Elämän tienhaara-mitä tekis?

Lapsia on 5 ja nuorin jo 4v. Mitään erikoista en ole saanut työn puitteissa aikaiseksi milloin sairauteni takia ja milloin äitiyden.

Ensimmäinen ammattivalinta osui nappiin, mutta fyysisesti ei onnistu minulta. Työ tulisi olla itsenäistä ja sellaista mistä saa vapaitakin, milloin tarvitsee eli olen ajatellut, että minun tulisi keksiä oma yritys( useat lääkärikontrollit helpompi järjestää jos työ on itsenäistä).

parturi-kampaajan ala innostaisi ja tekisin mieluusti enempi kampausjuttuja, ehkä myös meikkauspuolta...

Auttakaa mua ideoimaan.

Valtavasti minua kiinnostaisi myös tämän arjen vastapainoksi jokin vaativampi juttu, kuten lain opiskelu ja lääketieteen opinnot (aiempi ammatti liittyy tähän).

Mutta miten tavis mamma, joka on vielä yh pääsisi opiskelemaan mitään vastaavaa? Päätä minulla monen mukaan on, mutta ei käytännön tietoa missä ja miten tuollaiset opinnot voi aloittaa jos taustalla vain ammattikoulutus?

Enkä asu pääkaupunkiseudulla, mutta pitäisikö? Mieluusti en muuttaisi, lasten kavereiden vuoksi ja viimeisimmästä muutosta on aikaa.

Vanhimmat lapset jo teini-iässä ja itsekseni olen tullut päätökseen etten halua ainakaan lähivuosiin ihmissuhdetta ja miestä elämääni. Olen elämässäni tehnyt paljon muiden eteen ja jatkossakin teen mieluusti lasten eteen, mutta tulevista saavutuksistani ja ahkeruudesta mitä aion asiaan panostaa, tahdon nauttia itse (ja lasten kanssa).

Se miksi edessäni on tienhaara on se syy, että jatkanko samaa ja tuttua rataa? Tapaan ehkä miehen ja saamme lapsen ja...?

Tai saan vain lapsen kun en niin miestä elämääni kaipaa?

Minulla on ollut vauvakuume ja iso kaipuu kokea se vielä kerran, mutta en ole vielä vanha. MInulla on ainakin 6v. omasta mielestäni aikaa saada lapsi jos haluan.

Laitanko muun elämän nyt edelle ja katson myöhemmin haluanko vielä palata kotiäidiksi?

Vai vieläkö yksi samaan syssyyn ja sen jälkeen toteuttaa itseään? Odottamalla elämä saattaisi tuoda eteeni ehkä sen miehen johon voin aidosti luottaa ja asiat etenisi omalla painollaan.

Vitsit kun on hankalaa. Toisaalta houkuttaa ihana pieni ihminen ja tällä kertaa nauttisin hänestä ilman kenenkään häirintää, vain rakastavia ihmisiä ympärillä. Toisaalta se, että pian mulla olisi omaa aikaa ja mahdollisuuksia moneen muuhun kuin kotona olemiseen.

Jos en saa sairauksistani johtuen mitään aikaiseksi vietän sen oman ajan kotona ja köyhänä.

Niin ja täydennän, että kotona olemisessa ei ole mitään vikaa jos se ei ole apaattista ja siivouskeskeistä.

En kaipaa vinoilua (eikä se oikeastaan edes osu) ja ymmärrän, että voi olla hankalaa ymmärtää vauvakuumetta jos lapsia on jo usempi. Eipä siihen koskaan löydy järkevää selitystä. Tämä ajatus on ollut jo pian 3v. ja nyt pitäisi ratkaisu tehdä.