Lue keskustelun säännöt.
Menestynyt mutta silti todella katkera
24.06.2014 |
Tässä pientä kuvausta elämästä josta kirjoittelinkin jo erääseen toiseen ketjuun:
Isäni on todella varakas belgialainen liikemies joka jätti äitini heti kun kuuli hänen olevan raskaana. Kuulin tämän 13-vuotiaana kun äitini oli syöpähoidoissa ja lähellä kuolemaa. Siitä jonkin ajan päästä matkustin kotikaupungistani Brysselistä "isäni" kartanolle pienemmälle paikkakunnalle. Portilla näin pikkupojan leikkivän ja hän tuli sitten ihmettelemään kuka olen. En kertonut muuta kuin että haluan puhua hänen isänsä kanssa. "Porttipuhelimessa" "isäni" kuitenkin selitti että on jo maksanut äidilleni paljon rahaa koulutustani yms. perustarpeitani varten ja ei halua nähdä minua enää koskaan. Olin kuulemma silloin 13-vuotiaana jo tarpeeksi iso mies huolehtimaan itsestäni...
Nykyään olen 32-vuotias ja pyöritän suurta yritysrypästä keski-Euroopassa. "Isäni" omaisuuden arvo taas on viime vuosina laskenut todella rajusti ja hänen omistamansa yrityksensä sihteeri lähetti minulle eilen kutsun liikeneuvotteluihin (1. yhteydenotto 19 vuoteen). Luuleeko se pelle oikeasti että haluan olla hänen kanssaan missään tekemisissä?!? Nooh paha saa palkkansa. Ja sitä niittää mitä kylvää, se sopii mulle.
Kommentit (27)
32-vuotias mies avautuu...
Vauvapalstalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:00"]32-vuotias mies avautuu...
Vauvapalstalla?
[/quote]
Olen kyllä psykologillakin käynyt diskuteeraamassa mutta ajattelin kokeilla tätäkin.
jäi kiinnostamaan että kuka sinua 13-v eteenpäin hoiti, jos äitisi siis kuoli syöpään ja isä laittoi portin kiinni ?
Muuta en osaa sanoa, mutta menneisyys näyttää ainakin vaikuttaneen niin, että luulet uran, rahan ja menestyksen olevan avain onneen... ja pahin "kosto" mitä isällesi voit kuvitella, on taloudellinen epäonni. Olen surullinen puolestasi siinä mielessä että köyhäkin tupa tuo onnen, kunhan siellä on portit auki (tätä et ole saanut kokea lapsuudessa) mutta toivottavasti pääset katkeruutesi ohi ja löydät rakkaita ihmisiä elämääsi ja silloin huomaat ettei raha 99%:lle ihmisistä näyttele sellaista osaa kuin sinulle.
Bon courage
Kai nuo ovat ihan normaaleja tuntemuksia. Osaat ehkä itse välttää isäsi virheet ja tehdä itse paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:05"]jäi kiinnostamaan että kuka sinua 13-v eteenpäin hoiti, jos äitisi siis kuoli syöpään ja isä laittoi portin kiinni ?
Muuta en osaa sanoa, mutta menneisyys näyttää ainakin vaikuttaneen niin, että luulet uran, rahan ja menestyksen olevan avain onneen... ja pahin "kosto" mitä isällesi voit kuvitella, on taloudellinen epäonni. Olen surullinen puolestasi siinä mielessä että köyhäkin tupa tuo onnen, kunhan siellä on portit auki (tätä et ole saanut kokea lapsuudessa) mutta toivottavasti pääset katkeruutesi ohi ja löydät rakkaita ihmisiä elämääsi ja silloin huomaat ettei raha 99%:lle ihmisistä näyttele sellaista osaa kuin sinulle.
Bon courage
[/quote]
Tiedostan kyllä tämän tunne-elämäni vajavaisuuden itsekin ja olen yrittänyt jo vuosikaudet päästä tästä katkeruudesta yli. Ei vain onnistu. Äitini vähävarainrn sisko hoiti minua 18-vuotiaaksi asti jonka jälkeen aloin tekemään "hullun lailla" töitä ja perustin yrityksen.
