Kun kannatat jotain ajatusta, mietitkö koskaan ääritiloja?

Homoseksuaaleille kaikki samat oikeudet kuin heteroille? Täysin vapaa maahanmuutto? Kaikki vihreät saisivat temmeltää miten vaan ja Sini Saarela presidentiksi tuomaan uudet aatteet? Vain kasvissyöjiä koko maailma täyteen? Yhtäkään alkoholistia/narkkaria/syömishäiriöistä ei ole autettaisi, koska "itseaiheutettua"?

Kysynpä vaan siitä mielenkiinnosta, että missä menee sopiva raja. Milloin on riittävästi oikeuksia tai riittävästi apua ja ymmärrystä tai rajoja. Koska luulisit esimerkiksi Sini Saarelan ikinä ajattelevan, että nyt on aika täydellisen ekologista, kaikki toimii ja teinpä hyvän asian puolesta töitä.

Tuntuu vaan, että välillä itse kiihkosta tulee tärkeämpää kuin ajettavasta asiasta ja sen suhteuttamisesta järkeen.