Kysymyksiä kolmen lapsen vanhemmille, kiitollinen vastauksista =)

Meillä on lapsilla ikäeroa 3.5 vuotta vanhimmasta nuorimpaan. Rahaa ei mietitty pätkääkään, työvuosia oli takana yli 15, asunto maksettu jne. Kolmas ei ole koskaan tuntunut ylimääräiseltä ja neljännen olisin halunnut, mutta en koskaan saanut. Varmaan olisi tullut sitten se viideskin. keskimmäinen on tyttö, joten hän on saanut huomiota eri tavalla kuin pojat.

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?

- Ekan ja tokan välillä 2v1kk, tokan ja kolmannen välillä 2v2kk

Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?

- Tasaisesti saavat huomiota

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

-Ei ollenkaan

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?

-Kyllä. Neljäs on tervetullut.

Miten arki sujuu?

-Hyvin

Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

-Ei ole

Elämä on paikoin helpompaa mitä useampi lapsi on. Lapsista on seuraa toisistaan, ottavat mallia toisistaan (oppivat pukemaan jne. helpommin kun seuraavat toisiaan)

Kolme lasta on just sopiva, mahtuvat tavalliseen autoon. Meillä ei keskimmäistä ole, kaksoset syntyivät muutama vuosi esikoisen jälkeen.

Meillä keskimmäinen on jäänyt vähemmälle huomiolle. Oli rukka vasta 2 kun nuorin syntyi, ei saanut olla pitkään vauva, piti kasvaa nopeasti. Tämän olen nyt jälkikäteen huomannut, ja yrittänyt korjata tilannetta. Jo ihan sekin, etten muista oikeastaan mitään keskimmäisen varhaislapsuudesta, kertoo aika paljon. Keskimmäisen osa on ollut vaikein meidän perheessä ehdottomasti. Minua harmittaa todella paljon, että meni muutama vuosi, ennen kuin ymmärsin asian ja tajusin aloittaa keskimmäisen huomioimisen tehovaihteella.

Ikinä en ole katunut kolmannen hankintaa, taloudelliset seikat eivät meidän perheessä ole olleet ongelma, arki on aina sujunut hyvin, neljättäkin on mietitty.

Lasten iät 8, 6 ja 3. Kolmas oli Mirena-vahinko, jonka abortointia pohdittiin todella pitkään. Äärettömän rakas on toki, mutta helpompaa se on tietenkin kahden kuin kolmen kanssa. Kun emme kolmatta ikinä suunniteltu, arvoimme että voimavaramme riittävät tasan kahteen. Pystymme kuitenkin venyttämään jaksamisia että kaikki saavat tarvitsemansa huomion ja ikätasoon sopivia virikkeitä, mut on tämä välillä sellaista oman elämänsä perässä raahamista. Keskimmäinen on kolmikosta voimakastahtoisin ja myös luultavasti älykkäin, joten hyvinhän on onnistunut pitämään omia asemiaan.

Mulla jo isot lapset, mutta saan kai silti kertoa. Meillä ikäeroa ensimmäisestä kolmanteen 3v3kk (esikoisen ja keskimmäisen väli 1v10kk ja keskimmäisen ja kuopuksen väli 1v5kk). Vanhin on tyttö, nuoremmat poikia.

Koska pojilla on niin vähän ikäeroa, kuopus on todella kilpailuhenkinen ja halunnut aina olla yhtä hyvä kuin isoveljensä.  Isoveli taas on ihan taivaanrannan maalari, eikä kilpaile mistään. Kun olivat pienempiä, mulla oli tunne, että keskimmäinen ei saanut tarpeeksi huomiota, mutta kyllä se meni ohi.  Luonteesta se on paljon kiinni. Itse olen työssä sosiaalialalla erityistä hoitoa ja kasvatusta vaativien lasten parissa ja olen panostanut todella paljon perheeseen ja lastenkasvatukseen, lisäksi lapsilla on erittäin osallistuva ja aktiivinen isä. 