Mielestäni sinulla on oikeus olla vihainen. Isäsi on kohdellut sinua erittäin huonosti. Itselläni vähän samanlainen tilanne. Olen vihannut isääni vuosia hänen tekojensa takia, jossain vaiheessa en enää jaksanut. Nyt olen sinut asian kanssa ja hyvä niin ihan itseni takia. Mutta sinulla on oikeus omiin tunteisiin. Jokaista vituttaisi tuossa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi hyvin kyllä olet suomen oppinut.
8. (ja tämä viesti) siis aloittajalta.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:05"]Bon courage
[/quote]
Merci beaucoup!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:13"]Tosi hyvin kyllä olet suomen oppinut.
[/quote]
Äitini oli suomalainen (ja itsekin koen olevani).
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:17"]
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:13"]Tosi hyvin kyllä olet suomen oppinut.
[/quote]
Äitini oli suomalainen (ja itsekin koen olevani).
-ap
[/quote]
Mutta olet kuitenkin käynyt koulusi ulkomailla. Siihen nähden kirjoitat hämmästyttävän hyvin suomea, hallitset oikeinkirjoituksen ja kielen spektrin sananlaskuista uudissanoihin.
Vertaan sinua omiin serkkuihini, jotka myös ovat asuneet ikänsä ulkomailla. He osaavat kyllä (vähän kangerrellen) puhua suomea mutta eivät lainkaan kirjoittaa, ja heidän kielensä kaikkinensa on selvästi köyhempää kuin sinun.
Nyt vähemmälle se Tunteita ja Tuoksuja katsominen.
Menet vaikka kävelylle.
Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 14:20"]
Tää on niin trolli
[/quote]
Totta kai trolli (jonka 10 yrittää käräyttää).
[quote author="Vierailija" time="24.06.2014 klo 13:59"]
Mutta niin, voinko antaa tuollaista koskaan anteeksi? Tuntuu vielä nykyäänkin niin pahalta että melkein toivon ukon kupsahtavan ja pistän hänet taloudellisesti mahdollisimman tiukoille (voi kun menettäisi loputkin omaisuudestaan).
Inhottaa olla näin katkera vieläkin...
[/quote]
Ei sinun tarvitse inhota katkeruuttasi. Herranjumala, mikä kusipää isäsi on ollut! Hänen käytöksessään heijastuu perinteinen keskieurooppalainen naristinen sovinistisikakäytös. Korkea asema, perinteiset roolit, miessukupuoli, alfaurosstatus ym. muka oikeuttavat olemaan sika.
On helvetin oikein, että olet saanut elämässäsi asiat sujumaan. PIdä kiinni vihastasi. Tämä kuulostaa oudolta, mutta tarkoitan sitä, että ei ole oikein, että sanot itsellesi, että sinun tässä kuviossa kuuluu tuntea syyllisyyttä katkeruudestasi. Sehän on ainoa järkeenkäypä tunne, mitä tuollaisesta kohtelusta voi seurata! Sinulla on oikeus vihata isääsi ja kunnoittaa itseäsi. Älä tee toisin päin.
Sinuna olisin armoton isääsi kohtaan.
Muista tällainen juttu: psykologia tai oikeastaan terapia on jumiutunut ajatukseen siitä, että ihmisen pitää "ratkaista" lapsuuden trauma, jos sellainen on ihmiselle koitunut taakaksi. Vasta "ratkaistuaan" traumansa jotenkin "paranee" ja "eheytyy" ja "toipuu". Se on totaalisen vahingollinen ajatus. Et parane yhtikäs mistään jumiutumalla murehtimaan menneitä. Mikään ei muutu sillä.
Sen sijaan mene eteenpäin elämässä. Hanki positiivisia, oikeasti onnellisia kokemuksia uusien ihmisten kanssa, olivatpa ne seurustelukumppaneita tai muita.
