan kohdata ja myöntää sitä, miten hienon ja arvokkaan ihmisen oikeasti menetti. Normaalisti tuollainen kyvyttömyys ja reppanuus herättäisi minussa empatiaa, mutta kun kyseessä on sadismilla itseään pönkittävä kroonisesti onneton kaunasäkki-exäni, hän ei parempaa ansaitsekaan kuin ikuisen surkeassa itsepetoksessa tarpomisen.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kaksi seitsemän