Miten kukaan voi haluta kämppiksen kaksioon!

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 16:58"]

No mun mielestä varallisuus tai hyväosaisuus ei sinällään liity asiaan, koska itse ainakin haluan asua siellä, missä tuloillani elintasoni on näiltä osin turvattu. Eli siis jos on esim Helsingin keskustassa koulussa, niin kun mennään junaradan vartta muutamakin pysäkki ''taaksepäin'' niin asuntoja löytyy kohtuuhintaisimpina - ja matka silti keskustaan vartin luokkaa.

Sellainen kaksio, jossa olisi erillinen sisäänkäynti kumpaankin huoneeseen kävisi mullekin hyvin - mitä väliä sillä on onko huoneen nimi olo- vai makuuhuone. 

-ap

[/quote]

Ihan vaan ohiksena: helsingistä ei kyllä löydy edullisia yksiöitä hyvien liikenneyhteyksien päässä keskustasta muulla metodilla kun sillä samalla, jolla niitä löytää keskustasta eli tuurilla ja/tai suhteilla. Toki kolmiot ja sitä isommat on vähän edullisempia kauempana keskustasta. Tukevia summia niistä jaa kyllä silti pulittaa, jos haluaa asua kätevästi juna-aseman lähellä.

Jos voi jakaa sängyn, niin ei tarvita omia huoneita ja lukkoja. Muuten kyllä ainakin itsellä on vahva tarve siihen omaan tilaan, ja juuri vaikka toi olkkarin läpikulkeminen kuullostaa todella ahdistavalta. Eihän siinä pysty lainkaan kontrolloimaan sitä onko yksin vai ei. Väliaikaisena ratkaisuna hyvän kaverin kanssa voisi olla hauskaakin, tosin voisin myös läheisimpien ystävien kanssa sängynkin jakaa.

En ikinä voisi asua kaksiossa kenenkään muun kuin poikaystävän kanssa!

Yäh, ei sopisi mulle. Tosin mua ahdistaa jo kaikki asuntolatyyppinen ja soluasumisen kaltaiset ratkaisutkin. Oon todella sosiaalinen ja vietän paljon aikaa kavereiden kanssa, mutta koti on se paikka johon tulen rauhoittumaan - yksin.

Ehkä miehillä voisi toimia? En tiedä. Katoin myös ilmotuksia ja kumpaakin sukupuolta siellä näytti olevan. Uskaltaisitteko muuten asua tuntemattoman, vastakkaista sukupuolta olevan ihmisen kanssa? Mä en itse. Tutun miehen kanssa kyllä vaikkei mitään suhdetta (tai sinne päinkään) olisikaan.), muttei kyllä kantti kestäisi ketään vierasta.

Tuo riippuu ihan kaksiosta. Ainakin Helsingissä etenkin vanhemmista taloista löytyy paljon kaksioita, joissa on kaksi huonetta ja keittokomero ja kylppäri eteistilan yhteydessä. Voin kokemuksesta kertoa, että sellaisen jakaminen kämppiksen kanssa toimii oikein hyvin, oli sitten tuttu tai vieras. Molemmilla on oma henkilökohtainen ja loukkaamaton tila eikä kumpikaan joudu hieman syyllisenä luikkimaan toisen tilan poikki oman kotinsa keittiöön/kylppäriin. En itsekään asuisi kämppiksen kanssa kaksiossa, jossa keittiiöön tai vessaan on kulku vain toisen asuinhuoneen kautta.

Näin helsinkiläisestä näkökulmasta kämppiskaksio ja 20 neliön yksiö eivät ole vaihtoehtoja toisilleen. Pienikin yksiö on monta satalappusta kalliimpi kuin puolet kaksiosta (poislukien tapaukset, joissa yksiö on superlöytö ja kaksio tosi kallis). Kolmiossa taas on jo sen verran lisäneliöitä, että vuokrakin on isompi ja jos ei erikseen haluaa yhteistä "sosiaalitilaa" kämppiksen kanssa, maksaa tyhjästä.

Kuule. Sitä on asuttu pienessä huoneessa opiskelija-aikana. Jaettu yksi pieni huone opiskelija-asuntolassa tuntemattoman kämppiksen kanssa ja kivaa oli. Elämäni parhainta aikaa.

Mä asuin kaverin kanssa opiskeluaikana, tuli todella halvaksi. En muuten kokenut epämiellyttäväksi mutta kaverin jatkuvasti ramppaavat eri miehet ja kännissä äänekäs paneminen meinasivat lopulta pilata koko ystävyyden. Ystävyys palasi onneksi ennalleen kun muutimme eri osoitteisiin.

Jep, ei ole oikein vaihtoehtoja kun pienellä palkalla tai opiskelijana Helsinkiin mielii. Esim. 1500 e bruttona, vaihtoehtoina yksiö 800 tai huone hyväpohjaisesta kaksiosta kaverin kanssa 450 e. Kumman valitsisit itse?

Mulla oli kaksiossa iso olohuone, jossa oli perällä olevan parvekkeen lisäksi sivuikkuna lähellä makkaria. Olkkarin sai siis helposti jaettua makuutilaksi ja ruokailutilaksi, joten makkarissa asunut tyyppi ei häirinnyt olohuoneelaisen elämää ja sama toisinpäin. Se joka valitsi olkkarista lohkaistun huoneen, sai parvekkeen ja toiselle tuli taas käyttöön ihan oikea huone. Riitaa ei tullut, kun toista miellytti toinen ja toista toinen ratkaisu.

Jos on läpitalon kaksio jossa huoneet vastakkaisissa päissä ja keskellä keittiö ja kylppäri, niin toihan ei ole mikään valtava ongelma.