Olin jo 30v. kun ensimmäinen lapsi syntyi, mies 5v. vanhempi. Päätimme silloin, että haluamme 2-3 lasta, jos ne ehtii tulla ennen kuin täytän 35.  Olin 33v. kun nuorin syntyi.  Neljä lasta olisi ollut liikaa, olisi pitänyt olla isompi auto ja talo.  Lisäksi hoidimme lapset itse, kun olivat pieniä, ei siis viety minnekään hoitoon. Oli kätevää, kun sai muutamassa vuodessa koko homman ohi, eikä kummankaan tarvinnut olla kauan pois töistä. Jaettiin siis miehen kanssa vanhempainvapaat ja hoitovapaa.

Meidän perheelle tämä on ollut hyvä ratkaisu, muustahan ei ole ollut tietokaan. Toki silloin oli väsynyt, kun lapaset olivat ihan pieniä ja tarvitsivat paljon hoitoa ja huolenpitoa, ei sitä voi kieltää.

Kysy vielä, mitä haluat tietää. Onko sulla ap nyt kolme lasta vai harkitsetko sitä kolmatta?

Meidän kolmikko syntyi 3,5 vuoden sisällä. Kaksi vanhempaa ovat ihan peräkkäin ja kolmanteen tuli vähän pidempi väli, kun oli yksi keskenmeno välissä. Kaikille on riittänyt aikaa ja rakkautta ihan yhtä lailla. Lapset ovat jo isoja, ja edelleen läheisiä keskenään. Neljättäkin mietittiin, mutta luovuttiin ajatuksesta, koska sitten olisi alkanut olla jo vaikea mahtua autoihin jne. Kolmas oli meidän kaikkein vaivattomin lapsi ja kolmen kanssa selvisi hienosti, koska rutiinit olivat hallussa.

Lapset kahden vuoden välein.

Esikoinen on luonteenlaadultaan dominoiva sekä tarkka huolehtimaan asioistaan. Keskimmäinen on älykky ja omaa rauhaa enemmän kaipaava. Nuorin on ilopilleri, jolla on parhaat kemiat suhteessa molempiin sisaruksiinsa, kehittyy nopeasti ja ei halua jäädä jälkeen isommistaan. Toivoimme kolmatta lasta sunnitellessamme, että juuri näin kävisi kuin on käynytkin. Eikoinen ei ehdi ärsyttämään keskimmäistä niin paljoa, kun on tuo nuorinkin hämmentämässä soppaa. Keskimmäistä huomioimme erikseen kahdenkesken, koska muutoin vanhin ja nuorin ovat helposti puuttumassa huomionosoituksiin. Keskimmäinen ei siis ole paitsiossa. Hänen luonteensa kyllä tekisi helposti hänestä huomaamattoman, mutta sitähän emme tahdo tapahtuvan. Hän on vanhempi kuin kuopus ja siitä ylpeä.

Taloudellinen tilanteemme oli riittävän hyvä kolmannelle lapselle tulla. Asunto kävi vähän ahtaammaksi, joten ehkä muutamme lasten kasvaessa isompaan.

Neljäs lapsi saisi tulla ja vaikka viideskin, jos olisimme nuorempia vanhempia. Ei silti harmita. Hyvä, että saimme nämä kolme lastakin!

Vaikeinta arki oli yhden lapsen kanssa. Kolmas lapsi oli oikea onnenpotku saada! Arki ja vanhemmuus on nyt rennompaa. 

Ekan ja tokan välinen ikäero 2v 8kk, kakkonen valvotti hurjasti, joten kolmannen "teimme" kun isommat 6 ja 9 vee. Aivan ihanasti on apua heistä nyt. Haluaisin neljännen, mut ikää nyt jo enemmän (33v), väsyn helpimmin, käytännön asiat (auto, huoneet) mietityttää. Toisaalta tuntuu kurjalta, et kolmonen jää ilman omaa paria.. Hän on nyt 9kk, joten katotaan..

