Lue keskustelun säännöt.
Voisko olla enää pahempi tilanne?
22.06.2014 |
Oon 37v nainen, työkyvytön, ei koulutusta, lapseton, minut petettiin ja jätettiin. Pitkä suhde oli takana. Täysin tyhjä olo nyt enkä tiedä miten tästä selviää ja miten eteenpäin.
Kommentit (9)
Kyllä voisi, itse olen vanhempi, työkyvytön ja kohdeltu huonosti jokaisessa suhteessa, ja etä-äiti vastoin tahtoani oikeastaan. Mulla ei ole enää muuta virkaa kuin odottaa kuolemaa, ja en ole varma onko sillä väliä vaikka se tulisi piankin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä selviät!
Jos tarvitsee jutella ilmaiseksi, niin seurakuntaan voi mennä juttelemaan papin tai diakonin kanssa. Eikä tarvitse puhua mitään uskonasioita.
Nyt nenä pystyyn ja ala miettiä tulevaisuutta. Ensiksi alat miettimään koulutusta ja samalla unohdat pettävän ukon
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 14:45"]
Kyllä voisi, itse olen vanhempi, työkyvytön ja kohdeltu huonosti jokaisessa suhteessa, ja etä-äiti vastoin tahtoani oikeastaan. Mulla ei ole enää muuta virkaa kuin odottaa kuolemaa, ja en ole varma onko sillä väliä vaikka se tulisi piankin.
[/quote]
Stop stop stop tuollainen ajattelutapa!
Itse olet antanut itsesi olla huonosti kohdeltavana. Kyllä sinäkin olet syyllinen tilanteeseesi. Eivät ne huonot asiat vaan tapahdu.
Elämäsi on seuraus sinun valinnoistasi. Ota vastuu itsestäsi, tee muutos elämääsi, työkyvytönkin voi kouluttautua (antaa sisältöä elämään). Ainakin se mitä voit tehdä, on vanheta fiksummin jolloin olet kiinnostavampi äiti ja isoäiti (aikanaan).
Kuulostat äidiltäni, jota en toistaiseksi tapaa, eikä lapseni. Äitini alkaa pian hahmottaa, että hänen martyyri-asenne "vanhenen yksin" ajaa vaan kaikki pois hänen luotaan. Hän on valinnut miten sairauksiaan hoitaa (huonosti), mitä miehiä on valinnut (huonot kohtelut), miten on opiskellut (ei ole kiinnostanut tai väsyttää) ja miten hän on hieno ihminen kun ymmärtää ja antaa anteeksi itsensäkin kustannuksella (miehelle joka toistuvasti pahoinpiteli), miten muka on lahjoja vaikka taitelijaksi ryhtyä (mutta ei tee mitään, ei osaa edes tietokonetta käyttää), jne...
Joten me emme tapaa äitiäni, ennen kuin alkaa elämäntapamuutos naisessa näkyä.
Tämä vinkkinä sinulle, sekä AP:lle (joka on vielä lapseton), aina se ymmärtäminen ei auta. Välittämistä on myö se kun ei lähde mukaan teidän lässytyksiin.
Eläminen alkaa kun opettelee rakastamaan itseään, sekä harjoittlee omien rajojen löytymistä. Neuvoksi myös: Kannattaa elää ilman miesystäviä jos ei ole kykyä löytää oikeaa kumppania vierelle.
Tuota, työkyvyttömällä ei automaattisesti ole voimia siihen kouluttautumiseen sen kummemmin kuin työskentelyynkään. Se väsymys voi olla aivan oikea oire, samoin keskittymishäiriöt, jolloin päähän ei vain tartu mitään, ja mt-ongelmat voivat invalidisoida niin pahasti että jo kotoa lähteminen pelkästään on ongelma, eikä selviä normaalista elämästä kaupassakäynteineen.
3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 15:07"][quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 14:45"]
Kyllä voisi, itse olen vanhempi, työkyvytön ja kohdeltu huonosti jokaisessa suhteessa, ja etä-äiti vastoin tahtoani oikeastaan. Mulla ei ole enää muuta virkaa kuin odottaa kuolemaa, ja en ole varma onko sillä väliä vaikka se tulisi piankin.
[/quote]
Stop stop stop tuollainen ajattelutapa!
Itse olet antanut itsesi olla huonosti kohdeltavana. Kyllä sinäkin olet syyllinen tilanteeseesi. Eivät ne huonot asiat vaan tapahdu.
Elämäsi on seuraus sinun valinnoistasi. Ota vastuu itsestäsi, tee muutos elämääsi, työkyvytönkin voi kouluttautua (antaa sisältöä elämään). Ainakin se mitä voit tehdä, on vanheta fiksummin jolloin olet kiinnostavampi äiti ja isoäiti (aikanaan).
Kuulostat äidiltäni, jota en toistaiseksi tapaa, eikä lapseni. Äitini alkaa pian hahmottaa, että hänen martyyri-asenne "vanhenen yksin" ajaa vaan kaikki pois hänen luotaan. Hän on valinnut miten sairauksiaan hoitaa (huonosti), mitä miehiä on valinnut (huonot kohtelut), miten on opiskellut (ei ole kiinnostanut tai väsyttää) ja miten hän on hieno ihminen kun ymmärtää ja antaa anteeksi itsensäkin kustannuksella (miehelle joka toistuvasti pahoinpiteli), miten muka on lahjoja vaikka taitelijaksi ryhtyä (mutta ei tee mitään, ei osaa edes tietokonetta käyttää), jne...
Joten me emme tapaa äitiäni, ennen kuin alkaa elämäntapamuutos naisessa näkyä.
Tämä vinkkinä sinulle, sekä AP:lle (joka on vielä lapseton), aina se ymmärtäminen ei auta. Välittämistä on myö se kun ei lähde mukaan teidän lässytyksiin.
Eläminen alkaa kun opettelee rakastamaan itseään, sekä harjoittlee omien rajojen löytymistä. Neuvoksi myös: Kannattaa elää ilman miesystäviä jos ei ole kykyä löytää oikeaa kumppania vierelle.
[/quote]
Tuota.... Kylläpä paistaa elämänkokemus ja empatia tänne asti. Tai sitten ei.
[quote author="Vierailija" time="22.06.2014 klo 14:42"]
Oon 37v nainen, työkyvytön, ei koulutusta, lapseton, minut petettiin ja jätettiin. Pitkä suhde oli takana. Täysin tyhjä olo nyt enkä tiedä miten tästä selviää ja miten eteenpäin.
[/quote]Koditon, syöpäpötilas, kidutettu, lääke- ja huumeriippuvainen... Onhan näitä ikävämpiäkin tilanteita elämässä. Jos on ystäviä tai sukulaisia, joiden kanssa voit keskustella, voisi auttaa sinua eteenpäin ikävässä tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naulaa vaikka toinen jalka kiinni lattiaan, niin heti on tilanne pahempi. Eteenpäin pääsee asia kerralaan. Kaikkea ei tarvitse korjata yhdellä kertaa.
Vois olla huonomminkin asiat, mutta on toi jo aika paha.
Jaxuhali!