Uskovaiset levittävät omittuja harhaluulojaan avioliittoperinteistä.

Koska uskovaisten ja kirkon levittämää harharhaanjohtamista paljon liikkeellä kerrataanpa vielä kerran:

Avioliitto on maallinen juridinen sopimus joka on solmittu ihmisyksilöiden ja yhteskunnan välille. Kristillinen höpöpuhe siitä on myöhempää perua ja päälle liimattu. Suomessa sukujen ja yksilöiden välisen maallisen sopimuksen syrjäytti pakollinen kirkollinen vihkiminen vasta 1734 ja silloinkin ulkoisen vallan eli Ruotsin hallitsijoiden määräyksestä.

Kirkolla ja uskovilla ei ole mitään oikeutta omia avioliitto-termiä omia käsityksiään vastaavaksi.

Suomen kielessä sana avioliitto on ensi kertaa mainittu Maskun Hemmingin virsikirjassa vuonna 1605. Nimityksellä avio on likimääräinen vastine eräissä sukulaiskielissä, esim. inkeroisen aivoi-, viron abi- ja livin a'b-. Nämä eivät esiinny itsenäisinä sanoina vaan erilaisten yhdyssanojen alkuosina samaan tapaan kuin suomenkin avio-sana useimmiten. Sanan alkuperä on kiistanalainen. Sitä ovat useat tutkijat pitäneet germaanisena lainana, joka olisi alun perin tarkoittanut lakia tai normia, mutta todennäköisempänä on kuitenkin pidetty selitystä, jonka mukaan avio olisi johdos samasta omaperäisestä ava-vartalosta, josta on muodostettu myös verbi avata. Tämän selityksen mukaan avioliitto olisi siis avoin, julkinen liitto. Suomen kirjakielessä avio sekä aviopuolisoa merkitsevänä itsenäisenä sanana että useiden yhdyssanojen alkuosana esiintynyt Agricolasta alkaen. Esimerkiksi aviomies, aviovaimo, aviovuode ja aviolapsi ovat kuuluneet Agricolan sanavarastoon.

Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004

http://www.helmet.fi/record=b1691913~S9*fin

Ruotsin valtakunnassa (johon Suomi tuolloin kuului) määräsi vuoden 1734 laki avioliiton päättämisen kirkollisella vihkimisellä pakolliseksi. Aikaisemmin se oli ollut Suomessakin yksityinen, rituaalinen toimitus jossa sukujen merkitys oli suuri. Vuodesta 1917 lähtien on Suomessa ollut toisena vaihtoehtona siviilivihkiminen, jonka toimittaa maallinen viranomainen. Siviilivihkiminen on useissa maissa ainoa oikeudellisesti tunnustettu avioliiton päättämismuoto. Itsenäisessä Suomessa annettiin avioliittolaki 1929, ja se astui voimaan 1930. Viimeksi sitä muutettiin tuntuvasti 1987 (tuli voimaan 1988).

WSOY:n Facta-tietopalvelu
http://www.facta.fi

http://www.kysy.fi/kysymys/hei-mika-sanan-avioliitto-etymologia