Mun elämä on ihanaa, mutta ahdistaa

Vuosia elämäni ei ollut ihanaa, sairautta, avioero, työttömyyttä, rahattomuutta ja kaikkea muuta ikävää. Ainoa mitä oli oli ihanat ystävät ja läheiset.

Nyt asiat on hyvin, on terveys, kaunis koti, ihanat terveet lapset, kiva työ, talous tasa-painossa, kivoja lomamatkoja jne.

Mutta ne ihanat kultaiset ystävät ovat yksi toisensa jälkeen romahtamassa, yksi kärsii alkoholismista, toisen terveys sekä fyysinen ja siitä johtuen myös psyykkinen on horjunut, kolmas on ollut pitkään työttömänä, neljännen aviomies on väkivaltainen.

Jotenkin oma hyvinvointi hävettää ja ahdistaa ja tuntuu ettei omien vaikeuksen jälkeen olekaan voimia tukea ystäviä kun tuntuu ettei ole yhtään ystävää jonka kanssa voisi vihhdoin nauttia elämästä, lisäksi tuntuu ettei voi omista tunteista puhua kenenkään kanssa kun ei samalla halua repostella ystävien asioita kolmansille osapuolille.