mistä apua aralle kolmevuotiaalle? :'(

Mitä siis käytännössä lähtisin tekemään? Kuka/mikä on se taho kenen kanssa näistä voisi jutella ja puntaroida mikä olis lapsen parhaaksi? Kuka niitä pk-paikkoja jakaa, onko se vaan joku sihteeri vai joku joka oikeasti ymmärtää lapsista jotain..? Ja tuskin kovin helposti saa paikkaa ihan vaan "ku mä haluun" kun kuitenkin nyt pk paikka on.. -ap

Neuvoja?

Millainen on steiner päiväkoti?

Perhepäivähoidosta voisi olla apu, pieni ryhmä. Itse olin arka lapsi, olen edelleenkin ujo jos seurueessa on enemmän kuin 5 ihmistä.

Lastasi kohdellaan todella huonosti sekin voi olla osa syy kaikkeen. Itseni on vaikea ymmärtää vanhempaa joka vie lapsensa hoitoon kun näkee hänellä olevan paha olla, vaihda nyt ihmeessä edes paikkaa.

Yksityiseen perhepäivähoitoon tai yksityiseen päiväkotiin, etsit sellaisen ja kysyt mahtuuko lapsesi sinne, kerrot tilanteen ja huolesi.

En halua pelotella mutta minun lapseni oli samanlainen 3 vuotiaana, nyt 13 vuotiaana todettiin asperger ja persoonallisuushäiriö. Poikaa on kiusattu eskarista asti lyömällä, syrjimällä. Hirveänä on asioita tapahtunut kymmenen vuoden aikana mut nyt kaikki kunnossa. Saatiin terapeutti, ja pojalla yksi hyvä ystävä. Kyllä kaikki vielä iloksi muuttuu:)

Vuorotyö on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavaa työtä aikuiselle. Kai se vuorohoitokin vaikuttaa negatiivisesti, vaikka siellä tietysti yöllä nukutaan, mutta säännöllistä päiväjärjestystä ei ole. Pienet lapset erityisesti kaipaavat rutiineja. Osa meistä kaipaa vielä aikusenakin. Ihanteellista teille varmasti olisi perhepäivähoito. Osa niistäkin on vuorohoitopaikkoja. Parasta tietysti olisi, että olisi vain päiväaikaan hoidossa.

Meillä minä olen hissukka, mutta lapsi on ulospäinsuuntautunut. Hän oli kotihoidossa 3 vuotta ja sitten siirtyi hoitoon. Itse karsastan isoja ryhmiä jo ihan sairastumisalttiuden vuoksi. Sen vuoksi valitsimme yksityisen päiväkodin, jota pitää helluntailaiset. Itse olemme ihan tapaluterilaisia. Pk:ssa on 10 min pyhäkoulua joka toinen viikko ja vissiin laulavat jotain Jumalan kämmenellä yms. Ajattelin, että tuon verran "hihhulointia" voin sietää.

Meidän herkkis meni hoitoon vasta 4v. mutta onneksi oli todella hyvä päiväkoti missä sai olla oma itsensä eikä yritetty pakottaa supersosiaaliseksi. Pikku hiljaa poika sopeutui joten kuten päiväkotiin ja eskari meni jo paremmin ja kouluun siirtyminen menikin todella hyvin. Nyt poika on jo teini ja on yhä rauhallinen ja ei pidä huomion keskipisteenä olemisesta mutta koulu sujuu hyvin ja harrastaa joukkuelajia kilpatasolla.

Päiväkoti/eskari ja ekat kouluvuodet olisivat voineet mennä huonosti ja pojasta olisi voinut tulla lopullisesti "hermoheikko" mutta olen ikuisesti kiitollinen ammattitaitoisista ja ymmärtäväisistä päiväkodin "täteistä", eskariopesta ja alakoulun opesta jotka yhteistyössä kodin kanssa hoitivat hommassa hienosti poikaa tukien.

