Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kuolleen vauvan synnyttäminen rv 22?

Vierailija
10.06.2014 |

Tänään huomattiin että vauva kuoli kohtuun, ei liikkeitä pariin päivään ole tuntunut eikä neuvola löytänyt sydänääniäkään. Nyt vissiin lähipäivinä synnytystä käynnistetään. Sen tiedän, että vauva on perätilassa. Miten tämä synnytetään,alakautta kaiketi, mutta onnistuuko se tarjonnan takia? Muuutenkin, kokeneet, kertokaa miten synnytys käytännössä kulkee tässä tilanteessa. Saako kipuja paremmin hallintaan(tämä nyt kolmas synnytys), kauanko käynnistelyssä kestää, jne.

Tieto on nyt ainoa asia jota voin tässä kyynelten meressä kerätä, ja valmistautua tähän jotenkin :``(

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä synnytin kuolleen lapsen pari viikkoa aikaisemmin. Sain niin paljon kipulääkettä kuin tarvitsisin.  Lapsi syntyi 3 tuntia tipan laiton jälkeen,  tosin vedet olivat menneet jo viikkoa aikaisemmin ja kohdun suu oli sormelle auki.

 

Synnytyksen jälkeen meni pari viikkoa kuin sumussa. Koskaan en tuota pientä unohda...

 

Paljon voimia ja halauksia!

Vierailija
2/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oon ite rv 8 ja niin sanoinkuvaamattoman pahoillani :( koita jaksaa <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa. Voimia!

Vierailija
4/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

:'( Voimia.

Vierailija
5/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen pahoillani. Vauva on niin pieni vielä, että itse synnytys menee helposti perätilasta huolimatta. Supistukset tosin saattavat olla aivan yhtä kipeitä, kuin täysiaikaisen syntyessä. Todennäköisesti vauva syntyy 2-7 tunnin sisällä siitä, kun alat saada lääkkeitä. Opiaatit helpottavat parhaiten supistuskipuja ja saattavat auttaa hetkellisesti myös henkiseen tuskaan.

Vierailija
6/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia! Kipulääkettä saat tosiaan niin paljon kuin haluat. Käynnistyksessä kestää oma aikansa, minä sain odottaa 5 h ja loppuajasta jo huusin kivusta kun mikään ei auttanut. Synnytys itsessään oli nopea sikiön ollessa niin pieni täysiaikaiseen verrattuna. Sen jälkeen minulle nousi lievää lämpöä, joten jouduin jäämään yöksi tarkkailtavaksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paljon voimia sinulle.

Itsellä meni toinen taivaaseen rv 26 ja kivut olivat kovat mutta sain niin paljon lääkeitä kuin halusin. Minua helpotti ainoastaan se että kun tieto tuli niin sanoi lääkäri että "Tämän sielu ei ollut vielä valmis tähän maailman" se jotenkin auttoi surun läpi, vaikka vieläkin 4 vuotta myöhemmin asiaa välillä ajattelen.

Mutta todellakin paljon voimia, rakkautta ja haleja sinne sinulle.

Vierailija
8/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Muuhun en osaa valitettavasti vastata mutta halusin tulla toivottamaan osanottoni ja hurjasti voimia kamalaan tilanteeseen!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia koetukseesi ja suruusi. Lääkkeita saat varmasti, koska vauvan voinnista ei tarvitse välittää, niin kamalalta kuin tuo lause kuulostaakin. Ymmärtääkseni voit pyytää tuhkausta ja haudata hänet.

 

Käynnistyksessä laitetaan kai sytotec-tabletit kohdunsuulle ja se voi joskus ottaa aikaa. Toivottavasti sinun ei tarvitse olla yksin. Suosittelen katsomaan vauvaa, se auttaa työstämään surua.

Vierailija
10/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Osanottoni. Kaverini on synnyttänyt kaksi kuollutta vauvaa juuri noilla 22-28 raskausviikoilla, en tiedä olivatko perätilassa, mutta kummatkin synnytykset olivat helppoja, vauvat ovat niin pieniä noilla viikoilla. Itse synnytin kuolleen vauvan rv 33 ja sekin sujui helposti, vauva oli perätilassa, mutta painoi vain 1600g eli sujahti ulos ihan helposti, muutamalla ponnistuksella. Avautumisvaihe tietysti oli kurja, mutta siihen saa lääkettä. Voimia sinulle ja miehellesi!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Synnytin kuolleen lapseni viikolla 26. Supistukset sattuivat ihan yhtä paljon kuin kahdessa aikaisemmassakin synnytyksessä, pyydä siis mahdollisimman paljon kipulääkkeitä. Itse sain vielä epiduraalinkin lopussa, kun kipu oli henkisenkin tuskan takia niin vaikeaa kestää.

Voimia ja siunausta. 

Pyydä, että saat nähdä lapsesi ja pitää sylissä. Sitä kadun, kun en tehnyt.

Vierailija
12/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pää leviää tämän asian kanssa :`( En vaan ole yhtään valmis synnyttämään vielä, enkä kohtaamaan ihmisiä tämän jälkeen puolta laihempana-ilman vauvaa. Toisaalta en suostu kantamaan kuollutta lasta sisälläni yhtään pakollista kauempaa.

Onneksi mies sentään hoitaa lapset nyt, en kykene. Olo on täysin voimaton ja mahakin tuntuu jotenkin löllöltä. Todella tyhjä olo on, jotenkin sen vaan tiesi jo ennen neuvolaakin,että ei vatsassa enää ketään ole. Kamalan hiljaista, jotenkin...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olosi helpottaa, kun synnytät. Nyt homma vaan pitkittyy, et saa tapahtuman käsittelemistä aloitettua ennen kuin olet synnyttänyt. Minäkin suosittelen, että pidät lasta sylissä ja katsot häntä, tein itse niin ja siitä jäi hyvät (vaikka surulliset) muistot. Miehenikin piti lasta sylissä. Olitte ilmeisesti jo sen raskausviikkorajan yli, että teidän pitää haudata lapsi. Googleta kohtukuolema, niin löydät yhdistyksen ylläpitämät nettisivut, joilla on tietoa vertaistuesta ja käytännön asioista. Itselle on jäänyt mieleen, kun sain sairaalassa äitiysosastolla kätilöltä yhtä aikaa kaksi opaslehtistä: "Sinulle, joka olet juuri synnyttänyt" ja "Sinulle, jonka läheinen on kuollut". Tosi epätodellista. Jos olet uskonnollinen, voit myös pyytää sairaalapapin juttelemaan, miehelleni siitä oli suuri apu (itse en ole uskovainen). 11

Vierailija
14/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Otan osaa <3

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lähes tirahdin itkuun. Paljon voimia!

Vierailija
16/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Rakas Taivaan Isä.
Miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut,
kun vain katselen täältä kaukaa
enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan.

Vielä joskus saan
siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme,
löytää tarkoituksensa pettymys jokainen.
Ne on kestettävä, jotta juuri minä syntyisin.

 

 

Ap, olen äärimmäisen pahoillani menetyksenne vuoksi, jaksamisia teille!

Vierailija
17/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset
Vierailija
18/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voimia<3

Vierailija
19/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen todella pahoillani, itkin kun luin tätä. Tulette olemaan ajatuksissa pitkään.

 

Oletteko saaneet kriisiapua? Keskustelua ja alussa voi auttaa esimerkiksi rauhoittavat lääkkeet ahdistukseen tai unilääkkeet jos ei saa nukuttua. 

Vierailija
20/37 |
10.06.2014 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itken. Toivon perheellenne kovasti jaksamisia!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kaksi neljä