Hei te joiden lasten isä häipynyt tyystin lasten elämästä eron jälkeen!

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 11:06"]En ymmärrä tätä mammojen katkeraa tilitystä, lapsi on asia mitä ei voi jakaa ja riepottaa perheestä toiseen. Suren sitä että isiltä kynitään rahat äidin omassa käytössä olevista lapsista, itse en ainakaan haluaisi olla exäni kasvattien kanssa tekemisissä vaikka olisin erehtynyt niihin siementäni antamaan. Kannattaisi miettiä kenen kanssa pennut vääntää niin ei tarvitsisi täällä ruikuttaa.

[/quote]

Oletko mielenvikainen akka ajatellut, että lapsilla on oikeus isäänsä?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:04"]Meillä "isä" on häipynyt aina pitkäksi jaksoksi, parhaimmillaan melkein vuodeksi. Sitten hän taas tapaa lapsia pari kertaa kunnes kyllästyy ja häipyy taas. Tämä on lapsille todella rankkaa, joten jos isä tajuaa pysyä kokonaan pois on se lapsille paljon parempi!

[/quote]

Sama täällä. Lopulta poikani itse päätti että ei halua tavata isäänsä enään ollenkaan. Se oli hänelle henkisesti helpompaa kuin jatkuva toivossa eläminen ja taas pettyminen.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:02"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 08:59"]"Isillä on nyt sellainen tilanne, että emme tapaa kovin usien. Toivotaan, että asiat helpottuvat. Äiti kyllä pitää sinusta huolta ihan joka ikinen päivä ja yö, olet rakas"

Jotakin tuollaista selitin vuodesta toiseen. Muistelin lapsille kaikkia kivoja asioita isästä ja yhteisestä elämästä, siitä millainen mies hän on ja miten ihanaa oli kun he syntyivät. Kerroin vasta paljon myöhemmin vähitellen millaisia ongelmia liitossa alkoi tulla ja miksi isä oli kykenemätön tapaamaan. Koskaan en ole sanonut, että ei vain halunnut nähdä, kostoha se oli. Lapset ovat jo aikuisia ja heille jäi isästä hyviä muistoja minun muistikuvini varassa. Isäpuolesta tuli heille todellinen kasvatti-isä.

[/quote]

Toimit upeasti! Harmi, että niin moni mies katsoo oikeudekseen vain kadota lastensa elämästä. Milläköhän logiikalla he perustelevat sen itselleen?

[/quote]

Uudella suhteella, esimerkiksi. Oma ex päätti uuden naisensa kanssa että on heidän suhteensa kannalta parempi, jos mies ei enää tapaa lapsiaan, koska naisella ei ollut lapsia ja halusivat aloittaa kaiken "puhtaalta pöydältä". Tämä sitten ilmoitettiin kauniisti päätöksenä ja likapyykki asian kertomisesta 4- ja 6-vuotiaille lapsille jätettiin kokonaan mun ja molempien puolten isovanhempien huoleksi.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 10:48"]

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:02"]

Harmi, että niin moni mies katsoo oikeudekseen vain kadota lastensa elämästä. Milläköhän logiikalla he perustelevat sen itselleen?

[/quote]

Isällä ei ole syntynyt kunnollista suhdetta lapseen. Syy siihen löytyy useimmiten äidistä. Omat lapset ovat yhtä läheisiä kuin vaikka serkun tai naapurin lapset.

Kun on riitaisa ero meneillään, mies haluaa jättää vaimon, ja koska ne lapset ovat sillä vaimolla, ei miehellä ole mitään sijaa olla tasaveroinen vanhempi naisen kanssa. Helpompi poistua puolivieraiden lasten elämästä kokonaan, sittenpä ei tarvitse olla missään tekemisissä eksän kanssa. Isä mahdollisesti haluaisi kyllä tavata lapsia, mutta koska siinä on pakko tavata (tai olla muuten yhteydessä) myös sitä perkeleellistä akkaa, on parempi jättää asia sikseen.

[/quote]

Noin mulle selitti miehensä välinpitämätöntä käytöstä eräs nainen, joka ei ole koskaan edes nähnyt miehensä exää, ei edes tiedä miltä tämä näyttää, mutta on sitäkin innokkaammin haukkunut kyseisen ex-vaimon :)

Nyt sama nainen itkee sitä että lapsenhylkääjämies on välinpitämätön myös heidän yhteistä rakkauslastaan kohtaan ja ajattelee kaikessa vain omaa napaansa. Voivoi.

