Lue keskustelun säännöt.
Alan olla todella epätoivoinen. Mistä hitosta niitä kavereita saa?!
26.06.2014 |
Kaikkea on kokeiltu kansalaisopiston kursseista lähtien. Enkä mä jaksa kohta enää edes yrittää. Saatikaan uskoa, että mä enää tässä elämässä saisin mitään kaveruutta kokea.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen saanut kaverini kouluista pitkin elämää, lisäksi töistä ja naapurustosta. Kavereiden kavereistakin voi muodostua ystäviä. Kavereiden saanti ja kaveri piirin luonti on melko pitkäjännitteistä hommaa ja vuosien tulos. Kerran tutuistuin baarissa samassa elämäntilanteessa olevaan ihmiseen ja kaveerattiin jonkin aikaa, en kuitenkaan jaksanut kun nykyiset kaveritkin vie aikaa. Jos tutustut johinkin mukavaan ihmiseen ja käyt mielenkiintoisen keskustelun, pyydä nro ja kysy jos joskus tekisitte jotakin keskusteluun liittyvää yhdessä. Ole itse aktiivinen jos saat kontaktin niin pidä yhteyttä, mutta älä ala käydä hermoille. Miksi luulet itse olevan syyn kaverittomuuteesi?
Voit myös lämmittää jonkun vanhan tuttavuus suhteen uudestaan, ihan vaan pyytämällä kahville.
Tai jos sinulla on serkkuja tai sisaruksia niihinkin voi ystävystyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ongelmana oma ujous ja se, ettei oikein yhteistä löydy pitempään tuttavuuteen. En oikein uskalla pyytää ketään kahville, kun en halua olla vaivaksi enkä halua kellekään tunnetta, että olen juuri hänen ystävyydestään riippuvainen. Sekin, että arvot on kovin erilaiset monen kanssa, vaikuttaa. Juuri kun olin saamassa samanhenkisestä kurssikaverista ystävän, tämä muutti toiselle paikkakunnalle työn perässä, joten sekin jäi. Mulla on aika kiero huumorintaju ja se karkottaa ihmisiä, kun nämä ottavat juttuni tosissaan. Pitäisi olla parempi arvioimaan, mitä sanoo kenenkin kanssa, mutta ei sitä jaksa pitkään näytellä. Netinkin kautta olen löytänyt pari kaveria, mutta näihin on välimatkaa. Sen lisäksi molemmat ovat sellaisia, että tulevat toimeen kaikkien kanssa, eli heillä on jo valtava ystäväpiiri ennestään. Aika usein ongelma onkin, että vaikka löytää jostain samanhenkisen ihmisen, näiden elämään ei uusia ihmisiä enää mahdu säännöllisempään yhteydenpitoon.
Esimerkiksi shoppailu, jaksan sitä kerran vuodessa, mutta muuten olen luontoihminen. Mä tarvitsisin kaverin, joka lähtisi mun kanssa vaikkapa marjametsään, mutta "en varmana lähde itikoiten syötäväksi ja siellähän on karhujakin" -tyyppejä on suurin osa uusista tapaamista tuttavuuksista.
Mulla elämäntilanteen muutokset ovat tuoneet parhaat ystävät elämääni. Sain keskoskaksoset ja yhtäkkiä uskalsin ottaa yhteyttä saman kokeneisiin paikkakunnan äiteihin. Nykyään meillä on äärettömän tiivis porukka, jonka kokoontumiset eivät mitenkään liity aina lapsiin. Äidit ovat monesti olleet keskenään liikenteessä.
Toinen kokemus: Lapseni sairastuivat äärettömän harvinaiseen sairauteen. Fb:n kautta löysin ryhmän, jossa on muita samantyyppisten sairauksien kanssa painivia. Uskaltauduttiin vertaistukiviikonlppuun ja sieltä sain 4 ihanaa ystävää, joiden kanssa ollaan yhteydessä lähes päivittäin fb:n tai puhelimen välityksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 07:15"]
Mulla elämäntilanteen muutokset ovat tuoneet parhaat ystävät elämääni. Sain keskoskaksoset ja yhtäkkiä uskalsin ottaa yhteyttä saman kokeneisiin paikkakunnan äiteihin. Nykyään meillä on äärettömän tiivis porukka, jonka kokoontumiset eivät mitenkään liity aina lapsiin. Äidit ovat monesti olleet keskenään liikenteessä.
Toinen kokemus: Lapseni sairastuivat äärettömän harvinaiseen sairauteen. Fb:n kautta löysin ryhmän, jossa on muita samantyyppisten sairauksien kanssa painivia. Uskaltauduttiin vertaistukiviikonlppuun ja sieltä sain 4 ihanaa ystävää, joiden kanssa ollaan yhteydessä lähes päivittäin fb:n tai puhelimen välityksellä.
[/quote]
Näin kuolema luo uutta.
Maasta sinä olet tullut ja maaksi sinä olet tuleva.
9 tarkentaa: Kukaan ei kuollut, mistähän sait sen käsityksen? Keskoset selvisivät ja ovat reippaita taaperoita. Harvinainen sairauskaan ei vie henkeä, vaikka tajuttomuuteen saakka ovat useamman kerran verensokerit romahtaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.06.2014 klo 03:28"]
Kaverit on baarissa.
[/quote]
25+ on lähinnä juoppoja siellä
Etsi ystäviä paikoista joissa itsekkin käyt, jos haluat metsän ystävän älä tuhlaa aikaa guessin laukun kantajaan. Ensi alkuu myös erikoista huumoria kannaittaisi lieventää, ystävän voi saada missä elämän vaiheessa vain joten toivoa ei tarvitse heittää. On varmasti aika moniakin kenellä ei ole paljon tai yhtään ystävää kun elämän tilanteet muuttuvat muuttuvat usein myös kaverit jos yhteistä asiaa tai tekemistä ei ole. Itselläni ei ollut hetki sitten yhtään kaveria, mutta sisko. Kun muilla rupesi olemaan sama elämäntilanne välimme ystävien kanssa lämpenivät uudestaan, olen kyllä pienen surkeilun jälkeen itse ryhtynyt olemaan aktiivinen. Ota koira se on tosi ystävä ja lähtee mielellään metsään, koiran kautta löytyy myös yhteistä puhuttavaa monien tuntemattomien kanssakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen asunut uudella paikkakunnallani jo kahdeksan vuotta enkä ole saanut täältä yhtään ystävää. En ymmärrä missä vika, olen mielestäni sosiaalinen ja mukava, myös monet muut ihmiset ovat sanoneet näin. Ehkä se vain on niin, että jos esim. muuttaa aikuisiässä, ei piireihin niin vain enää pääsekään. Kaikilla on jo kaveriluku täynnä, eikä vanhoihinkaan kavereihin ehdi pitää yhteyttä. Naisilla on usein myös se juttu, ettei haluta ottaa ystäväpiiriin enää uutta verta häiritsemään..on mukavampi olla vanhojen tuttujen kesken...
Ikä?