Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on, että nainen on lähes toimintakyvytön loppuraskaudessa?
07.02.2006 |
Eräs ystäväni on raskaana, laskettu aika n. kuukauden kuluttua ja hän ei pysty tekemään enää MITÄÄN. Siis mitään sairautta, lääkärin määräystä tai muuta ei asiaan liity,hän ei vaan jaksa liikkua mihinkään, jos käy kerran viikossa ruokakaupassa niin voimat on loppu. Iältään alle 30-vuotias.
Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan arvostele ystävääni, tuskin hän tahallaan tuollaiseksi heittäytyy. Mietin vaan, onko tuo yleistäkin kun yleensä kuulen vaan naisista jotka lenkkeilee ja jumppaa sekä siivoaa paria päivää ennen synnytystä.
Miten teillä?
Kommentit (63)
Vierailija:
Silloin paikat ovat vielä " kiinni" ja vasta loppuraskaudessa alkaa vauva painaa kunnolla. Toisessa raskaudessa ovat paikat jo kerran löystyneet, ja näin maha pullahtaa, liitoskivut jämähtävät päälle ym. helpommin!
Ei muuten pidä paikkaansa. Minulla oli ekassa raskaudessa ihan järkyttävät liitoskivut, tokassa puolestaan pahoinvointi oli hirveä. Kumpikaan lapsista ei laskeutunut ennen kuin synnytyssalissa, eli paine tuntui lähinnä keuhkoissa, kun olivat niin korkealla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli olen kyllä voinut toimia " normaalisti" ihan loppuun asti. En silti menisi sanomaan, että kaikilla olisi näin ja että sohvalla makaajat ovat lusmuja. Viimeisin lapseni syntyi n 4 vkoa ennen laskettua aikaa, ilmeisesti ihan rehkimiseni takia. Olisi ehkä ollut paikallaan, että kroppa olisi varoitellut etukäteen, jotta olisin osannut höllätä ajoissa.
Olin tuolloin työttömänä, ehdin lepäilemään, lenkkeilemään päivittäin koirien kanssa kunnon lenkkejä, eli siis hoitamaan itseäni. Toisessa raskaudessa tilanne oli toinen. Olin töissä, kotona oli pieni lapsi, tuli ruokavaliohoitonen raskausdiabetes. Jaksoin kuitenkin suht hyvin, jopa lenkkeillä koirien kanssa. Ei isompia ongelmia. Kolmas raskaus oli sitten ihan jotain muuta... Olin töissä, kotona kaksi pientä lasta, ei puhettakaan liikunnan harrastamisesta, insuliinihoitoinen raskausdiabetes, julmettu painonnousu, selkäkivut, totaalinen uupumus. Jäin kaksi kuukautta ennen äitiysloman alkua sairauslomalle. En olisi mitenkään jaksanut olla töissä. Hyvä, että selvisin pakollisista kotihommista ja kahden lapsen iltahoidosta. Päivät olivat äitiysloman alkuun asti hoidossa, mutta viimeiset viikot ennen synnytystä kotona.
En tiedä onko tuo kuinka yleistä, mutta kun se uupumus iskee, niin ei sille mitään voi. Eikä se todellakaan ole laiskuutta. Kun ei jaksa niin ei jaksa - ei siihen sen kummempaa selitystä ole. Mulla ehkä raskausdiabetes teki oman osansa.
Olin itse fyysisesti tosi kipeä rv 30-37, jolloin sektio tehtiin. Minulla tuli niin kipeitä supistuksia, etten pystynyt liikkumaan asunnosta juuri mihinkään. Pystyin kävelemään kivutta n. 50m sitten piti jo pysahtyä hakemaan happea. Olin viikkoja petilevossa, ja mieli olisi halunnut siivoilla, shoppailla ja vaikka mitä, mutta kaikki kumartaminen ja seisominen supisteli kipeästi. Pyykin pesu pesulassa oli mahdotonta. Odotin tosin kaksosia ja kohtu oli muutenkin kovilla. Yhdessä vaiheessa sattui yhden maitolitran kantaminenkin. Kyllä oli ihanaa kun sektion jälkeen parannuin ja pystyin elämään normaalia elämää, sillä henkisesti vikat viikot oli varmaan yhtä rankkaa kuin fyysisesti. En voinut istua edes kunnolla, vain hetken sellaisessa kenoasennossa, en voinut lukea kirjoja kunnolla, koska minuuttikin yhdessa asennossa oli vain liikaa, mikään ei tuntunut hyvältä, istuminen tai seisominen, kaikki ahdisti. Onneksi se on ohi!
En siis yleistä, mutta raskaushan on ihan normaali naisen tila, luonnollinen asia, ei minkäänlainen sairaus. Tosin raskaushan tuo joillekin erinäisiä kipuja ym., mutta itse useita raskaana olevia seuranneena sanoisin, että joukosta löytyy aina niitäkin, jotka kuvittelevat raskauden antavan tiettyjä etuoikeuksia, mitä se ei oikeasti edes vaadi. Omasta kunnosta kannattaa tietysti huolehtia ennen raskautta ja sen aikana, välttyy ehkä helpommin erilaisilta vaivoilta. Itselläni on neljä lasta ja mulle raskaus on ollu aina ihan ok tila. Viimesellä kuukaudella ei tietenkään voi enää juosta, mutta muuten normaalit hommat kyllä onnistuvat, vaikka välillä niitä liitoskipuja olisikin. Uskon, että synnytyskin on helpompi, jos liikkuu säännöllisesti raskausaikana. Asia erikseen ovat sitten esim. voimakkaista selkäkivuista kärsivät, mutta edellä tarkoitin ihan normaalisti kulkevaa raskautta.
