Lue keskustelun säännöt.
Traumaperäinen stressihäiriö?
10.06.2014 |
Kärsin säännöllisesti,, melkein joka päivä, stressistä, joka syntyy ihan tavallisista arjen asioista. En ole tällä hetkellä töissä, en opiskele, olen hyvässä parisuhteessa ja elämässä on kaikki kohdallaan. Mutta silti saan kovia stressikohtauksia: sydän tykyttää, ahdistaa, ketuttaa jne... Syynä on monesti se, että arjessa tulee vastaan jokin vastoinkäyminen. Usein minua ahdistaa kovasti lähteä ovesta ulos, varsinkiin uuteen tilanteeseen, vaikka siinä ei järjellä ajateltuna olisi mitään pelottavaa.
Luulen, että sairastan traumaperäistä stressihäiriötä. Aiemmin siitä opetettiin, että sen aiheuttaa lähinnä joku yksittäinen järkyttävä kokemus, esim. onnettomuus, mutta nykyään näköjään esim. perheväkivalta voi aiheuttaa sairauden. Omassa lapsuudessani oli monia asia pahasti vinksallaan ja koin jatkuvaa henkistä väkivaltaa toiselta vanhemmaltani.
Löytyykö muita, jotka kokevat tällaisia tunteita ja joilla kyse voisi olla samanlaisesta häiriöstä? Oletteko parantuneet ja miten? Miten saatte stressioireet hallintaan?
Kiitollinen olisin rakentavista kommenteista. <3
http://fi.wikipedia.org/wiki/Traumaper%C3%A4inen_stressih%C3%A4iri%C3%B6
Kommentit (27)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
4, no, ehkäpä ei ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta depersonalisaatio- tai dissosiaatiokokemuksen ottaessa vallan voi itseään harjoituttaa palaamaan taas omaan kehoon, tähän päivään, oikeaan tunnetilaan. Kokeilemalla löytää parhaiten oman kanavansa. Periaatteessa kuitenkin pitää vaihdella aistivia puolia
- katsella oman sormen heiluttelua silmien edessä puolelta toiselle niin, että silmät kääntyvät ihan kunnolla
- taputella omia reisiä ristikkäisillä käsillä
- lähteä kävelemän, että jalat aistivat askelluksen vuorotellen
- jollekin toimii mikä tahansa kehollinen, fyysinen kokemus, esim. uiminen. Ympärillä tuntuva vesi auttaa
- jollekin auttaa kuulon kautta tuleva ärsyke, vuorotellen molempiin korviin.
En ihan tiedä mikä tämän mekanismi on, mutta jotenkin "erilleen joutuneet aivopuoliskot" tai aistimukset liitetään takaisin kehoon ja ajatusmaailmaan. Kuulostaa ihan hullulta, mutta toimii myös minulla. Parhaiten tuo reisien taputtelu tai sormilla pöydän naputtelu.
2
ap:lla on paniikkioireita, tuskin stressihäiriö
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 18:49"]4, no, ehkäpä ei ihan taiteen sääntöjen mukaan, mutta depersonalisaatio- tai dissosiaatiokokemuksen ottaessa vallan voi itseään harjoituttaa palaamaan taas omaan kehoon, tähän päivään, oikeaan tunnetilaan. Kokeilemalla löytää parhaiten oman kanavansa. Periaatteessa kuitenkin pitää vaihdella aistivia puolia
- katsella oman sormen heiluttelua silmien edessä puolelta toiselle niin, että silmät kääntyvät ihan kunnolla
- taputella omia reisiä ristikkäisillä käsillä
- lähteä kävelemän, että jalat aistivat askelluksen vuorotellen
- jollekin toimii mikä tahansa kehollinen, fyysinen kokemus, esim. uiminen. Ympärillä tuntuva vesi auttaa
- jollekin auttaa kuulon kautta tuleva ärsyke, vuorotellen molempiin korviin.
En ihan tiedä mikä tämän mekanismi on, mutta jotenkin "erilleen joutuneet aivopuoliskot" tai aistimukset liitetään takaisin kehoon ja ajatusmaailmaan. Kuulostaa ihan hullulta, mutta toimii myös minulla. Parhaiten tuo reisien taputtelu tai sormilla pöydän naputtelu.
