Hei kaikki epäsosiaaliset äidit! Podetteko

En tykkää yhtään siitä että ei osata puhua muusta kun lapsista ja vertaillaan lapsia " juu, kyllä meidän maija osas käydä jo puoli vuotiaana potalla" " ja kävelemäänkin lähti jo 8kk" ...:D

Ja sit kaikki yrittää laittaa paremmaksi.



Ja tämä ei tietenkään tarkoita sitä että olisin epäsosiaalinen, minulla on paljon kavereita joilla on lapsia..ja puhumme enimmäkseen kaikesta muusta kuin lapsista..



En ole koskaan käynyt perhekerhoissa tms.



En viihdy edes hiekkalaatikolla jos siellä on monta äitiä.

riittää minulle! Enkä pode huonoa omaatuntoa moisesta! Kyllä se toi lapsi ehtii " porukoissa" roikkumaan myöhemminkin!

Vaan kun ei ole, vanhat opiskelu- ja työkaverit ovat jääneet entisille asuinpaikkakunnille, enkä uudella paikkakunnalla kotiäitinä ole päässyt luomaan uusia ystävyyssuhteita, koska en uskalla/viitsi mennä kerhoihin. Enkä sieltä varmaan kavereita saisikaan, koska puheliaammallekin on vaikea päästä mukaan vakiintuneisiin kaveriporukoihin. Itse pärjäilen, mutta lapsista olen huolissani. Onneksi vanhempi täyttää pian kolme ja pääsee päiväkerhoon. Toivottavasti vain ei arastele mennä sinne ja viihtyy.

viihtynyt päivät hyvin kahdestaan lapseni kanssa, kun harvat ystäväni ja mies ovat olleet töissä. Huonoa omatuntoa en ole potenut, kun ei ole vanhempia lapsia eikä puolivuotiaani vielä seuraa kaipaa. Jos olisi vanhempi lapsi, niin en tiedä sitten, tuskin viihtyisin mammakerhoissa.

Ei kaikkien ihmisten tarvitse tosiaankaan olla samasta muotista! Kyllä lapsesi varmasti saavat sosiaalisia virikkeitä muutenkin. En ymmärrä miksi sinun tarvitsisi mennä hampaat irvessä kaikenmaailman kerhoihin, jos se ei ole sinulle luontaista.



Kuvailisin itseäni luonteeltani samantyyliseksi kuin sinäkin.

kirjoittelu piristää!!!!

Olenkohan mä teidän kaikkien painajainen...tutustun helposti ihmisiin missä vain ja olen puhelias, välillä jopa suupaltti. Välillä (useinkin) tunnen itseni ääliöksi, kun monet äidit ovat hissukseen, itselläni suu käy.... tulee tunne, että ne katsovat mua vähän hitaasti. Mitä ajattelette tästä? Vastailkaa, tulen myöhemmin lukemaan, nyt on muita hommia=)

Tosin kunhan muistaa antaa suunvuoron myös hiljaisille!

Olen erakko ja viihdyn päiväkausia kotosalla lasten kanssa. Voin vain tuijotella lumisia puita ja kuunnella hiljaisuutta. En yhtään jaksa sitä lasten vertailua ja turhaa höpinää puolituttujen kanssa.

Vierailija:

Olenkohan mä teidän kaikkien painajainen...tutustun helposti ihmisiin missä vain ja olen puhelias, välillä jopa suupaltti. Välillä (useinkin) tunnen itseni ääliöksi, kun monet äidit ovat hissukseen, itselläni suu käy.... tulee tunne, että ne katsovat mua vähän hitaasti. Mitä ajattelette tästä? Vastailkaa, tulen myöhemmin lukemaan, nyt on muita hommia=)

mutta en helposti tutustu uusin ihmisiin. Kun en oikein tiedä mistä puhua. No tietysti lapset, kun niitä on mutta pitäs jotain muutakin puheinaiheita olla. Enkä tosiaan jaksaisi paria tuntia jutella pelkästään lapsista.

Usein he eivät osaa/malta kuunnella muita ja johdattelevat keskustelun itseensä ja mieliaiheisiinsa. Muut kuuntelevat kohteliaasti, mutta inhoavat höpöttäjää.

9.lle: Ei minua haittaa pätkääkään jos joku on suupaltti ja sellainen eläväinen! Ole rauhassa vaan, sinunlaisiisi ehkä ujoimpienkin on helppo tutustua jos pidät huolen, että juttu lentää etkä ole liian hyökkäävä kuitenkaan!



Joku sanoi, että hankkikaa ystäviä, mutta minulla ei ainakaan tätä ongelmaa ole....viihdyn niin hyvin itsekseni lasten kanssa, että usein tuntuu etten ehdi hoitaa niitä jo olemassa oleviakaan ystävyyssuhteita.....minä kun en jaksa olla koko ajan tavoitettavissa ja joka päivä jossain....haluan useimmiten vaan olla oman perheen tai sukulaisten kesken rauhassa. Hyviä vanhoja ystäviä kuitenkin on, jotka tietävät että ystäviä ollaan vaikkei pidempään aikaan kuultaisikaan toisistamme.



On mukava kuulla, että on muitakin " erakkoja" . Tässä vaan lähiaikoina olen tuntenut itseni vähän erilaiseksi kun ympärillä on pyörinyt sellaisia joka paikkaan ehtiviä mammoja ja eräältä sain kuulla pientä syyllistystä siitä ettei vanhempi lapseni saa tarpeeksi virikkeitä.....