Talous on ihan ok-tolalla, hiukan hirvittää, kun menot lasten kasvaessa koko ajan suurenee. Velattomia ollaan, joten se on jees.

Kohtuullisen hyvin jokaista saa huomiotua, mut siinä helpottaa tää ikäjakauma, isot ymmärtää jo, et vauvalla on tietyt tarpeet. Raskaampaa oli toisen vauva-aikana. Olen päivittäin ajatellut, et tän kolmannen saaminen oli parhaita päätöksiä ikinä. Ja on ihanaa olla nyt kotona, ei kiire töihin!

Ap harkitsee kolmatta.
Vanhin täyttää nyt kesällä kolme, nuorempi täytti nyt 1v. Ikäeroa 1v9kk. 
Kolmatta ollaan mietitty koko tämän vuoden toisen syntymän jälkeen, välillä se tuntuu todella hyvältä ajatukselta, välillä vähemmän hyvältä....
Itselläni on kolme veljeä, miehelläni on veli ja sisko. 
Järkisyitä kolmannen hankkimiseen ei ole, tunnetasolla vain on olo että joku puuttuu.... 
Mies on työtön, asumme vuokralla. Minulla on töitä, olin määräaikaisessa nyt toisen äitiysloman jälkeen ja ensi viikolla aloitan uudessa työpaikassa, 4kk koeaika, toistaiseksi voimassaoleva. 
Ensimmäinen vakipaikkani, ja nyt mietinkin että jos taktikoisi niin että aloittaisi yrittämisen kun koeaika on päättynyt..... 
Mies on aina ollut sitä mieltä että haluaisi ison perheen, minä epäröin aikoinani jo sitä ensimmäistä.... (T: entinen vela....)
No, 4kk on pitkä aika, ehkä selviän hormonihuuruista ennen sitä =D 
Ehkä tämä vauvakuume/kolmannen lapsen kaipuu johtuukin vain siitä että vauvamme onkin jo "iso tyttö"......

Kuopus vastaa äitinsä puolesta.

1. Ikäeroa on kaksi ja kaksi vuotta.

2. Keskimmäinen saa eniten huomiota.

3. En osaa tähän sanoa. Kai oli alun alkaen jo päätetty, että kolme on hyvä luku. Viis taloudellisesta tilasta siis.

4. Äitini meni heti steriloitavaksi kolmannen jälkeen ja on nykyään vain tyytyväinen, ettei ole enää pieniä lapsia.

5. Hankala kysymys vastata toisen puolesta. Olihan se varmaan aika rankkaa huolehtia kolmesta lapsesta ja miehestä ja pitää koti siistinä aivan yksin.

6. Tähän en voi vastata äitini puolesta :D

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?

2v6kk (2+1)

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

Ei ollenkaan, mutta loppuraskaudessa vietin unettomia öitä miettien, miten selvitään kolmen kanssa taloudellisesti.

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?

Ei. Mulla on koko ajan ollut selkeä kuva, että meidän perhe on nyt kokonainen. Mies haaveili kyllä.

Miten arki sujuu?

Hyvin. Vaihtelevasti. On meillä koko ajan aikamoinen hässäkkä.

Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

Ei ikinä, ei hetkeäkään. Kaikki lapsemme ovat niin ihania!

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

Tuntuu todella tarvitulta ja välillä riittämättömältä. Ruuhkavuodet on todellakin kuvaava termi. Hetkittäin tuntuu, että teen kaiken huonosti (äitinä olon, vaimona olon, työt, kodin hoitamisen, ystävänä olon...) Omia juttuja ehdin tehdä todella vähän. Lenkillä käyminenkään ei joka viikko onnistu. Elämä on täyttä ja onnellista.

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?

-Kun kolmas syntyi, esikoinen oli 4,5 ja kakkonen 2,5 v.

Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?

- Meillä keskimmäinen on vaativin lapsi ollut syntymästään asti, erityislapsikin, joten oikeastaan eniten saa huomiota.

