Kysymyksiä kolmen lapsen vanhemmille, kiitollinen vastauksista =)

Meilla nelja ihanaa lasta. Minulla suurin sopeutuminen tapahtui ensimmaisen ja toisen lapsen valilla. Kaksi ekaa ihania poikia, kolmas ihana tytto, joten huomio on ja oli erilaista. Vauvakuume tuli sitten viela, ja kolmannen jalkeen neljas nut menee aivan vaivatta! Meilla valitettavasti keskimmaisen lapsen syndroomaa saattaa potea kolmas lapsi, ensimmainen tytto. Nuorin on myos tytto. Vanhempi tytar saattaa kokea ehka hiukan mustasukkaisuutta nuorinta kohtaan. Kaikenkaikkiaan en muuttaisi mitaan meidan arjesta ja perheesta! Noh....voisivat kylla kaantaa korvat valilla paalle.......

Niin ja lasten iat ovat 13, 11, 9, ja 4. 

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?
Runsas 4 vuotta vanhin - nuorin

Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?
Kyllä. Keskimmäinen parka. Toisaalta hän on onnellinen lapsi. Hänellä on hyvä elämä.

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

Todella paljon. Oli suurin harkinnan aihe. Taloudellinen tilanne ja elintaso romahtikin vuosiksi, mutta muista syistä.

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?

Ei. Halusimme kolme ja saimme ne ja olemme todella onnellisia. Jokainen onnistunut, toivottu raskaus ja lapsi ovat olleet ihmeitä.

Miten arki sujuu?

Ihan hyvin. Jos huonosti, niin muista syistä.
Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

Ei ikinä.

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

Olemme saaneet elämältä kaiken, mitä halusimme. Olemme hyvin kiitollisia, ja nöyriä tämän edessä. Olemme rikkaita. Meillä on ihanat lapset.

[/quote]

Kiitos vastauksista =)

Ikäero 1v 8 kk ja 4v. Lapset nyt 8, 6 ja 2. Toisen jälkeen koko ajan oli itsestään selvää, että kolmaskin vielä halutaan. Mutta kaksi ekaa pienellä ikäerolla niin ei ihan perään kolmatta, neljä vuotta ikäeroa tuntuu oikein sopivalta. Ehti olla töissäkin välillä niin nyt ei kiire takaisin töihin. Arki sujuu hyvin, vaikka onhan se välillä melko hulinaa kolmen pienen kanssa. Rajoja tarvitaan, että arki sujuu. Pienin menee muiden mukana ja oppii kaikki taidot paljon aiemmin kuin esikoinen. Neljäskin olis kiva, mutta ikä alkaa tulla vastaan ja tämä lapsiluku tuntuu aika sopivalta. Helppo vielä matkustella, mahtuu tavalliseen autoon jne. Jos oltais aloitettu lastenteko aiemmin niin sitten varmaan olis neljäskin haaveissa. Keskimmäinen jää vähän vähemmälle huomiolle, myönnän. Pienin "vauva", joka saa rakkautta kaikilta ja on kyllä rakastettu. Kaksi vanhinta tappelee keskenään paljon, mutta pienimmästä tykkäävät ja hellivät. Kolmas ei todellakaan virhe, päinvastoin. Paljon puuttuisi jos kolmatta ei olisi tehty. Lapsista seuraa toisilleen. Elämä on melko hektistä ja säpinää riittää, mutta kolme oikein hyvä lapsiluku ♡

Ikäeroa 1,3 kk- 3 vuotta. Viimeinen on ehdottomasti liikaa vain kahden vanhemman mielestä, kun on kovasti eriluonteinen ja heitä nuorempi.  Kaikki ovat olleet omalla tavallaan tärkeitä, keskimmäinen oli "äidin vauva" kun vanhempi oli pienenä isänsä mukana.

Taloudellinen tilanne ei ole vaikuttannut, ja toisaalta oli ihan sama olla pienituloisena kotona 3 lapsen kuin yhden kanssa silloin, kun olivat pieniä.