Oon toiminu myös noin että puhunu isästä nätisti ja selittäny että isi on töissä kaukana tai muuta että nyt ei vaan juuri käy tapaaminen.. Oikeasti ex on ihan ulapalla elämänsä kanssa ollut erosta asti ja ollut tässä vuosien aikana mm vankilassakin. En oo halunnu noista puhua mitään lapselle. Ihan muutamia kertoja on nähty exän vanhemmilla esim ja kerran hän kävi vanhempiensa kanssa lapsen synttäreillä. 

Nyt ollaan sitten siinä tilanteessa että lapsi on 12-vuotias, tavannut isänsä viimeksi pari vuotta sitten ja sanonut nyt itse mm että hänellä ei oikeen ole isää, jatkanut siihen että tai on mutta ei kovin hyvää :( Ei ole enää vuosiin kysynyt koska voitais iskää nähdä tai että onko iskä mummulla kun mennään sinne. Isä on hänelle vieras ihminen, tuttu vain kuvista ja muistoista mutta se ihminen kuvissa ja muistoissa ei ole se joka on vastassa kun tavataan. 

Varmaan syytä on minussakin, en ehkä alussa tarpeeksi vaatinut ja painostanut isää tapaamaan lasta kun koitin toipua erosta. Myöhemmin sitten tilanne oli sellainen että mikään muu kuin lyhytaikainen valvottu tapaaminen ei tullut kyseeseen ja niihinkin isän into oli huonoa. 

"Isillä on nyt sellainen tilanne, että emme tapaa kovin usien. Toivotaan, että asiat helpottuvat. Äiti kyllä pitää sinusta huolta ihan joka ikinen päivä ja yö, olet rakas"

Jotakin tuollaista selitin vuodesta toiseen. Muistelin lapsille kaikkia kivoja asioita isästä ja yhteisestä elämästä, siitä millainen mies hän on ja miten ihanaa oli kun he syntyivät. Kerroin vasta paljon myöhemmin vähitellen millaisia ongelmia liitossa alkoi tulla ja miksi isä oli kykenemätön tapaamaan. Koskaan en ole sanonut, että ei vain halunnut nähdä, kostoha se oli. Lapset ovat jo aikuisia ja heille jäi isästä hyviä muistoja minun muistikuvini varassa. Isäpuolesta tuli heille todellinen kasvatti-isä.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 08:59"]"Isillä on nyt sellainen tilanne, että emme tapaa kovin usien. Toivotaan, että asiat helpottuvat. Äiti kyllä pitää sinusta huolta ihan joka ikinen päivä ja yö, olet rakas"

Jotakin tuollaista selitin vuodesta toiseen. Muistelin lapsille kaikkia kivoja asioita isästä ja yhteisestä elämästä, siitä millainen mies hän on ja miten ihanaa oli kun he syntyivät. Kerroin vasta paljon myöhemmin vähitellen millaisia ongelmia liitossa alkoi tulla ja miksi isä oli kykenemätön tapaamaan. Koskaan en ole sanonut, että ei vain halunnut nähdä, kostoha se oli. Lapset ovat jo aikuisia ja heille jäi isästä hyviä muistoja minun muistikuvini varassa. Isäpuolesta tuli heille todellinen kasvatti-isä.

[/quote]

Toimit upeasti! Harmi, että niin moni mies katsoo oikeudekseen vain kadota lastensa elämästä. Milläköhän logiikalla he perustelevat sen itselleen?

Meillä "isä" on häipynyt aina pitkäksi jaksoksi, parhaimmillaan melkein vuodeksi. Sitten hän taas tapaa lapsia pari kertaa kunnes kyllästyy ja häipyy taas. Tämä on lapsille todella rankkaa, joten jos isä tajuaa pysyä kokonaan pois on se lapsille paljon parempi!

