Suomenlapinkoirat

Suomenlapinkoira ja paimensukuinen melkeinpä sama. Paimensukuinen ulkomuodoltaan hieman eri esim. häntä ei kierry kipparaan. Aivan mahtavia rotuja molemmat, kaverillani yksi kumpaakin. Haukkuherkkä on toinen, taitaa olla yksiöllinen piirre. Tuhoaa paikkoja kyllä tietyssä iässä, mutta se menee ohi.

Vähän ohi kyssärin, mutta harkitse myös lapin porokoiraa. Niillä ei ole niin paksua turkki, eivätkä ihan niin kuumissaan kesäisin. Luonne kuitenkin yhtä ihana ja suloinen, todella luotettava koira.

Suomenlapinkoirasta kokemusta.

Luotettava, viisas ja helposti oppiva koira. Seurakoirien parhaimmistoa.

Omani oli paras ystäväni nuoruusvuosina, saattoi  minut koulubussille joka aamu ja oli joka iltapäivä minua vastassa bussilta. Kun lähdin opiskelemaan, koira meni odottamaan vielä monena monena kertana tyttöä koulusta.

Kerran viikossa harjasin ja karvaa lähti yllättävän vähän. Paimensukuisena oli helppo pitää irti, sillä koira seurasi hyvin.

Upea koira ja ihanat muistot.

Suomenlapinkoira tykkää liikkua paljon ja olla ihmistensä seurassa mutta toisaalta ei hypi seinille vaikka joskus jää liikunta vähemmällekin. Monet haukkuherkkiä mutta sekin yksilöllistä ja siitä voi opettaa pois. Osa riistaviettisiä. Karvanlähtöaikana karvaa lähtee paljon, muuten ei niin hirveästi. Harajaus kerran viikossa riitää, paitsi karvanlähtöaikana. Kannattaa tutustua rotuun esim käydä kasvattajan luona tutustumassa.

Huippurotu

Karvaa lähtee keväällä paljon ei muuten

ollut muitakin koiria mutta tämä rotu ykkönen. Ihanteellinen ja kärsivällinen lasten kanssa. Ei tuhoa pentuna. Helppo kouluttaa ja aina valmis toimintaan. Silti osaa rauhoittua eikä pää hajoa vaikkei kovasti aktivoikaan. Kompaktin kokoinen. Ei huonoja puolia:)

Osa pentuna kyllä tuhoaa paikkoja, pureskelee esim kenkiä tms, ja narttukoira juoksujen aikaan, mutta nåmä on niin yksilöllisiä.. Myös itsepäisyyttä esiintyy joillakin kun vertaan esim collieen. Koulutukseen kannattaa satsata koiran ollessa nuori, että ei vedä hihnalenkeillä.

Lisäisin edellämainittuihin, että terve ja vanhaksi elävä koira. Meilläkin alkoi hieman sairastella vasta 15-vuotiaana. Jouduttiin lopettamaan kun oli 16,5v. Syöpä tuli. Maalla oli, ja paljon vapaana. Herkästi haukkui, vaan oli tottunut vahtimaan paikkoja. Ja naapuriin matkaa melkein kilsa.

Meillä on lapinkoira jossa neljännes spanielia. Paksu alusvilla jota harjaan pari kertaa viikossa. Viihtyy ulkona, myös pakkasilla. Ei hauku. Ystävällinen myös kissanpennuille ja freteille :) jos rotukoira olisi hankittava, katsoisin tästä rodusta hyvän pennun.