Epävarmuuden lieveilmiöt aiheuttavat sinussa?

Up

Jos olen jossain tilanteessa epävarma niin minusta tulee hermostunut, äkkipikainen ja melkein jopa vihainen. Käyttäydyn silloin siis aika lapsellisesti. Työstän tätä koko ajan, pyrin rauhoittamaan itseäni siinä tilanteessa mutta jotenkin tuo epävarmuus on niin vahva tunne että se tavallaan väkisin vetää minut "suojakuoreen" joka tosin tekee minusta idiootimman kuin mitä olisin jos vain näyttäisin epävarmuuteni. Typerä alitajunta :D

Minä aloitan sähläämisen. Poukkoilen paikasta toiseen ja aloitan muka määrätietoisesti käsittelemään jotain aihetta. Saatan myös hyvin itsevarmasti poistua paikalta.

Alan itkemään helposti jos olen epävarma. Kotona kiukuttelen aika lapsellisesti (nyt ymmärrän äitiäni paremmin, äitini käyttäytyy välillä kuin lapsi riidellessään isän kanssa, olen valitettavasti huomannut olevani samanlainen). Työelämässä on todella raskasta ottaa vastaan palautetta jos on tehnyt jotakin väärin.. Olen ylisuorittaja ja omat virheet saavat todella epävarman olon.

Minuun on äärettömän helppo projisoida eri tunnetiloja, varsinkin huonommutta ja kateutta. Jos joku esim projisoi oman huonommuutensa minuun, alan alisuorittamaan ja tavallaan olemuksellani anteeksipyytelemään koko olemassaoloani ja menen pieneksi koiranpennuksi ja yritän olla mahd. harmiton. Alan esim heittämään ihan helvetin tyhmää hermostunutta tekokepeää läppää ja teen itsestäni pikkutytön kaltaisen. Alennan itseni. Tavallaan yritän paapoa sen toisen tyytyväiseksi enkä missään nimessä halua olla kylmä ja ilkeä bitch enkä aiheuttaa muille mielipahaa.

Välillä epävarmana minusta tulee myös ihan täysi idiootti ja menen tavallaan semmoiseen aivottomaan tilaan. Varmaan moni on pitänyt minua lievästi keharina. En ole, jännitän vaan niin paljon.

Yritän päästä tästä käytöksestä pois mutta en näköjään pääse, en v*u millään.

Ainakin epävarmuus aiheuttaa minulla stressiä, joka on myöskin purkautunut psykosomaattisena oireiluna - esim. märkäpaisetta on kehittynyt korvannipukoiden taakse, kun on ollut kovan paineen alla.

Voi että. Tunnistin itseni melkein joka kirjoituksesta. Tavallaan huojentavaa, että tunteet ovat niin kategorisoitavissa ja esiintyvät kaavamaisesti. Se tekee itsensä tuntemaan oppimisesta ja toisten reagoimisen ymmärtämisen helpommaksi.

Olen aina jotenkin hävennyt epävarmuuksistani aiheutuvia reagointeja jotka johtavat ylilyönteihin, ja tuntuu tosi ihanalle tajuta että meitä on muitakin! Minkä ikäisiä olette? Itse olen jo 35 mutten ole vielä saanut epävarmuuttani aisoihin. On se kyllä jo laantunut siihen nähden mitä se on ennen ollut.

Onko teillä epävarmoilla muita ongelmia? Itse olen aina ollut hieman melankoliaan taipuvainen ja sairastuinkin lopulta 26 vuotiaana masennukseen. Masennus tulee ja menee, ei ole ollut merkittävän vaikea kuitenkaan vaikka olen lääkityksellä ollut. Lisäksi olen hyviiiiin ylpeä ihminen. Peittelen tuntemuksiani enkä voi kertoa että loukkaa. Häpeän tunteet ovat luultavasti tarpeettoman suuria.