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

-Ei oikeastaan yhtään. Kodissamme on kolme makkaria, joista yksi oli tyhjillään kun aloin odottaa (isosiskot jo silloin samassa huoneessa) joten ei ollut huolta siitä kalleimmasta hankinnasta, tosin joskus on edessä.

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljäskin?

-Ajoittain, tosin nyt on jo niin kauan eletty pikkulapsiaikaa, että odotan jo työelämää ja lasten hieman itsenäisempää elämää.

Miten arki sujuu?

-Sujuu hyvin, paljon helpompaa on kuin silloin kuin kakkonen oli vauva. Isommat leikkii koko ajan keskenään, eivat tarvitse niin paljoa seuraa eikä tule niin paljoa tilanteita, että joutuvat odottamaan vuoroa. Kaikki lapset menee kahdeksalta nukkumaan, siitä lähtien kun vauva oli ihan pieni, eli illat jää aikaa itselle. Paljon enemmän on kyllä kotihommia, tiskiä ja pyykkiä jne.

Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

-Ei ole ollut sellaisia synkkiä hetkiä, että olisi kaduttanut, eikä kahden kanssa ollut helpompaa :D. Riippuu varmaan tuuristakin, millainen vauva sieltä milloinkin tulee.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 23:24"]

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on? 2v ja 5 ja7v
Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen? en
Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut? eipä paljoakaan mietitty
Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin? ei ole tullut
Miten arki sujuu? Ihan kohtuulisesti, isommat lapseta auttaa välillä. Joskus erityisesti talvella harmittaa kun pienin pääsee harrastuskuljetuksiin mukaan ja sitä pukemista ja menemistä on.
Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa? Ei ole kolmas virheeltä tuntunut. Joskus käy mielessä että ei menty siitä missä aita on matalin

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =) Elämän ruuhkavuodet on hyvä ilmaus :)

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?

4 v kummassakin välissä, 8 v siis esikoisen ja kuopuksen

Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?

Keskimmäinen poika joten siksi ehkä saa erilaista huomiota. Vähiten huomiota saa valitettavasti esikoinen, joka luonteeltaan mukautuvampi ja toiset huomioonottava.

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

Ei mietitty ollenkaan, keskimmäinen ainoa jonka kohdalla mietittiin kun olin määräaikainen töissä ja haluttiin omistusasunto.

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?

Joskus hulluina hetkinä leikkinyt ajatuksella, en jaksaisi enää.

Miten arki sujuu?

Ihan hyvin. Oma sumplimisensa lasten harrastusten, oman työn, miehen vuorotyön ja miehen ulkomaankomennusten vuoksi. Mutta jos arki sujuisi huonosti niin ei lasten vaan työjuttujen vuoksi.

Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

On tullut mietittyä, mutta enemmänkin siksi kun on luonteeltaan niin erilainen ja vaikeampi (eli nykysanoina haastavampi) kuin isommat.

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

Meillä vanhin jo kymmenen että ei niin pieni enää. Olen kiitollinen kolmesta lapsestani. Ikäeroista huolimatta heillä on hyvin läheiset välit ja ovat tiivis kolmikko. Kaksi isompaa hitsautuivat yhteen jo asuessamme ulkomailla ja kolmanteen suhtaudutaan hyvin suojelevasti ja rakastavasti. Itse koen että parempi kolme kuin kaksi ja siksi olen erityisen kiitollinen kun rankan keskenmenon jälkeen saatiin vielä tuo kolmas "justiina".

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?

3 v ja 4,5 v

Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?

En, on sen verran on ikäeroa esikoiseen ja nuorimpaan, että on ehditty huomioimaan. Nyt nuorimman ollessa vauva ei tosin usein ehdi keskimmäisen kanssa tehdä, mitä hän haluaa.

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

Ei yhtään, vaikkakin asunto vaihdettiin isompaan ennen nuorimman syntymää, jolloin piti ottaa lainaa. Mutta oltaisiin muutenkin muutettu.

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?

Ei.

Miten arki sujuu?