Samaten erään sukulaisen mielestä isomman lapsen paikka olisi jo päiväkodissa koska en kuulemma pysty tarjoamaan lapselle tarpeeksi sosiaalista elämää....(hän tosin luule ettei IKINÄ käydä missään heh enkä jaksa alkaa hänen olettamuksiaan korjailemaan kun ei kerran kysy, olettaa vaan)

että kerhoissa,kahviloissa ja muissa mammojen kokoontumispaikoissa keskustellaan_vain_ja_ainoastaan_ lapsista? Tai vain vertaillaan lasten kehitystä? Osaavat äidit muustakin puhua. On ehkä turvallisinta ensi alkuun aloittaa keskustelu tuntemattoman kanssa tyyliin " minkäs ikäinen se teidän veeti on" ,mutta pian keskustelu johtaa muillekin elämän alueille.

Mun mielestä se on rasismia, kun meitä " erakkotyyppisiä" ihmisiä yritetään pakkososiaallistaa. Ja sitten tuo käsite sosiaalinen on varmasti maailman väärinkäytetyimpiä termejä! Erakkomainenkin ihminen voi olla sillälailla sosiaalinen, eli tulee tarvittavan määrän toimeen toisten ihmisten kanssa, on kelpo kansalainen, hoitaa asiansa, on ystävällinen jne. Kun taas jokapaikan häslääjä / kokoajan puhuva ja menevä voi olla kaukana sosiaalisesta. Eli saattaa olla esim. tunkeileva, kieroileva, röyhkeän utelias, juoruileva jne. Ainakin minun kokemukseni mukaan.



Kunpa ihmiskunta muuttuisi avarakatseisemmaksi vielä jonakin päivänä.

Mulla on tosi vähän " lapsellisia" kavereita ja jotenkin olen erakoitunut niin että tapaan heitäkään tosi harvoin, valehtelematta taisi mennä 2 kk niin että 2-vuotiaani ei tavannut ollenkaan muita lapsia. Normaalisti yritän käydä avoimessa pk:ssa, nyt raskauteni vuoksi en ole päässyt sinnekään.



Minä viihdyn kotona hienosti, enkä varsinaisesti usko että 2 v lapsenikaan kauheasti kaipaa vielä muita lapsia, tosin kyllähän tässä vauvan synnyttyä täytyy taas reipastua ja lähteä jonnekin kerhoihin väkisin. Mutta sitä pelkään että lapsesta tulee tätä menoa yhtä epäsosiaalinen kuin minustakin, en pidä sitä hyvänä luonteenpiirteenä ts. itse olen kärsinyt siitä jonkun verran. Toisaalta pelkään sitäkin että kun menemme jonnekin kerhoon enkä oikein osaa tutustua muihin äiteihin niin lapsi katsoo minusta mallia ja alkaa itse kokea tällaiset tilanteet yhtä vaikeina :(

Olen törmännyt ilmiöön myös lasten kasvatuksessa.

Ujo ja hiljainen saatetaan jo lapsena ymmärtää sellaiseksi joka ei tykkää toisista vaikka tästä ei olisikaan kyse!

Samaan aikaan pikku terroristit nähdään sosiaalisina kun uskaltavat olla " omia itsejään" ja harrastavat kiusan tekoa.

Niin, minäkin poden huonoa omaatuntoa myös osittain siitä syystä, että esikoiseni ON ujo lapsi.....olenko antanut mallia jota en halua.....sellasella ulospäin suuntautuvalla ihmisellä on helpompaa monella tavoin elämässä....

Lapset 6v ja 5v ulkoilevat keskenään.Joskus käymme asukaspuistossa,mutta aika harvoin (9kk ei vielä kaipaa toimintaa).

Ihan luonnostaan tulee jo ohjelmaa eskarilaisen kuskaamisesta ja keskimmäinen käy kerhossa.En ehdi kaipaamaan edes sen ihmeempää toimintaa.Lapsiakin on jo kolme niin ei nuo vauvajutut enää nappaa (esikoisten äidit).Ei vaan kiinnosta.Tapaan mieluummin ystäviä ja heidän lapsiaan.Mulla on omia harrastuksia,ne riittää aktiviteetiksi.

En tosiaan käy missään mammakerhoissa enkä mielelläni edes ulkoile lähipuistossakaan.

Tällaiseen gootti/metalliäitiin asennoidutaan välittömästi negatiivisesti. En ole mikään hymyilevä suupalttikaan, joten ne vähäiset puistoreissut seisoskelen itsekseni.

Tilanteeseen olen sinällään tyytyväinen. Uskon että lapseni saa tarpeeksi sosiaalisia kontakteja kunhan menee hoitoon. Lapseni on nyt hiukan alle 2v.

Oletteko koskaan käyneet äiti-lapsikerhoissa?



Siellä missä minä kävin kotiäiti-vuosinani, ei todellakaan puhuttu vain lapsista ja kilpailtu omien lasten paremmuudella! Kerho oli loistava paikka lasten opetella sosiaalisia sääntöjä ja saada vaihtelua arkipäiviin.



Itsekin olen erakkoluonne, en hirveästi tykkää ihmisistä. Alkujaan meninkin kerhoihin esikoisen vuoksi, hammasta purren istuin ensimmäiset kerrat sohvalla jännittäen ja jo valmiiksi inhoten niitä ihmisiä...kunnes huomasin, että ne ihmiset ovat ihan mukavia, keskustelun aiheet olivat todella erilaisia, eikä ketään pakoteta keskusteluun, jos ei halua osallistua.





Minä suosittelisin sinulle ap, että menisit esikoisesi vuoksi. Kiitä itseäsi myöhemmin, kun huomaat että lapsesi osaa toimia ryhmässä. Oma esikoiseni oli syrjään vetäytyvä va hiljainen n. 2-vuotiaana, nyt 4v hän on mitä sosiaalisin ja reippain lapsi.