Lue keskustelun säännöt.
Oliko ihmisillä paniikkihäiriöitä/-kohtauksia "ennen vanhaan"?
01.07.2014 |
Isäni ei suostu millään uskomaan, että kohtaukset, joita silloin tällöin saan, ovat paniikkikohtauksia. Painostaa minua jatkuvasti käymään sydänfilmeissä, sappikivi- ja ties missä tutkimuksissa, kun "hänen nuoruudessaan ei ollut mitään paniikkikohtauksia kellään". Huoh.
Kommentit (30)
Eikö sitä kutsuttu kahvikuppineuroosiksi aiemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:04"]
Paniikkihäiriötä tosiaan ei ennen ollut edes diagnoosina olemassa, tai ainakaan sitä ei ole tehty ja se ei ole ollut niin tunnettu.
Äitini kärsi 70 -luvulla pahasta paniikkihäiriöstä, luuli vain olevansa hullu ja outo, eikä oikein uskaltanut edes puhua asiasta. Myöhemmin sai diagnoosin, terapiaa ja lääkkeet ja elämäkin helpottui.
Se, ettei jotain diagnoosia ole aina ja iänkaiken ollut olemassa, ei vähennä sairauden todellisuutta yhtään. Ei sitä sairautta tyhjästä ole keksitty, vaan ihmiset on oireilleet ja sen pohjalta on sitten nimetty oireilu.
[/quote]
Ihana sinä. Voisitko soittaa isälleni?
Ap
On niitä varmasti ollut, mutta asiaa ei tunnettu eikä tiedetty eikä termiä paniikkihäiriä ollut käytössä. Ihmiset vaan kärsi itsekseen. Kautta aikain on ollut niitä, jotka ei ole olleet sosiaalisia tai ovat jääneet peräkammarin pojiksi ja tytöiksi ja olleet kaikkien mielestä "outoja". Varmasti taustalla on voinut olla esim. paniikkihäiriötä ja muuta sen kaltaista, heitä ei vain ole osattu auttaa.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:09"][quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:04"]
Paniikkihäiriötä tosiaan ei ennen ollut edes diagnoosina olemassa, tai ainakaan sitä ei ole tehty ja se ei ole ollut niin tunnettu.
Äitini kärsi 70 -luvulla pahasta paniikkihäiriöstä, luuli vain olevansa hullu ja outo, eikä oikein uskaltanut edes puhua asiasta. Myöhemmin sai diagnoosin, terapiaa ja lääkkeet ja elämäkin helpottui.
Se, ettei jotain diagnoosia ole aina ja iänkaiken ollut olemassa, ei vähennä sairauden todellisuutta yhtään. Ei sitä sairautta tyhjästä ole keksitty, vaan ihmiset on oireilleet ja sen pohjalta on sitten nimetty oireilu.
[/quote]
Ihana sinä. Voisitko soittaa isälleni?
Ap
[/quote]
Voin toki, tai sinä voit lainata tekstiäni kun seuraavan kerran isäsi kanssa asiasta puhut. :)
Ei isäsi varmasti pahaa tarkoita, on ehkä ymmärtämätön ja huolissaan? Silloin asiasta kertominen ja perustelu saattaa auttaa.
Oli toki. Niistä ei paljon puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun isäni mielestä murrosikää ei ennen ollut olemassa. Lapset vaan seesteisesti yhtäkkiä kasvoi aikuisiksi. Mitään hormoni- ja tunnemyrskyjä ei kuulemma ollut. Nykyajan keksintöä kaikki sellainen.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:07"]
Eikö sitä kutsuttu kahvikuppineuroosiksi aiemmin?
[/quote]
Ei kutsuttu. Kahvikuppineuroosi on eri asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
1800-luvulla oireet taisivat mennä hysterian piikkiin.
Joo eihän ennen ollut syöpääkään. Porukka vaan kupsahti ennen aikojaan. On eri asia, kuinka paljon oli varaa sairastaa tai puhua asioista, pellolle oli mentävä jne. Ei todella tarkoita, ettei tauteja ollut, jos niistä ei puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vanhaan (60-luvulla) nämä laitettiin mielisairaalaan ja vahvalle lääkitykselle. Tiedän parikin tapausta.
Kyllä paniikkihäiriötä on aivan samalla tavoin ollut jo "ennen vanhaan". Silloin ongelmallista oli se, että ei ollut lääkitystä eikä sairautta tunnettu, joten potilasta ei juuri osattu auttaa ja tuli monia väärinymmärryksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:07"]
Eikö sitä kutsuttu kahvikuppineuroosiksi aiemmin?
