Lapsella vain yhdet isovanhemmat käytännössä

Voi nyyhkäys.

Meillä on ihan oikeasti vain yksi käytännössä. Isäni on kuollut, samoin miehen vanhemmat. Onko siinä jotain ongelmaa?

Asiasta toiseen. Huvittaa, kun sisarukseni kilpailevat, kummat ovat parempia isovanhempia. Toinen on äkäinen kuin piru, kun on niin väsynyt jatkuvasta lastenhoidosta ja matkustelusta poikiensa perheisiin vuorotelleen nannyksi. Toisella paukku verenpaineet katossa ja nitroja vetelee, kun on niin huonossa kunnossa, mutta silti laukkaa monta kertaa viikossa hoitamaan uusavuttomien lapsiensa lapsia, kun lisääntyvät, kuin kanit, mutta seisovat ihan hoo moilasena lastensa kanssa, eivätkä osaa niitä itse hoitaa.

Mielenkiinnolla seuraan, kumpi sisaruksistani kuolee aiemmin tässä rumbassa.

Meillä vain minun vanhemmat elossa, mutta sen verran vanhoja, että jaksavat vain lyhyitä vierailuja meidän perheeltä. Koskaan eivät ole lapsiamme hoitaneet, enkä ole osannut olla edes pahoillani asiasta. Lapsethan ovat minun ja mieheni ja me myös heidät hoidamme.

Kyllä lapsi on ihmetellyt miksi isän vanhemmat eivät ole kuvioissa. On sen verran iso. Viimeksi he olivat luvanneet lahjan hyvästä todistuksesta, mutta sitä lahjaa ei ikinä näkynyt. Ei ollut ensimmäinen katteeton lupaus. Kun kävimme heillä kylässäkin, tuntui että heidän juttunsa olivat pääosassa, lapsi ihan sivuosassa. Itse kun kävin pienenä isovanhemmilta, he ilahtuivat suuresti ja kyselivät ja juttelivat kaikenlaista. 

Tarkoiti varmaan, että käytössä!

Isovanhemmuus ei ole lastenlasten hoitamista vaan mukanaoloa heidän elämässään. Yleensä kertomasi kaltainen tapahtuu silloin, kun lapsen vanhemmat ovat tehnet kaikkensa, jotta vanhemmat pysyvät heistä loitolla, mutta lapsenlapsen syntyessä oletetaan, että isovanhemmat unohtavat loukkaukset ja saapuvat ilmaiseksi piikomaan.

Lapsillani on 2 isoäitiä ja 2 isoisää, mutta nämä eivät ole koskaan joutuneet lapsenlapsia hoitamaan. Silti he ovat tärkeä osa lasten elämää, isän vanhemmat jopa jokapäiväistä elämää, koska asumme heidän kanssaan.

Miehen molemmat vanhemmat ovat kuolleet ennen lastemme syntymää, eli lapsilla ei ole kuin yhdet isovanhemmat. Eihän tuo nyt mitenkään erikoista ole, toisilla isovanhemmat ei halua syystä tai toisesta osallistua lastensa perhe-elämään ja toisilla niitä ei ole ollenkaan, tai jotain siltä väliltä.

En tarkoittanut hoitamista. Itse olen lapseni hoitanut emmekä ole harrastaneet omia lomia yms. Tarkoitan sitä että nämä isovanhemmat ovat niin itsekkäitä, että eovät edes tiedä minkälainen lapsenlapsi heillä on, esim. Mistä asioista lapsi tykkää, mikä on suosikkiaine koulussa, kuka on paras kaveri,mistä ruoista tykkää. Asioita jotka tulevat ilmi keskustellessa. Lapsi ei ole vähän aikaa sitten tiennyt millä nimillä näitä isovanhempia kutsutaan, koska he eivät ole niin sanottuna isovanhempia. Surin tätä aikani mutta enää en jaksa välittää.

Meillä toiset ei oo yhteyksissä vaikka elävät ja toiset mullan alla.

Hienoa että lapsellasi on edes yhdet isovanhemmat elossa! Minulla on ollut mummo, muita en nähnyt kun olivat jo nukkuneet pois.

Niin entä sitten?! Eikö heillä ole oikeus omaan elämään, kun ovat saaneet omat lapset aikuisuuteen. Ei kaikki vanhemmat ole perhekeskeisiä tai edes pidä lapsista vaikka niitä lapsia on. Joskus lapset olivat vaan välttätönpaha.

Ei noin voi ajatella. parempi sitten olla hankkimatta lapsia ollenkaan, jos on noin itsekästä menoa. Sitten ei tarvitse välittää lapsenlapsistakaan.