No sinuna ottaisin asian esille neuvolassa. Sitten jututtaisin muita äitejä. Viidakkorumpu on tehokas ja yleensä oikeassa. 

Mistä sinä sen pk- paikan sait? Samaan henkilöön sitten yhteyttä. 

Ja muitakin vaihtoehtoja on kuin päiväkoti, perhepäivähoitaja, hoitorinki, ryhmäperhepäiväkoti jne.

Ja muuten se päiväkodin koko ei välttämättä ratkaise, vaan ryhmän koko ja ihan jo arkkitehtuuri. Meidänkin lapsi oli isossa päiväkodissa, mutta ryhmä oli pieni. Ihanat omat tilat, oma keittiö jossa leipoivat jne.

Ujoja ja arkoja ei arvosteta nykyään, joten sellaisen äidin pitää olla välillä nytkitkin ystyssä, että lapsi tulee kuulluksi a ymmärretyksi.

2

Ujo ja varautunut lapsi on siis nykyään autistinen ja neurologia ja perheneuvolaa vailla? Just.

Mun kolme lastani ovat olleet steinerpäiväkodissa ja voin lämpimästi suositella. Ei ole jäähypenkkejä eikä lapsille todellakaan puhuta tuohon sävyyn. Niin pientä ongelmaa ei olekaan, etteikö voisi henkilökunnan kanssa keskustella. Ohjaavat kaverisuhteisiin, mutta kasvattajat osaavat antaa myös tilaa yksinleikkiin. Vapaa leikki on muutenkin isossa roolissa. 

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 13:02"]Millainen on steiner päiväkoti?

[/quote]

Olin steinerissä eskarissa ja siellä oli ihan tommosta menoa; paljon lapsia ja pari äksyä tätiäkin. Yksi niistä hoitajista (se päiväkodin ns johtaja) on edelleen paskoissa väleissä meidän perheen kanssa jonkun minun tai siskoni lapsena sattuneen pikkujutun takia. Piti mielenosoituksellisesti mykkäkoulua pikkusiskolleni kun tämä oli n 10v. Nyt tämä ämmä taitaa olla jo eläkkeellä. Mut siis.... ei Steiner päikky ole ujoille yhtään sen parempi ku muutkaan. Plussana ehkä se että lapset pysyi koko ajan samoina.

T 19v tampereen tyttö

Onko yksityiset pkodit jotenkin "parempia" kuin kunnalliset ei kai?

Onpa helpooa sanoa että älä vie hoitoon. Mutta pakko töihin mennä haloo! Eikä sitä paikkaa noin vaan vaiheta sormia napsuttamalla kun niitä hoitopaikkoja ei ole!

Oisko mahdollisuutta perhepäovähoitoon, yksityinen hoitaja kotiin vaikka vuoroviikoin toisen perheen kanssa jos saisit sitä päivätyötä?

Meillä esikoinen oli 4- vuotiaaksi asti tosi ujo, 3-vuotiaana aloitti ryhmäperhepäivähoidon ja tutussa ryhmässä ja turvallisessa ympäristössä alkoi 'kukoistamaan' pikkuhiljaa rohkaistui, nykyisin 5-vuotiaana on suuna päänä jokapaikassa ja ottaa johtavaa roolia ryhmäleikeissä jne. Paljon silti päivähoidossa edelleen menee omahoitajan syliin istumaan jne.

Meidän arkalainen oli arka vielä kun aloitti päiväkodin 3v, nyt melkein 4v ja tosi 'reipas' eli tervehtii ja puhuu vieraillekin, menee leikkeihin ja osallistuu toimintaan jne. On silti rauhallinen ja mielellään katsoo tilanteet ja tavat ensin, sitten vasta toimii. On ihan kunnallisessa päiväkodissa, jossa vielä iso ryhmäkin, mutta jämäkät mutta mukavat opettajat ovat saaneet olon turvalliseksi.