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 08:59"]

"Isillä on nyt sellainen tilanne, että emme tapaa kovin usien. Toivotaan, että asiat helpottuvat. Äiti kyllä pitää sinusta huolta ihan joka ikinen päivä ja yö, olet rakas"

Jotakin tuollaista selitin vuodesta toiseen. Muistelin lapsille kaikkia kivoja asioita isästä ja yhteisestä elämästä, siitä millainen mies hän on ja miten ihanaa oli kun he syntyivät. Kerroin vasta paljon myöhemmin vähitellen millaisia ongelmia liitossa alkoi tulla ja miksi isä oli kykenemätön tapaamaan. Koskaan en ole sanonut, että ei vain halunnut nähdä, kostoha se oli. Lapset ovat jo aikuisia ja heille jäi isästä hyviä muistoja minun muistikuvini varassa. Isäpuolesta tuli heille todellinen kasvatti-isä.

[/quote]

Juuri näin toimin itsekin. Meillä kävi siinä mielessä hyvin, että isä halusi palata lasten elämään kun olivat n. 10v. Sitä ennen eivät siis nähneet 9 vuoteen. Nyt heillä on todella hyvä suhde, eikä lapsilla pienintäkään katkeruutta poissaolovuosista.

Kakkosen tavoin. Nätisiti piti puhua lapselle isästä (hammasta purren sen tuhannet kerrat). Ja juuri noita ei nyt pysty, on vaikea tilanne.

Ja samaan vetoon  kertoa, kuin äiti rakastaa, hoitaa, hoivaa jne.

Tosin meillä olin ekan vuoden erosta se tilanne, että lapsen isä saattoi luvata, tai kehoitteli soittamaan huomenna. Kadoten kuitenkin.

Lapsi kasvoi ja tajusi itsekin sitten asioita ja ymmärsi ettei kannata odottaa.

Sopivan iän ja kypsyyden ollessa kohdillaan niin olen kertonut lapselle asioita avioliitosta yms.

Moninainen asia ja loppupeleissä se olin minä joka teki stopin koko lapsen kiusaamiselle.  Ei isää kiinnostanut. Olisi vain ollut sen verran reilu lasta ajatellen

ja jättänyt ne turhat ja tyhjät lupaukset tavata tai soittaa.

Exä kyllä piti yhdessä asiassa sanansa. Erotessa tuumasi et, kun lapsen kanssa

lähden niin pidä kokonaan.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:04"]Meillä "isä" on häipynyt aina pitkäksi jaksoksi, parhaimmillaan melkein vuodeksi. Sitten hän taas tapaa lapsia pari kertaa kunnes kyllästyy ja häipyy taas. Tämä on lapsille todella rankkaa, joten jos isä tajuaa pysyä kokonaan pois on se lapsille paljon parempi!

[/quote]

meillä ihan sama tilanne,tarhaikäiset lapset.

Olen sanonut niin kuin asia onkin, että isä on ulkomaalainen ja hän halusi muuttaa takaisin kotimaahansa, kun hänen vanhemmatkin on vanhoja ja sairaita ja kaipaa apua. 

6, meillä muuten kävi myös näin. Isän vähäiset turhat lupaukset loppuivat vähitellen ja lakkasin nostattamasta turhia toiveita. Lapsillakin hoksottimet kehittyivät ja isän muisto ja kaipuu alkoivat haalistua. Kun aikanaan tapasin nykyisen isäpuolen, hänestä tuli ihan oikeasti ja aidosti isä heille. Halusivat itse ruveta nimittämään "iskäksi" etunimen sijaan, minä käytin nimeä paljon pitempään kuin lapset.

Moni lähivanhempi tekee kyllä hirvittävän virheen, kun haukkuu lapsille näiden poissaolevaa isää tai äitiä. Vaikka olisi ollut millainen ketku, niin lapsten silmissä hän on ainutlaatuisen ihana ja ikävä on kova. Hammasta tosiaan on saanut purra lukemattomat kerrat, kun itsellä on aika karuja muistoja asioista, joista lapsilla ei ole mitään tietoa. Eikä tarvitse ollakaan, kaikki avioliitossa tapahtuva ei kuulu lapsille ehjissä liitoissakaan.

2

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:09"][quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:04"]Meillä "isä" on häipynyt aina pitkäksi jaksoksi, parhaimmillaan melkein vuodeksi. Sitten hän taas tapaa lapsia pari kertaa kunnes kyllästyy ja häipyy taas. Tämä on lapsille todella rankkaa, joten jos isä tajuaa pysyä kokonaan pois on se lapsille paljon parempi!