[/quote]
Kenties osa meni kahvikuppineuroosin piikkiin. Mm. termiä "sotilaan sydän" käytettiin joskus vuosikymmeniä sitten... tai sitten vain kutsuttiin yleisnimellä hullu.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:04"]
Paniikkihäiriötä tosiaan ei ennen ollut edes diagnoosina olemassa, tai ainakaan sitä ei ole tehty ja se ei ole ollut niin tunnettu.
Äitini kärsi 70 -luvulla pahasta paniikkihäiriöstä, luuli vain olevansa hullu ja outo, eikä oikein uskaltanut edes puhua asiasta. Myöhemmin sai diagnoosin, terapiaa ja lääkkeet ja elämäkin helpottui.
Se, ettei jotain diagnoosia ole aina ja iänkaiken ollut olemassa, ei vähennä sairauden todellisuutta yhtään. Ei sitä sairautta tyhjästä ole keksitty, vaan ihmiset on oireilleet ja sen pohjalta on sitten nimetty oireilu.
[/quote]
Ihana sinä. Voisitko soittaa isälleni?
Ap
[/quote]
Pyydä isääsi lukemaan tämä ketju.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 13:56"]
Isäni ei suostu millään uskomaan, että kohtaukset, joita silloin tällöin saan, ovat paniikkikohtauksia. Painostaa minua jatkuvasti käymään sydänfilmeissä, sappikivi- ja ties missä tutkimuksissa, kun "hänen nuoruudessaan ei ollut mitään paniikkikohtauksia kellään". Huoh.
[/quote]
toisaalta, isäsi on sitä sukupolvea, mitä hän on. Muuttaako se sinun elämääsi juurikaan, vaikka saisit isäsi näkemyksen muuttumaan? Nuori polvi on aina sivistyneempi ja viisaampi. Lääketiede kehittyy ja tulee uusia lääkkeitä.
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:57"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:09"]
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 14:04"]
Paniikkihäiriötä tosiaan ei ennen ollut edes diagnoosina olemassa, tai ainakaan sitä ei ole tehty ja se ei ole ollut niin tunnettu.
Äitini kärsi 70 -luvulla pahasta paniikkihäiriöstä, luuli vain olevansa hullu ja outo, eikä oikein uskaltanut edes puhua asiasta. Myöhemmin sai diagnoosin, terapiaa ja lääkkeet ja elämäkin helpottui.
Se, ettei jotain diagnoosia ole aina ja iänkaiken ollut olemassa, ei vähennä sairauden todellisuutta yhtään. Ei sitä sairautta tyhjästä ole keksitty, vaan ihmiset on oireilleet ja sen pohjalta on sitten nimetty oireilu.
[/quote]
Ihana sinä. Voisitko soittaa isälleni?
Ap
[/quote]
Pyydä isääsi lukemaan tämä ketju.
[/quote]
En kehtaa paljastaa isälle itseäni AV-mammaksi. ;)
Jos et ketjua halua näyttää, niin voithan sinä lainata täältä muiden sanoja, siis sanoa omat ajatuksesi meidän muiden valmiilla lauseilla :)
Ennen vanhaan oli hysteria tai "heikot hermot" (varsinki säätyläisnaisilla). Agraariyhteiskunnassa porukka ehkä oli muutenkin umpimielisempää ja elämä lähinnä työntekoa, joten enimmäkseen näistä kärsivät menivät tod näk joukon jatkona. Harvoin oireet kuitenkaan niin pahoja on, että toimintakyky menee täysin. Eikä ennen jääty ihan vähästä kotiin makoilemaan.
Agraariyhteiskunnassa ei ollut niin paljon tilanteita, joissa paniikkikohtaus häiritsi elämää niin radikaalisti kuin nykyään. Ei ollut kaupan kassajonoja, moottoriteitä, lentomatkoja etelään, luentoja työpaikalla. Paniikkihäiriötä oli kyllä, mutta sen kanssa tuli toimeen kun saattoi pitää breikin keskellä päivää ja vaikka istahtaa pellon laidalle.
Munkin äiti ei usko mun kohtauksia , sanoo aina:" älä keksi niitä"
Paniikkihäiriötä tosiaan ei ennen ollut edes diagnoosina olemassa, tai ainakaan sitä ei ole tehty ja se ei ole ollut niin tunnettu.
Äitini kärsi 70 -luvulla pahasta paniikkihäiriöstä, luuli vain olevansa hullu ja outo, eikä oikein uskaltanut edes puhua asiasta. Myöhemmin sai diagnoosin, terapiaa ja lääkkeet ja elämäkin helpottui.
Se, ettei jotain diagnoosia ole aina ja iänkaiken ollut olemassa, ei vähennä sairauden todellisuutta yhtään. Ei sitä sairautta tyhjästä ole keksitty, vaan ihmiset on oireilleet ja sen pohjalta on sitten nimetty oireilu.