Onko teilläkin tällaista?!
Suht tuore äiti täällä ihmettelee esikoisen kiukkua. Vauva on nyt 9 kk vanha ja oma tahto on alkanut nostaa todella vahvasti päätään. Vauva näyttää hyvin selvästi, mistä ei tykkää ja niitä asioitahan on paljon: hampaiden peseminen, pukeutuminen, vaipan vaihtaminen, kiellettyjen asioiden ja paikkojen tutkiminen, odottaminen...
Koko ajan tuntuu tapahtuvan jotain sellaista, mistä vauva ei tykkää ja hirveä kiukku alkaa. Varsinkin vaipan vaihtaminen ja pukeminen on niiiiin hankalaa, toinen vetää itsensä kaarelle ja potkii ja pyristelee ja itkee ja huutaa, vaikka mitä tekisi. Housuvaipat on käytössä ja kaksi ihmistä tarvitaan paidan hihojen laittamiseen :D
Onko teilläkin tällaista? Koskahan vauva ymmärtää, että nyt on vain puettava ja vaihdettava vaippa ja helpommin se onnistuu ilman vastarintaa? Mikähän keino näissä tilanteissa auttaisi? Yleensä koitan viihdyttää vauvaa ja suuntaan huomion muualle, mutta harvemmin enää toimii, joten kylmän viileästi teen hommat mahdollisimman nopeasti vauvan kiukusta huolimatta.
Kommentit (7)
Kuule, ne protestoi loppuelämänsä aina jotain, ei se lopu.
ei ole koskaan ollut niin hankalaa lasta, että olis pitänyt housuvaippoja käyttää. eiköhän se kohta alistu.
Huojentavaa kuulla, että muillakin on tällaista, vaikka muiden muksut näyttää käyttäytyvän aina niin mallikelpoisesti :) Mies jaksaa jatkuvasti viihdyttää vauvaa, kun vastarintaa ilmenee, mutta itse nykyään enemmänkin vain toimin ja teen asiat, vaikka vauva vastustaisi.
Ja housuvaippoja käytetään lähinnä sen takia, kun vauva ei pysy enää hetkeäkään paikoillaan. Seisoo tukea vasten, niin on helpompi vain vetäistä jalkaan kuin koittaa laittaa tarroja kiinni koko ajan jonnekin hötkyilevän tyypin kanssa :)
Meidän lapsella toi 9kk (nyt 2,5) oli kaikista kamalin ja raskain ikä. Mikään ei kelvannut ja kaikki oli jotenkin vaikeaa. Onneksi alkoi helpottamaan kun alkoi lähestyä yhtä vuotta ja oppis vähän itsekin tekemään asioita. Kohta teillä itse harjoitellaan jo vaatteitten laittoa :)
Kyllä meilläkin käytettiin kaksosten kanssa housuvaippoja kun kiemurtelivat niin paljon, mutta ei meille koskaan ole tuollaista ap:n kuvailemaa elämää ollut, kaipa se on tempperamentti sitten erilainen. Pojat on vilkkaita 5v. eikä onneksi ole mitään uhmia ollut kuin muutaman viikon mittaisia, ja onneksi ei molemmilla yhtäaikaa. Ja ne uhmatkin on olleet aika lieviä kun täältä lukee esimerkkejä.
Kun saatiin tietää että on kaksoset tulossa, olin vähän kauhuissani että miten pärjätään, mies sanoi silloin että ei ne kovin kauheita voi olla kun me ollaan molemmat rauhallisia luonteita, ja ihan oikeassa mies oli. Pojat kyllä riehuu kuten muutkin pojat, mutta osaavat myös käyttäytyä tarpeen vaatiessa nätisti, toinen poika on kova esiintymään, puhuu ja liikkuu lähes koko ajan.
Meillä on ollut sellainen käytäntö, että kun on kaksi saman ikäistä, niin esimerkiksi vaatteet on puettu itse vasta aika lyhyen aikaa, meillä ei pari-kolme vuotiaiden itse pukemista alettu odottelemaan, vaan vanhemmat puki vuorotellen ripeästi vaatteet päälle, ja sillä selvä, ei mitään riitoja, ja jos lapsi jostain syystä vastusteli, niin reippaasti vaan vaaatteet päälle ja ulos, kun vanhempi sanoo että nyt mennään, niin sitten mennään.
Sama juttu ruokailussa, on syötetty esim. iltapuuro vielä viisivuotiaaksi asti, ei mitään temppuilua väsyneenä, vaan availevat suuta ja puuro lapataan sinne, ei mitään tilaisuutta vetkutella niin kauan että puuro jäähtyy ja jähmettyy lautaselle. Vieläkin joskus kun ei meinaa puuro mennä alas, pyytää poika että tuu äiti syöttämään.
Tuo ruokajuttu oli tärkeää kun pojat syntyivät keskosena, ja molempien ruokailua on pitänyt pienenä aina pitää silmällä, toinen on normaalia pienenpi kokoinen ja siksi ruokamäärät on pitänyt jotenkin pystyä varmistamaan.
Myös potalle oppiminen ja pöntölle meneminen on tullut pojilla luonnollisesti omaan tahtiin, ilman pakottamista, kaikki taidot tulee kun on niiden aika.
Esikoisella loppui pukemisen vastustelu joskus kahden vuoden iässä, kuopuksella vaihtelevasti karkaili tms vielä viidenkin vanhana :)
Jep, kylmän viileästi vain.