[/quote]

meillä ihan sama tilanne,tarhaikäiset lapset.

[/quote]

Miksi alapeukku?

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:31"]

6, meillä muuten kävi myös näin. Isän vähäiset turhat lupaukset loppuivat vähitellen ja lakkasin nostattamasta turhia toiveita. Lapsillakin hoksottimet kehittyivät ja isän muisto ja kaipuu alkoivat haalistua. Kun aikanaan tapasin nykyisen isäpuolen, hänestä tuli ihan oikeasti ja aidosti isä heille. Halusivat itse ruveta nimittämään "iskäksi" etunimen sijaan, minä käytin nimeä paljon pitempään kuin lapset.

Moni lähivanhempi tekee kyllä hirvittävän virheen, kun haukkuu lapsille näiden poissaolevaa isää tai äitiä. Vaikka olisi ollut millainen ketku, niin lapsten silmissä hän on ainutlaatuisen ihana ja ikävä on kova. Hammasta tosiaan on saanut purra lukemattomat kerrat, kun itsellä on aika karuja muistoja asioista, joista lapsilla ei ole mitään tietoa. Eikä tarvitse ollakaan, kaikki avioliitossa tapahtuva ei kuulu lapsille ehjissä liitoissakaan.

2

[/quote]

Itse myös tapasin nykyisen mieheni myöhemmin. Ja on lapselle se isähahmo. Ollut aina.  Mieheni pitää lastaan, kuin omaansa.

Nyt, kun tuo oma lapsi on jo aikuinen niin hän on sanonut, että koskaan ei ole tarvinnut pettyä isäpuoleen. On aina hoitanut sen mitä on luvannut.

Kivaa katseltavaa ja kuultavaa, Kaiken jälkeen.

t. 6

Hammasta purren tosiaan on jäänyt haukut haukkumatta onneksi. Olen sanonut lapselle että vaikka erottiin niin molemmat rakastetaan lasta silti. Eilen lapsi sanoi että "iskä ei rakasta minua enää eikä halua minua iskän luo" ja siinä sitten koitin vakuutella että rakastaa kyllä vaikkei aina pystykään tapaamaan.. huoh. -ap

Hammasta purren tosiaan on jäänyt haukut haukkumatta onneksi. Olen sanonut lapselle että vaikka erottiin niin molemmat rakastetaan lasta silti. Eilen lapsi sanoi että "iskä ei rakasta minua enää eikä halua minua iskän luo" ja siinä sitten koitin vakuutella että rakastaa kyllä vaikkei aina pystykään tapaamaan.. huoh. -ap

löytyykö ap:n eroon syy sieltä omasta peilistä?

-himpulapoika-

Tottakai vika on minussakin mutta tässä ei puitukaan eroa tai sen syitä vaan lapsen 'hylkäämistä'. Ei eron pitäisi vaikuttaa vanhemmuuteen mutta joskus katkeruus on näköjään ylitsepääsemätöntä. Ja minä siis päätin suhteen vaikkei sillä nyt pitäisi tässä merkitystä ollakaan..

[quote author="Vierailija" time="25.06.2014 klo 09:02"]

Harmi, että niin moni mies katsoo oikeudekseen vain kadota lastensa elämästä. Milläköhän logiikalla he perustelevat sen itselleen?

[/quote]

Isällä ei ole syntynyt kunnollista suhdetta lapseen. Syy siihen löytyy useimmiten äidistä. Omat lapset ovat yhtä läheisiä kuin vaikka serkun tai naapurin lapset.

Kun on riitaisa ero meneillään, mies haluaa jättää vaimon, ja koska ne lapset ovat sillä vaimolla, ei miehellä ole mitään sijaa olla tasaveroinen vanhempi naisen kanssa. Helpompi poistua puolivieraiden lasten elämästä kokonaan, sittenpä ei tarvitse olla missään tekemisissä eksän kanssa. Isä mahdollisesti haluaisi kyllä tavata lapsia, mutta koska siinä on pakko tavata (tai olla muuten yhteydessä) myös sitä perkeleellistä akkaa, on parempi jättää asia sikseen.