Voit löytää onnea vain tulevaisuudesta, ja sen muokkaaminen on omissa käsissäsi. Unohda isäsi ja unohda se ajatus, että sinun pitää loppuikäsi vatvoa kammottavaa menneisyyttäsi ja vain siten jotenkin "paranet" siitä. Niin ei käy, jo siksi, että menneisyys ei ole sairaus, se on jotain, joka oli ja meni.
Isäsi oli totaalinen kusipää ja on totaalisen oikein, että sinä olet menestynyt ja hän on nyt epäonnistumassa. Hän kuulostaa perinteiseltä nilkiltä, joka ottaa yhteyttä ihmisiin vain jos siitä on hänelle jotain hyötyä tiedossa. Älä ole häneen yhteyksissä.
Elä elämääsi ja tule onnelliseksi! Olet oikeutettu siihen. Toivotan sinulle onnea.
Kyllä voit vielä päästä siitä katkeruudesta yli, kannattaa vain löytää elämään se oikea nainen ja sitä kautta aika kyllä hoitaa loput :)
Hei "Menestynyt, mutta silti todella katkera"...
vauva.fi, aihe vapaa, 25.6.2014
Trolli tai ei, mutta kuuluu samaan sarjaan kuin kaiken maailman mt-ongelmat, joita ei voi lääkkeillä hoitaa, joten en ehdota, että ota ne lääkkeet...
Minulle tulee mieleen tekstistäsi ensinkin se, että jos olet katkera niin sinuun se vain koskee itseesi eikä keneenkään muuhun... Joten ei kannata tuhlata energiaansa semmoiseen...
Raha rauhoittaa, mutta tuo turhia huolia, jos sitä on paljon ja yleensä silloin se vie ajatuksetkin vain siihen rahamaailmaan... joten...
Mitä jos vain hyppäisit isäsi yli... ole häntä kohtaan niin normaali kuin voit... kohtele kuin vierasta, rikasta, vanhaa äijää äläkä välitä muusta...
Niitä kun on läjäpäin ihmisiä, jotka eivät edes tiedä kuka heidän isänsä on. Sinä tiedät ja on ainakin maksanut koulutuksesi... mitä muuta olisi voinut tehdä, jos on ihan eri maailmasta kuin suomalainen äitisi... kaikki eivät vain voi mennä naimisiin kenen kanssa tahansa... Eli pyytä siltä sun isältä sukuselvitys niin pitkälle ajassa taaksepäin kuin on mahdollista - hakekaa arkistoista tiedot... sitten laitat sukupuun ja panet sen raameihin... ja hoidat kaikki noi "faijasi bisnekset" ihan vain niin kuin bisnekset hoidetaan kenen muun kanssa tahansa...
Goog luck!
Mä passaan tässä samalla mainostaa vähän mun blogeja ulkomailla asuville... olen siis eräs kylähullu täältä Suomesta eikä kylähullujen juttuja kande ottaa aivan liian vakavasti... heh, heh... Mites olisi vielä faijasi muotokuva? Senhän sä voisit laittaa vaikka jonnekin toilettiin... onks kuvaa - ehkä löytyis joku maalari... tai pilapiirtäjä...
Terkkuja,
paintersgallery.blogspot.com
guitarandbanjoplayer.blogspot.com
25.6.2014
Mielenkiintoisia ajatuksia edellisellä kirjoittajalla, vähän vain vaikeita toteuttaa käytännön elämässä... Tottakai olisi huomattavaa eteenpäinmenoa jos pystyisin kohtelemaan isääni neutraalisti (kuin vierasta) ja esimerkiksi hoitamaan liikeasioita hänen kamssaan. En vain pysty siihen.
Enkä oikeastaan ymmärrä tuota ajatusta isän puolen sukuselvityksestä, miksi haluaisin ikinä koskaan tehdä sellaisen? Minulla ei ole muuta sukua kuin äidin puolen elossa olevat sukulaiseni.
Mutta niin, voinko antaa tuollaista koskaan anteeksi? Tuntuu vielä nykyäänkin niin pahalta että melkein toivon ukon kupsahtavan ja pistän hänet taloudellisesti mahdollisimman tiukoille (voi kun menettäisi loputkin omaisuudestaan).
Inhottaa olla näin katkera vieläkin...