Lapselle on tärkeää tietää, että hän on hyvä ja hyväksytty ihan sellaisena kuin on. Osoitathan ainakin äitinä, että lapsesi 'kelpaa' arkanakin?

Kyllä ne kunnallisetkin päiväkodit voi olla tosi hyviä, mutta tosiaan lasta saattaa helpottaa se että tietää mitä häneltä odotetaan eli osaa toimia (kun tottuu rutiineihin, lapsiin ja aikuisiin).

Ei siis todellakaan ole välttämättä mitään häiriöitä! Itseluottamusta pitää kasvattaa kuin herkkää kukan nuppua.

Vähän ot, mutta meilläkin molemmilla vanhemmilla oli vuorotyöt ennen lapsia. Kun aloimme keväällä miettiä ujon 3-vuotiaan ja meneväisen 2-vuotiaan tarhaan menoa, vuoropäiväkoti ei tullut kuuloonkaan juuri sen vaihtuvuuden vuoksi. Saimme järjestettyä päivätyöt, mies samassa työpaikassa ja itse aloitan uuden työn syksyllä. Töitä on tehtävä, mutta lapsi ansaitsee säännöllisen rytmin ja tutut rutiinit ja hoitajat.

Hei!

Minulla on vähän arka lapsi, joka on nyt 5-vuotias. Hän on tarkkailija ja vähän sisäänpäin kääntynyt pohdiskelija, ei itke mutta kaikesta huolissaan ja huono osallistumaan leikkeihin.

Saimme lapset Steiner -päiväkotiin, (on siis myös nuorempi sisarus) ja ovat olleet siellä toista vuotta, eli tämä arempi tapauskin reilun neljän vuoden iästä. Päiväkoti on ihan huippuhyvä, sillä heidän käsitystensä mukaan jokaisen yksilöllisyyttä on tuettava ja henkilökohtaisiin vahvuuksiin panostetaan. Lapsia ei tungeta muottiin, ryhmät ovat pieniä ja toiminta on ohjattua, eli niitä tyhjiä haahuiluhetkiä ei hirveästi jää.

Tosin tämä päiväkoti sopii vain päivätyötä tekeville, mutta on tosi hyvä vaihtoehto tukemaan lasta. Itse en voisi kuvitella lapsillemme parempaa hoitopaikkaa.

[quote author="Vierailija" time="02.07.2014 klo 14:56"]

Vähän ot, mutta meilläkin molemmilla vanhemmilla oli vuorotyöt ennen lapsia. Kun aloimme keväällä miettiä ujon 3-vuotiaan ja meneväisen 2-vuotiaan tarhaan menoa, vuoropäiväkoti ei tullut kuuloonkaan juuri sen vaihtuvuuden vuoksi. Saimme järjestettyä päivätyöt, mies samassa työpaikassa ja itse aloitan uuden työn syksyllä. Töitä on tehtävä, mutta lapsi ansaitsee säännöllisen rytmin ja tutut rutiinit ja hoitajat.

[/quote]

Teillä on hyvä periaate. Lapset tarvitsevat rutiinit ja pysyvyyttä, eikä mielestäni ole pienelle lapselle hyväksi olla vähän väliä öitä poissa kotoa tai edes iltamyöhään. Varmasti turvallisuuden tunne kärsii.

Parempi päiväkoti ja säännöllinen rytmi ja turvalliset hoitajat ja muut lapset eli pysyvyys.

Minä jonotin omalleni 10 kuukautta paikkaa, koska en ollut tyytyväinen tuollaiseen juna- asemamenoon, jota tarjottiin.

Ei mitään perheneuvoloita, jestas! Vaan turvaa ja lapselle mahdollisuus kasvaa ja rohkaistua omaan tahtiinsa. Omani on nyt 10-vuotias näillä keinoin. Hyviä kaverisuhteita, hyvin valikoitu koulu jossa viihtyy ja hyvä koulumenestys. Onnellinen ja nauravainen lapsi.