Varakas 40-v mies ja parikymppinen nainen - win-win suhde?

Sehän riippuu mitä molemmat hakee. Jos mies hakee kotirouvaa ja nainen haluaa olla sellainen, niin tuollaisessa voi hyvin toimiakin.

T: Varakas mies

Miksi parikymppinen haluaisi kotirouvaksi?

Mistäköhän löytäisin itselleni tuolla tavalla ajattelevan nuoren naisen?

T: Varakas mies

Usein on.

Ubbaa.

Mä tiedän joitakin tuollaisia tapauksia, malleja ne naiset, ja jokainen niistä on kyllä pitänyt sivussa hauskaa nuorempien miesten kanssa, mikä on mun mielestä ihan ymmärrettävää.

Kestää aikansa, mutta todennäköisesti jompikumpi kyllästyy. Mies jos on varakas, on todennäköisesti myös älykäs. Parikymppinen ei välttämättä ole riittävän fiksu seuralainen hänelle.

Naisen voi tulla ikävä nuoruutta jossain vaiheessa, nuorta miestä myös :-P

Nainen voittaa enemmän.

Hmmm, no nainen alkaa todennäköisesti kaivata nuorta miestä. Tai useinhan noissa on avoin suhde, kai se nainen välillä saa myös olla nuorten miesten kanssa.

Mä olen "seurustellut" parikymppisenä 40-vuotiaan miehen kanssa.

Negat:

- En kehdannut esitellä miestä ystävilleni.

- En kehdannut esitellä miestä vanhemmilleni, jotka olivat vain muutaman vuoden miestä vanhempia.

- Meillä ei ollut mitään puhuttavaa.

- Meillä ei ollut mitään yhteisiä harrastuksia tai intressejä. Vapaa-ajalla olisi pitänyt lähinnä istuskella kahdestaan jossain mökillä, veneellä tai himassa. Ikinä ei tehty mitään normaalia.

Plussat:

- Mies maksoi kaiken. Lomamatkat, dinnerit yms.

Suhde kariutui lähinnä siihen, että tulin järkiini. En todellakaan ajatellut tehdä lapsia vielä moneen vuoteen, enkä halunnut tuhlata nuoruuttani vanhemman miehen viihdyttäjänä saati sitten keski-ikääni hänen omaishoitajanaan.

Enemmänkin häviö kummallekin.

Up

Jaa-a toiveita on totta kai moneksi.

Voihan sellainenkin toimia, että nainen on vielä uraohjus ja mies rauhoittelee jo. Tapoja toimivaan suhteeseen on monia :)

T: Varakas mies

Kyllä on nähty. Nuori naikkonen petti ja jätti, lähti nuoremman miehen mukaan....

No, meillä on melkein noin, olin 19 kun mentiin naimisiin, mies 35... Ja meillä on toiminut kaikin puolin oikein mainiosti. 

Onhan tämä ollut monella tapaa win-win. Esim. usein nuorena lasten saantiin liittyy vähävaraisuus. Meillä ei liittynyt, koska mies oli jo hyväpalkkaisessa työssä, joten minä sain rauhassa kotiäiteillä niin kauan kuin halusin. Ja sitten menin opiskelemaan, mikä sekin onnistui helposti miehen sponssaamana. 

Ihmettelen aina noita parikymppisiin liittyviä stereotyyppejä. Ihan kuin kaikki senikäiset muka haluaisivat mennä ja bilettää ja olisivat jotenkin lapsellisia. Itse olin sellainne koti-ihminen, kirjatoukka, ei minua ennen miehen tapaamistakaan mikään meneminen kiinnostanut. En ymmärrä sitäkään että miten muka ei onnistuisi keskustelu eri ikäisten välillä, kyllä meillä ainakin on aina onnistunut. Kaikkia syntyjä syviä puhuttiin paljon alkuaikoina ja paljon. 

Eikä ole vielä nuoremmat miehet alkaneet kiinnostaa, ja tuskin alkaakaan, minula ikää nyt 34 ;-) Oikein onnellinen avioliitto meillä on ainakin ollut ja uskoisin että ikäero on meillä molemmille ollut win-win.