Kiirettä pitää, mikä rasittaa erityisesti yksin lasten kanssa ollessa. Miestäni rasittaa ainainen kiire ja kotityöt sekä oman ajan puute. Minuakin välillä.

Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

Ei millään lailla. Kotityön määrästä en pidä, mutta ei nuorin silti virheeltä ole koskaan tuntunut.

Näiden vastauksen jälkeen olen kyllä entistä varmempi siitä että haluan kolmannen.... No, eihän se ihan heti synny, eikä ihan heti edes saa alkuunsa, joten ehkä jopa miehellä sitten olisi töitä kun perheemme joku päivä kasvaa =)

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 23:33"]

Jo ihan sekin, etten muista oikeastaan mitään keskimmäisen varhaislapsuudesta, kertoo aika paljon.

[/quote]

Mulla ihan samaa. Tosin mulla on jotenkin ihan sumussa ne kaikki vuodet, kun lapset oli alle kouluikäisiä.

Mutta tuo keskimmäinen... Keskimmäinen touhusi niin paljon esikoisen kanssa, kun minä hoidin vauvaa, etten ollut edes ollenkaan kärryillä keskimmäisen kehityksestä. Hävetti aina neuvolassa, kun kysyttiin, että millainen lapsi hän on ja mitä tykkää leikkiä ja osaako tehdä sen ja sen kokoisia palapelejä jne., enkä mä tiennyt. Monet kerrat vain katsoin lasta ja mietin siinä, että mitä ihmettä mä vastaan. Myönsinkin usein, että en mä tiedä, kun puuhailee niin paljon esikoisen kanssa ja samalla oli  maailman huonoin äiti -olo.

Keskimmäinen oli 2,5v kun kolmas syntyi. Ensin olin väsynyt keskimmäisen huonojen öiden takia, jonka vuoksi en kauheasti muista noista ensimmäisistä  vuosista ja sitten tosiaan tuli se kolmonen, joka vei kaiken huomion...

Hei! Meillä kolmikko on 1v, 6v ja 9 v. Ikäerot on siis 2v9kk ekan ja tokan välillä ja kolmanteen sitten pidempi väli. Kolmas syntyi kun esikoinen oli menossa tokalle koulussa ja keskimmäinen eskariin. Kolmas on ollut oikein tervetullut isompien mielestä! Leikkivät paljon vauvan kanssa, ja siitä on ollut minulle iso apu. Meillä on ollut valvomista ja sairastelua vauvavuodet jokaisella eli isot ikäerot on olleet hyvät. Kolmea pientä peräkkäin en olisi jaksanut yhtä hyvin. Kolmas ei missään nimessä kaduta, vaikka nytkin valvotaan. Tiedän, että tämäkin on ohimenevää. Asunto ja auto meillä oli tarpeeksi isot kolmatta ajatellen ja olin töissä kahden jälkeen, joten talous oli ok. Sen verran kehotan taloutta miettimään, että alle kouluikäiset ovat vielä aika "halpoja". Eli lasten menot kasvaa koko ajan. Vaatteita ei aina löydy käytettynä, kengät alkaa olla aikuisten hinnoissa, harrastukset maksaa, halutaan samoja juttuja kuin kavereilla jne. Ruokakulut kasvaa huomattavasti, varsinkin paljon liikuntaa harrastavilla isommilla lapsilla. Arki on sujunut meillä hyvin, vaikka varmasti isompia olisi voinut huomioida enemmänkin. Mies on tehnyt paljon heidän kanssaan kyllä. Minä vähemmän kodin ulkopuolisia juttuja siis. Pakko toisen sitoutua vaivan rytmiin, uniin, syömisiin jne. Meillä ei enää ollut kuvioissa mitään puisto/hiekkishommia, kun isommat ulkoilee itsekseen jo. Kauppaan ei tarvi raahata koko sakkia myöskään. Kotitöitä ja pyykkiä etenkin on hurjasti. Kodin siistinä pitäminen on haaste kun kolme touhuaa ja leikkii, syö ja pukee jne ja tavaroita jää sinne tänne.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 23:24"]

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?
Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?
Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?
Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?
Miten arki sujuu?
Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

[/quote]

Esikoisesta keskimmäiseen 3, keskimmäisestä kuopukseen 2 vuotta. 