Meillä on jo isot lapset mutta kerrompa silti. Nuorimman ja keskimmäisen välillä ikäeroa on viisi vuotta, keskimmäisen ja vanhimmam välillä kahdeksan vuotta. Kaksi ensimmäistä oli suunniteltuja, halusimme vain lapsien välillä hengähtää ja käydä molemmat töissä ja saaa raha-asiat enemmän kuntoon. Nuorimmainen oli vahinko, mutta hänet otettiin onnellisena vastaan. Meillä jokainem lapsi on saanut rakkautta osakseen, osasyynä varmasti pidemmät välit lasten välillä. Mutta pakko myöntäö että kyllä keskimmäinen jäi vähimmälle huomiolle. Ensimmäisen kanssa kaikki oli niin uutta ja ihanaa, keskimmäisen kanssa kaikki olo jo vähän tutumpaa ja aikaa vei vanhempi lapsi. Nuorimmaisen kanssa vietettiin myös tiivistä aikaa sillä tiedettiin että enempää lapsia ei tule. Huolimatta keskimmäisen vähemmästä huomiosta, hänestä on tullut positiivisin ja ulospäinsuuntautunein, eikä millään tavalla katkera. Myönnän myös että useamman lapsen kohdalla, johonkin syntyy erilainen side. Kaikki lapset ovat rakkaita, mutta kyllä ainakin omalla kohdallani yksi on ylitse muiden.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 23:24"]Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?
Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?
Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?
Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?
Miten arki sujuu?
Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

[/quote]

Lapset 2(T) 4(P) 6(T) ja keskimmäinen ja ainoa poika ottaa huomionsa eli ei pelkoa että jäisi koskaan huomiotta. Ja oikeasti kolmelle lapselle riittää hyvin huomiota jos on osallistuvat vanhemmat.

Taloudellista tilannetta ei tarvinnut onneksi miettiä. (Hyvät tulot/säästöt). Ja kaikki vaatteet ja vauvatavarat valmiina tytön ja pojan jälkeen. Ei ole tunnetta neljännestä. Kolmen kanssa mahtuu vielä 'tavalliseen' autoon vaikka meillä tarvittaessa saa 7paikkaa käyttöön. Koskaa ei ole kaduttanut. Ainoa, milloin on tullut vastaan että olisi helpompi/halvempi ovat hotellit koska melkein kaikki on 2aik+2lasta. Mutta sekin hoituu kahdella huoneella jos perhehuonetta ei saa. Ja kahden huoneen välissä on ovi eli ns.samaa tilaa.

Millaista on olla 3pienen äiti.. Kiireistä, paljon naurua, ääntä ja saa toimia tuomarina riidellessä. Tosin se kai on kahdenkin kanssa sillä meillä ei 2 ja 6 vuotiaat tappele keskenään. Mutta ihana paketti ja hetkeäkään en vaihtaisi pois. Ja tosiaan harrastetaan ja matkustetaan tosi paljon eli siihen ei lasten lukumäärä vaikuta.

[quote author="Vierailija" time="29.05.2014 klo 23:24"]

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?
Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?
Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?
Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?
Miten arki sujuu?
Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

[/quote]

Ikäeroa ensimmäisen ja toisen välillä 1v8kk. Toisen ja kolmannen välillä 2v1kk. Olisi voinut tulla kyllä pienemmilläkin ikäeroilla, ei käytetty ehkäisyä.

Keskimmäinen ei ole jäänyt huomiotta. Lapset ovat kaikki erilaisia, tarvitsevat huomiota eri asioissa. Pidämme huolta siitä, että lapset saavat tasapuolisesti omaa aikaa meidän vanhempien kanssa ja aikaa kertoa omista asioistaan rauhassa. Ihan pienenä tähän ei pystytty.

Taloudellista tilannetta kolmannen kohdalla ei mietitty yhtään. Mies on ollut ainut tulonsaaja esikoisen syntymästä seuraavat 14 vuotta, menin ylipäätään ensimmäistä kertaa töihin vasta kaksi vuotta sitten.

