Kerro itsestäsi 1975 syntynyt!

Vihdoinkin aikuisia ollaan..

Jos vaihdat seiskan ysiksi, niin johan rupeaa vastauksia satelemaan. Heitä kai täällä enemmän liikkuu kuitenkin.

Hyvin menee!

Mitä nyt sairaat vanhemmat huolettaa.

Pari lasta, naimisissa, kiva koti ja huippu työ.

Nyt huomaan, että on ekan kerran tullut muutama ylimääräinen kilo!

Tavoite: 6 kg veke ennen pyöreitä :)

Naimisissa ihanan miehen kanssa jo 12 vuotta, ei lapsia (veloja ollaan), kaksi kissaa, vakkari työpaikka, samaan aikaan vähän toisen alan opiskeluja... Asumme kivassa kolmiossa Helsingissä, asuntolainaa on jäljellä noin neljännes. Harrastan mökkeilyä, matkailua, tanssia, pianonsoittoa, vapaaehtoistyötä ja puutarhanhoitoa. 

Ikä ei pelota millään tasolla, tässä on vielä hyvinkin kolmekymmentä vuotta vauhdikasta elämää jäljellä (jos vanhempien hyvät geenit periytyvät) ja aion todellakin elää ne täysillä. :)

Ruuhkavuosina eletään. On perhe ja ura, paljon lapsia ja yksi lisää tulossa. Jospa olisi jo viimeinen. On jännä katsella jälkipolvea, nähdä omia lapsia siinä iässä, josta itsekin muistaa jo kaiken. Parisuhteessa sekä muutenkin ihmisten kanssa osaa olla jo varsin luontevasti, ei turhat pikkuseikat enää vaivaa. Ongelmia osaa ratkaista jatkuvasti yhä tehokkaammin ja se jos mikä on palkitsevaa.

Ensi vuosi ei kauhistuta, mitä kamalaa siinä on? Olen aika innoissani siitäkin, että ensi vuonna täyttää 40. Uskon olevani melko vetävä ja menestynyt nelikymppinen. Oikein onnellinen.

Hyvin menee, ihana perhe on ykkösjuttu:) En sitten millään miellä itseäni kohta 40-vuotiaaksi, tuntuu tosi vieraalta, mutta aikuiseksi miellän itseni vihdoinkin. Elämä on opettanut monia asioita jo tähän mennessä ja ihan siitäkin johtuen tuntuu hyvälle olla neljäkymppinen (tosi outo luku!)..kohta. 

Kiloja on tullut tännekkin muutamia ylimääräisiä vasta viime vuosina. 

Ihan hyvää minun elämääni kuuluu. Iso paritalo Helsingistä ostettu, laina maksettu, on opiskeltu ja tehty töitä ihan riittävästi. Elän mieheni ja kahden koiran kanssa. Lapsen hankkiminen ei ole suunnitelmissa, kuten ei ollut aiemminkaan, silloin kun se olisi ollut helpompaa.

Aloitan syksyllä vuoden sapattivapaan, jonka aikana ajattelin matkustaa, lukea kirjoja, elvyttää soittoharrastukseni ja maalata. Toivottavasti myös laihduttaa muutaman kilon vuoden 2015 synttäreille.

Av:lta toivon pysyväni kaukana, olisi kamalaa tuhlata arvokas vapaavuosi täällä roikkumiseen. :D

Mä elän tämmöistä sinkkuelämää vieläkin. Ei miestä, ei lapsia, ei omistusasuntoa. Tavallista arkea elän, käyn oman ammattialani töissä, syön, nukun ja ulkoilutan koiraa. Joskus ajattleen että elämäni on vähän tylsää, mutta toisaalta pääosan ajasta olen ihan tyytyväinen.

Sinkku ja lapseton. Harrastan baarissa käymistä, matkustelua ja urheilua. Enpä ole missään unelmatyösdäkään vielä. Ehkä aikuistun vihdoin kun se 40 tulee ensi vuonna..

Ai niin, mutta fyysisesti olen parhaassa kunnossa ever eli siihen tyytyväinen. Ja ulkonäkööni myös. Tämä lisäyksenä edelliseen.