Mietin tuota ennen paljonkin, siis saako keskimmäinen riittävästi huomiota. Mietintäni johtui paljolti siitä, että hän on luonteeltaan isänsä kaltainen, herkkä ja jossain määrin sisäänpäinkääntynyt. Kun esikoinen on tyttö ja kuopus varsin raisu poika, niin tuli kaikenlaista mieleen. Nyt keskimmäinen on jo 11 v. eikä osoita mitään merkkejä huomiotta jäämisestä. Olemme yrittäneet antaa lapsille omaa tilaa ja arvostusta. 

Ei mietitty rahaa ollenkaan, ei myöskään kamalasti suunniteltu lapsia, laskettu ikäeroja, enkä tiennyt mikä on ovistikku (jos niitä tuohon aikaan oli edes olemassa!). 

Otin sterilisaation kolmannen jälkeen. Lapsia oli sopivasti ja olin 36-vuotias. En ole katunut, mutta tunnen joskus haikeutta kun tapaan vauvan tai taaperon. Tunne menee nopeasti ohi, tämä tilanne on meille hyvä. 

Arki sujuu niinkuin se nyt lapsiperheissä sujuu. Ylämäkeä ja alamäkeä. Raskainta oli kun kuopus oli vauva ja vanhemmat kuka missäkin uhma-iässä. Mies oli silloin viikot matkatöissä ja kotona vain viikonloput. Oli sellainen vaihe, jolloin meille tuntui tulevan ihan joka ikinen tauti mikä maassa liikkui. 

Muuten lapset ovat nukkuneet ja syöneet hyvin ja olleet keskimäärin aika terveitä.

Ollaan miehen kanssa molemmat ns. vapaiden ammattien harjoittajia. Se tietää taloudellista epävarmuutta (siihen tottuu), mutta myös sitä että työaikoja voi säätää. Työ on meille molemmille tärkeää, mikä varmaan vaikuttaa kodin ilmapiiriin tai "kulttuuriin". 

Ei ole tullut mieleen että kukaan lapsista olisi ollut virhe, tai että olisi saanut jäädä tekemättä. Tietysti uupuneena, raivona yms. kulkee kaikenlaisia ajatuksia pään läpi, mutta ne ovat vain sellaisia välähdyksiä. 

Mieheni on ainoa lapsi, minulla on kaksi vanhempaa sisarusta ja heillä 3 ja 4 lasta.  Jo nuorena ajattelin, että jos ylipäänsä haluan lapsia (se ei ollut minulle itsestäänselvää), niitä pitää olla vähintään kaksi. Sisarukset ovat kivoja. En osaa kuvailla tarkkaan, mutta miehelleni ja hänen vanhemmilleen on kamalan tärkeää että meillä on nuo kolme.

Monessa asiassa olen epäonnistunut ja tehnyt vääriä päätöksiä, vastoinkäymisiä on ollut ihan riittävästi, mutta lapsista ei ole valittamista. Joskus oikein ihmettelen sitä. :)

Yksi asia joka oli tärkeää varsinkin kun olin raskaana ja lapset olivat pieniä oli appivanhemmilta ja sisaruksilta saatu apu, tuki ja neuvot. (Vanhempani ovat kuolleet.) Selvisin ilman vauvalehtiä ja -kirjoja. En kamalasti seurannut virallisia suosituksia jne., vaan luotin kokeneempien neuvoihin ja heiltä oppimaani "maalaisjärkeen".

Nyt esikoinen on murrosiässä, ja senhän tietää jokainen nainen, että äidin ja tyttären suhde on aika ... räiskyvä? Olisin kuitenkin enemmän huolissani jos murrosikäinen ei kapinoisi ja rähjäisi. 

Anteeksi pitkä vastaus. Jäin oikein pohtimaan ja muistelemaan. :)