Aikanaan vanhempieni luota pois muuttaessani muutimme ystäväni kanssa kaksioon. Mä sain pitkällä tikulla olohuoneen + parvekkeen ja ystävä makkarin huoneekseen. Pienillä järjestelyillä olohuoneesta tuli oma erillinen huone ja mikäs siinä oli asuessa siihen saakka kunnes halusin jo omaani. Vieraan kanssa en tietenkään olisi muuttanut noin. Tässä asunnossa huoneratkaisu oli niin, että sen pystyi muuttamaan erillisiksi huoneiksi.

melrose place :)

Nuorena asuin yhdessä huoneessa kahden muun tytön kanssa.

Mä asuin aikoinaan parhaan kaverini kanssa kaksiossa, samassa huoneessa ja välillä jopa samassa sängyssä. No meillä meni sitten välit moneksi vuodeksi kun ei ollut sitä omaa tilaa kummallakaan. Sitten asuin asuntolassa yhden kanssa samassa huoneessa, mutta solussa meitä oli kuusi ja jaettiin keittiö, wc yms. Oli ehdottomasti elämäni parasta aikaa kun oli mahtavat kämppikset!

[quote author="Vierailija" time="30.05.2014 klo 01:23"]Selasin vuokrakoti.fi palvelun ilmoituksia, ja yllätyin (vähän jopa järkytyin) siitä, miten moni haluaa alivuokrata puolet kaksiostaan, jossa itsekin asuu? Ja siis vielä tuntemattomalle ihmiselle! Itse en ikinä pystyisi jakamaan kaksiota itselleni vieraan ihmisen kanssa. Enkä kyllä pidemmän päälle tutunkaan kanssa. Kyllähän sitä nyt ihminen jonkinlaista yksityisyyttä tarvitsee, olisi jotenkin kamala ajatus että sänky olisi olkkarissa ja siitä sitten kuljettaisiin läpi vaikka keittiöön, vessaan jne. Eihän siinä ole edes välttämättä ovea, jota laittaa kiinni! Ja mikäli olisin se makuuhuoneasuja, tuntuisi oudolta että joku pitäisi leiriä olohuoneessa. Tällä hetkellä asun mieheni kanssa kaksiossa, ja tämä sopii ihan hyvin. Parisuhteet siis toki on asia erikseen.

Ja siis olen kyllä kolmiossa asunut, sekä tutun että tuntemattoman kämppiksen kanssa ja nämä sujuneet ihan hyvin. En ole siis mikään sosiaaliseesti jälkeenjäänyt ihminen ketä ei kestä muita lähelläkään.

Olenko ainoa kenen mielestä on suorastavaan ahdistava ajatus, että jakaisi kaksion jonkun muun kuin kumppanin kanssa? Itse mielummin asuihin vaikka 20 neliöisessä yksiössä.

[/quote]

Koettu on kaverin kanssa kaksiossa asuminen. Ihan hyvin meni parikymppisenä, nyt vanhempana en pystyisi siihen.

Tosiaan niinkuin muutkin jo sanoivat, jos kaksiossa on sellainen pohja että molemmat saavat oman huoneen jonka läpi toisen ei tarvitse kulkea, asiassa ei ole mitään ongelmaa. Itsekin asuin näin opiskeluaikoina monta vuotta, tosin kaverin kanssa, mutta muuttaessaan sisään hän oli vain puolituttu, ystävystyttiin sitten ajan kanssa. :) 

Olihan joillain kavereilla tuotakin järjestelyä, että toinen asui olohuoneessa jonka läpi toinen aina kulki, mutta se ei sopisi minulle. Toisaalta ymmärrän, koska Helsingin vuokrat ovat kovat. Yksiö oli itsellenikin mahdollinen vasta opintojen loppupuolella, kun olin jo ison osan ajasta töistä ja lähinnä vain väänsin gradua vapaa-ajallani. 

Mun kaksiossa on kummastakin huoneesta käynti eteiseen. Makkarissa on itse asiassa kolme ovea:yksi olkkariin, yksi keittiöön ja yksi eteiseen. 50-luvun asunnoissa näitä on paljon, kun on ollut tyypillistä, että asunnossa asuu paljon ihmisiä ja tarvitaan erilaisia tilaratkaisuja. Esim. yksi aikaisemmista omistajista on ollut täysi-ikäiset sisarukset eri sukupuolta, jotka ovat asuneet tässä vuosia.

tosiaan varsinkin vanhemmissa taloissa kaksiossa voi hyvinkin asua kaksi ihmistä. Itse olen asunut kämppiksen kanssa 50-luvun kaksiossa, jossa eteisestä pääsi erikseen makuuhuoneeseen, olohuoneeseen, keittiöön ja kylppäriin. 

Olohuoneessa oli myös ovi, eli siitä sai ihan helposti oman huoneen. Ovi oli tosin lasiovi, mutta verhon peittämänä se toimi tosi hyvin, ja olkkarissa asuva sai käyttöönsä paljon isomman huoneen kuin makkarissa asuva.

Itse asiassa mun äitini oli asunut lapsuudessa samoissa taloissa ja vastaavanlaisessa asunnossa, mutta siihen aikaan kaksilapsinen perhe oli asuttanut olohuonetta ja makkarissa oli asunut ihan vieras alivuokralaispari!

Tästä viestiketjusta huomaa hyvin elintason nousun viimeisen 40 vuoden aikana. 1970-luvulla opiskelija-asunnoissa asuttiin yleisesti kahden hengen huoneissa, joita yhdessä solussa saattoi olla 4 - 5. Käytössä oli yhteinen keittiötila ja wc/suihku. Hyvin kuitenkin pärjättiin.