Mulla on torstaina aika laakarille ahdistuksen vuoksi. Pelkaan, etta alan siella taas vahatella omia ongelmiani ja oloani, enka saa taaskaan apua!

ja annat lääkärin lukea sitten.

Minä tein samoin useamman kerran: kuukauden sairausloma muka auttoi - auttoi jaksamaan viikon töissä, sitten se taas iski. Psykologin juttusilla kun kävin, niin juuri näin asian sanoin ja sille erää uskoinkin. Parin viikon päästä kuitenkin olin jo ihan loppu ja lääkärin luona vain itkin. Sain pitkähkön sairausloman ja toiveikkaana väitin, että luulen keksiväni ratkaisun. Toinen psykologi - työkkärin - yritti sanoa, että jatkuuhan sairauslomasi pidempään, etten vaan mene puoli uuvuksissa takaisin ja kaikki suunnitelmani jäävät toteutumatta, kun en jaksakaan. Juu, juu... Mutta kävin kuitenkin viikon töissä ja seuraava lääkäripä ei kirjoittanutkaan sairauslomaa vaan lääkityksen. Tästä olen tälle erää kiitollinen - se on oikeasti apu. Ensin oli lääkitys pahimpaan ahdistukseen ja sen jälkeen mielialalääkitys - ja jos ja kun tämä alkaa tepsiä, katsotaan, tarvitsenko mielenterveyspalveluja - väsyneenä sinne ei kannata mennä ja lääkitys pitää siis olla hoidettuna jo terveyskeskuspuolella.



Se, mikä minua tässä vähn hämää, on se, että lääkityksellä ilman asioiden selvittämistä olen huomattavasti paremmassa kunnossa kuin ennen - enkä oikein tajua, että miksi se pilleri paransi mieleni ja ongelmani - oireet kun hoidettiin, niin paraniko se syy...