2
[/quote]
Täytyy kokeilla. Mulle kävi niin että töissä jouduin käsittelenään kangastilkkuja ja sommittelemaan
niistä sopivan kuvion.
Katsellessani vaihtuvia tilkkuja silmiini eli mieleeni tuli voimakkaasti vanha trauma.
Eli se oli silmänliiketerapiaa.
Sinuna selvittäisin psykiatrin luona vaivan. Kuvailusi sopii esim. yleistyneeseen ahdistuneisuushäiriöön. Traumaperäinen stressihäiriö vaatii kuitenkin erityisen kovan trauman, varsinkin jos psyyke kehittää niinkin vahvan puolustusmekanismin kuin dissosiatiivisen häiriön. PTSD:hen liittyy yleensä myös univaikeudet (uniongelmat sekä painajaiset), tapahtuneen jatkuvaa ajattelua ja/tai sen tietoista ajattelemisen välttelemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 18:51"]
ap:lla on paniikkioireita, tuskin stressihäiriö
[/quote]
Kaksi suuntainen mielialahäiriö.
Minulla aikoinaan epäili tuota traumaperäistä stressihäiriötä mutta koska minulla ei ollut flashbackeja (helvetillisiä painajaisia kyllä oli monta kertaa viikossa), ei minulle sitä diagnosoitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tulee " kieltäjä" jos muistan liikaa tai liian pahoja asioita. Se kieltää kaiken.
Ehkä sitten niin. Itselläni tuo taputtelu ja nakuttelu toimii kyllä "hoitona", eli jos huomaan lähteväni "liitelemään" irti kehosta jonkun ahdistavan asian takia tai jos mieleen palautuvat vanhat asiat alkavat ahdistaa niin, että alan lipua "toisiin persooniini", haluan palata taas tähän päivän ja yhteen mieleen. Tunnistan jo nuo tilanteet, ennen en tiennyt mm. vaihtavani eri persooniin tarpeen mukaan. Taputtelemalla saan itseni kasaan ja muisto pois tai ahdistuksen haihtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 19:00"]
Minulla aikoinaan epäili tuota traumaperäistä stressihäiriötä mutta koska minulla ei ollut flashbackeja (helvetillisiä painajaisia kyllä oli monta kertaa viikossa), ei minulle sitä diagnosoitu.
[/quote]
Niin ja nukkumisongelmia ja unettomuutta oli myös.
Sitten on eft. Se on myös taputtelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paniikkihäiriöksi tuon ajattelisin, oireet tuttuja.
Mitä varten tätä asiallista keskustelua pitää tulla alapeukuttelemaan?
Jos tässä aletaan diagnooseja veikkaamaan niin minä veikkaisin, että ap:lla on ennemminkin yleistynyt ahdistuneisuushäiriö kun PTSD, http://fi.wikipedia.org/wiki/Yleistynyt_ahdistuneisuushäiriö
[quote author="Vierailija" time="10.06.2014 klo 19:06"]
Paniikkihäiriöksi tuon ajattelisin, oireet tuttuja.
[/quote]
Totta, voisi olla sekin.
T: 19
Kiusaamisesta tulevaa traumaa ainakaan ei suostuta diagnosoimaan oikein, diagnosoidaan vain jotain masennuksia ja mitä lie. Mä olen muka eristäytyvä - en muuten varmasti ole, mulla ei vaan ole kavereita. Mä luulen että mulla on jonkinlaine PTSD, tai mikä lie, joka tapauksessa traumaattiset kokemukset "iskee päälle" välillä ja sitten ei pysty ajattelemaan oikein mitään muuta.
Tiedän itselläni olevan tuo traumaperäinen stressihäiriö. En kerro mistä se on saanut alkunsa ja miksi kertautunut, mutta paljon siihen on vaadittu. Pahimmillaan se estää normaalia toimitakykyä ja aiheuttaa dissosiaatiota. Käytän apuna mm. linkissä mainittuja EMDR-menetelmiä. Olen saanut niihin ohjausta terapeuteilta.
Olen saanut hallintaan suurimman osan, mutta pääasia on tietää mitä tehdä, kun "kohtaus" yhä saattaa yllättää. Käyn vielä terapiassa, voin tarvittaessa pyytää ahdistuskohtaukseen lääkereseptiä, mutta en ole tarvinnut mitään lääkettä aikoihin.