Lue keskustelun säännöt.
Miten nostaa yli nelikymppisen ylipainoisen markkina-arvoa?
12.06.2014 |
Tilanne on meillä se, että vuosien avioliiton jälkeen nyt selvisi, että miehellä on paha riippuvuus. Olen tällä hetkellä vielä toiveikas, että tästä voi parisuhde vielä tulla, jos hän vaan saa hoidettua itsensä kuntoon. Mikäli mies ei saa hoidettua itseään kuntoon, niin on itsestäänselvää, että samalla menee myös parisuhde.
Minulla on mielestäni hyvä luonne ja minulla on iloinen ja positiivinen elämänasenne. Näillä tietysti pääsee pitkälle elämässä yleensä, mutta kun markkina-arvoa on laskemassa kaksi lasta, niin uuden miehen löytäminen loppuelämäksi voi olla haastavaa. Mietin tässä, että omaa markkina-arvoa voisi nostaa sillä aikaa kun katselen, että miten tuo mies omaa riippuvuuttaan hoitaa. Mitäs hyvät kanssasisaret ovat mieltä? Miten sitä markkina-arvoa voisi nostaa? Laihduttaminen on tietysti yksi juttu, mutta muuten?
Kommentit (5)
Mulla sama tilanne, ja kakkosen ehdottamat paukut kyllä alkaa loppumaan. Eikä tässä mietitä, että napataan uusi mies lennosta. Vaan ihan aiheellinen kysymys, jos ei halua loppu elämäänsä yksinkään viettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos asut pääkaupunkiseudulla ja haluat kunnollisen miehen, mieti tarkkaan ennen kuin eroat. Hyvät meidän ikäiset miehet ovat harvinaisia, ja kun niillä on iso valikoima, ottavat tietty mieluummin nuoren ja nätin kuin yli nelikymppisen. Täällä on ns. vääristynyt markkina...
Jos alat kauppaamaan itseäsi jollain markkinoilla, voit samantien unohtaa tyydytystä antavan parisuhteen - oli sun "kauppahintasi" näillä markkinoilla sit mikä tahansa. Lassukoitten kieli kuvastaa ajatusmaailman ja tunne-elämän latteutta, ja jos menet siihen mukaan se latistaa sunkin ajatusmaailmasi ja tunne-elämäsi. Tai ehkä ne on jo yhtä latteat. Ei parisuhde ole (Foucaultin valtateorioista huolimatta) mitään kaupankäyntiä, vaan pikemminkin kuin nyyttärit, joihin kaikki tuo jotain hyvää - yhteiseksi, mutta kukin omista lähtökohdistaan - ja tulos on sit kaikkien kannalta mukava.
Kokonaan eri asia on sit se, että olet itse tyytyväisempi sekä ilman parisuhdetta että mahdollisesti joskus löytyvässä parisuhteessa, jos pystyt pitämään huolta itsestäsi ja lapsistasi ja nauttimaan eläåmästäsi yksinkin. Ts. jos sulla on talous kunnossa ja mielenkiintoista tekemistä, harrasteita, nautit elämästä jne. Silloin sä voit a) nauttia olostasi itseksesi tarvitsematta välttämättä kumppania pelastamaan itsesi ja b) tarjota mahdolliselle kumppanille tilaisuuden tulla jakamaan kaikkea sitä kivaa, mitä sulla on. (Tämä toki pätee myös miehiin: näin hekin saisivat onnellisemman elämän eikä tarvitsisi vänistä että "ilkeät naiset ei anna mulle pillua vaikka mun elämä on niin kurjaa ilman".)
TOki, jos haluat miehen, jolle joku ulkonäköseikka on tärkeä, niin sit kannattaa panostaaniihin. Jos taas haluat miehen, jolle vaikka taide ja kirjallisuus ontärkeää niin kannattaa panostaa näiden harrastamiseen. Jne.
[quote author="Vierailija" time="12.06.2014 klo 13:57"]
Kannattaisko kuitenkin laittaa paukut siihen nykyiseen suhteeseen? Pidä toki myös itsestäsi huolta ja siihen kuuluu kyllä terveet elämäntavat, joiden myötä painokin tippuu. Mutta vähän pahalta tuntuu, että tuossa tilanteessa mietit jo, miten saisit napattua itsellesi uuden miehen. Jos ette saa liittoa pelastettua, niin etkö kuitenkin tarvitse jonkin verran aikaa surutyöhön? Niinkö vähän miehesi sinulle merkitsee, että olet valmis lennosta vaihtamaan? Ei ihme, jos liitto on heikoissa kantimissa.
[/quote]
Meinaan katsella miestä nyt ainakin puolesta vuodesta vuoteen ja tiedän, että jos miehen riippuvuus sinä aikana ei parane vaan pahene, niin ehdin kyllä siinä vaiheessa tekemään jo surutyötä. Tottakai panostan tänä aikana parisuhteeseemme ja niin olen aina tehnytkin. Rakastan miestäni valtavasti, hänen riippuvuuttaan en. Miehellä ei ole siis mitään valitettavaa minusta, meidän ainut ongelma on tuo riippuvuus, mutta se on kyllä miehen itsensä hoidettava eikä se poistu esimerkiksi minun tukeni avulla vaan hän tarvitsee siihen ulkopuolista apua. Jos ja kun mies ulkopuolista apua hankkii, niin hän varmasti samalla muuttuu myös muuten ihmisenä. Ihanteellinen tilanne olisi tietysti, että me molemmat kasvaisimme tässä tilanteessa samaan tahtiin ja hyvään suuntaan. Mahdollista on myös tietty se, että mies kasvaa ja minä jään paikoilleni ja tällöin suhteemme voi mennä myös kriisiin. Siksi mielelläni itsekin kasvaisin henkisesti enkä pelkästään keskittyisi kilojen karistamiseen. Pidän kuitenkin jalat maassa ja tiedostan, että tässä on mahdollista, että kasvamme myös eri suuntiin tai että mies ei saa kasvettua ihmisenä ollenkaan. Silloin tiemme eroavat ja jotenkin mitä vanhemmaksi olen tullut, niin sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin. Haluaisin siis jollain aikajänteellä miehen vielä itselleni, jos tästä ero tulee.
ap
Kannattaisko kuitenkin laittaa paukut siihen nykyiseen suhteeseen? Pidä toki myös itsestäsi huolta ja siihen kuuluu kyllä terveet elämäntavat, joiden myötä painokin tippuu. Mutta vähän pahalta tuntuu, että tuossa tilanteessa mietit jo, miten saisit napattua itsellesi uuden miehen. Jos ette saa liittoa pelastettua, niin etkö kuitenkin tarvitse jonkin verran aikaa surutyöhön? Niinkö vähän miehesi sinulle merkitsee, että olet valmis lennosta vaihtamaan? Ei ihme, jos liitto on heikoissa kantimissa.