Kolmannen jälkeen oli vahvasti sellainen olo, että perheestämme puuttuu vielä joku ja yritimme neljättä. Sain keskenmenon viikolla 12 ja sen aiheuttamien komplikaatioiden takia emme enää voi saada biologista lasta. Kesti monta vuotta, ennen kuin me ja kolme lasta tunnuimme "täydeltä" perheeltä.

Arki oli yhtä kaaosta alkuvuosina ja parisuhde heitteillä ja suorastaan tuhoutumassa. Jostain kumman syystä päästiin kuitenkin siitä yli eroamatta ja nyt arki on seesteistä.

Olisin ihan eri ihminen ilman kolmatta lasta. Jokainen lapsi on oma persoonansa, olen oppinut heiltä paljon myös itsestäni. Kolme pienillä ikäeroilla on ollut meille tosi kiva, niistä on seuraa toisillensa vielä näin murrosiässäkin.

Itse olen keskimmäinen lapsi, ollaan kaikki synnytty reilun 3 vuoden sisällä. Näin aikuisena voin todeta, että on ihanaa kun on ollut sisaruksia koko elämänsä ja kaksi ihan erilaista persoonaa ja leikkikaveria. Elämänpiirit ovat hyvin samankaltaiset, kun ikäerot ovat pienet ja välit pysyvät aika läheisinä. Lasten luonteet vaikuttavat varmasti vanhempien huomioon, itse vaadin sitä paljon vähemmän kuin sisarukseni. Olin aika sopuisa ja tein itsenäisesti päätöksiä. Käytännössähän murrosiät olivat meillä osittain samaan aikaan ja putkeen, enkä itse jaksanut sitä jatkuvaa meuhkaamista. Mutta olen kuitenkin aina pitänyt keskimmäisen paikastani, olen saanut aika vapaasti tehdä erilaisia asioita ja minuun kohdistui vähemmän paineita vanhemmilta kuin esim.esikoista kohtaan. Äidilleni kolme lasta oli varmasti raskas, vaikka ollaaan oltu todella tärkeitä hänelle. Hänen jaksamisensa kannalta kolmatta lasta olisi kannattanut vähintäänkin lykätä. Jokainen itse tietää parhaiten oman jaksamisensa.

Kuinka paljon ikäeroa lapsillanne on?

-ensimmäisen ja toisen välillä 2 v 1 kk, toisen ja kuopuksen 1 v 7 kk.

Koetteko että keskimmäinen on jotenkin jäänyt ilman huomiota verrattuna esikoiseen ja kuopukseen?

-jossain vaiheessa kyllä. Kaksi vanhinta tyttöjä ja vanhin aina hyvä koulussa, urheilussa, suosittu jne, joten tuntui että vertailun nuorempaa häneen. Kaikkia on kyllä tasapuolisesti rakastettu. Nuorempi alkoi saada vielä enemmän huomiota ja lähennyimme, kun vanhin muutti pois kotoa. (Lapset kaikki siis aikuisia jo€

Kuinka paljon mietitte taloudellista tilannetta ennen kuin päätitte että kolmas on tervetullut?

-emme miettineet

Onko kolmannen jälkeen vielä tullut olo että saisi tulla vielä neljskin?

-kuopus oli kaksonen, toinen meni kesken, joten neljän tulo oli jo silloin ok. Kuitenkaan neljättä ei enää hankittu.

Miten arki sujuu?

-kun lapset olivat pieniä, arki sujui hyvin. Tukiverkostot hyvät ja töitä pystyi hoitamaan kotoa. Vanhin ottanut pienestä saakka vastuuta nuoremmistaan ja ollut suurena apuna mm kotitöissä.

Onko koskaan tuntunut että kolmas oli "virhe"? Vaikka varmasti rakastettu on, mutta synkkinä hetkinä miettinyt miten paljon hlpompa olisi ollut kahden kanssa?

-ei ole tuntunut

Kertokaa ihan kaikki mitä vain tulee mieleen, millaista on olla kolmen (pienen) lapsen äiti/isä =)

-Ihanaa!

Kiitos =)