Muistakaahan ihmiset, että raskaus ei ole sairaus :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tulevat isukit raatavat läskimammojen eteen ja purevat huuleensa, etteivät vaan sanoisi mitään loukkavaa, kuten " voisitko jaksaa tehdä (edes kerran viikossa) ruokaa kultaseni" . Ja mamma jatkaa makaamistaan...
Voi kun olisinkin voinut mennä jumppaan, lenkille ja uimaan. Jos olisin voinut, niin en olisi muuta tehnytkään kuin lenkkeillyt.
Vierailija:
Raskaus ei ole sairaus. Kyllä pystyy normaalit kotityöt tekemään ja kävelemään reippaita kävelylenkkejä. Sellaiset kivut ja vihlonnat kuuluvat asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoi että heidän parisuhteensa on tosi kovilla kun hän ei jaksa tehdä mitään. Mies käy töissä, hoitaa illat esikoista, käy kaupassa, siivoaa ja laittaa ruoat, tekee lumityöt... nainen sen kun makaa. Mies jo uhosi että lähettää vaimon sairaalaan ja soittaa parin viikon päästä joko on jotain tapahtunut. On täysin kyllästynyt holhoojan rooliinsa.
On ihan tutkittua tietoa siitä, että äidit, jotka liikkuvat säännöllisesti raskausaikana, välttyvät useammin erilaisilta kivuilta ja vaivoilta. Itsellänikin toisessa raskaudessa alkoivat liitoskivut vaivata, mutta säännöllinen uinti ja mammajumppa " paransi" ne. Ei näin tietenkään aina ole, mutta kyllä hyvä kunto ja itsestään huolehtiminen usein palkitsevat. Ja luuelnpa, että juuri tästä syystä ensisynnyttäjien raskaudet ovat usein helpompia: On vielä aikaa ja mahdollisuuksia huolehtia itsestään ja liikkua ja levätä riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme jos väsyttää. Kyllä 20 ylimääräistä kiloa uuvuttaa terveemmänkin ihmisen.
Hyvät mammat, liikkukaa, ulkoilkaa ja syökää vihanneksia ja hedelmiä! Taatusti olo paranee.
Jä älkää pliis heittäkö kehiin kaikkia erityistapauksia " minulta lääkäri kielsi liikunnan ja lihoin 30 kiloa vaikka olin paastolla..."
Vierailija:
Ei ihme jos väsyttää. Kyllä 20 ylimääräistä kiloa uuvuttaa terveemmänkin ihmisen.Hyvät mammat, liikkukaa, ulkoilkaa ja syökää vihanneksia ja hedelmiä! Taatusti olo paranee.
Jä älkää pliis heittäkö kehiin kaikkia erityistapauksia " minulta lääkäri kielsi liikunnan ja lihoin 30 kiloa vaikka olin paastolla..."
Nämä yleistykset käyvät niin hermoille:-(
Itselleni tuli raskauden aikana painoa lisää vain 7kg (vauvakin oli " vain 4,5-kiloinen) ja kuitenkin olo oli todella tukala!
Olen pienikokoinen ja vauva oli iso, eli maha oli valtava eikä sen kanssa todellakaan paljon siivoilla, tehdä metsävaelluksia eikä järjestetä kämppää uuteen uskoon.
Siinä ei ne vihannekset ja hedelmät paljoa auttaneet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsivettä ylenpalttisesti ja sf -mitta pilvissä. Mutta silti olin loppuraskaudessa tosi hyvässä kunnossa, kävin jumpalla, sienestin, kävelin joka päivä lenkin. Eli ei se mahan koko yksistään mitään vaikuta.
Minulla ei ollut MITÄÄN kipuja, joten hyvähän se oli ollessa. Luulenpa, että joogataustasta oli apua, eli lihaksisto oli tosi hyvässä kunnossa.
Ei ollut liitoskipuja eikä vaivan vaivaa vakavammasta nyt puhumattakaan. Mutta sitten seuraava raskaus oli kaksosraskaus ja olo oli kyllä hiukan eri luokkaa joka asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
odottaneet kaksosia tai kolmosia eivät tiedä raskaana olemisesta tai isosta mahasta hälkäsen pöläystä.
Moni joutuu jatkuvan supistelun takia lopettamaan sen, vaikka olisi aktiivinen liikunnan harrastaja. Jos itsellä ei ole supistuksia ollenkaan, niin se on helppo neuvoa muita, joilla saattaa supistella jo viikolta 17 lähtien koko ajan. Ja monethan saavatkin sitten keskosia ja paikat saattavat olla auki jo reilu 20 viikolla monta viikkoa, enne kuin keskonen sitten syntyy. Ei siinä paljon jumpata jos joutuu makaamaan pää alaspäin sairaalassa.
Jos rohkenee kirjoittaa, että liikunnasta voi olla apua, heti vastataan, että liikunta ei aina supistusten takia onnistu. Kuka sellaista on väittänytkään? Ei kai sitä saa liikkua, jos lääkäri käskee lepoon. Iso osa naisista lopettaa kuitenkin liikunnan ihan jostain muista syistä, kuin supistusten takia, tai todennäköisesti noista todella huonokuntoisista iso osa ei koskaan elämässään ole liikkunutkaan. Mutta heille ei saa vihjaistakaan, että ahterin nostaminen sohvalta voisi auttaa, koska se on alunperinkin viimeinen asia, mitä he haluavat tehdä.
Minähän se tästä eniten kärsin, miten joku voi edes kuvitella että haluan viettää monta kuukautta elämästäni neljän seinän sisällä? Toinen on tietysti tuo 2v. lapsi mitä mielelläni veisin kerhoihin ym. mutta kun ei se nyt vaan onnistu, minähän ne raivarit ym. tylsistymisestä johtuvat kiukut otan vastaan. Miehelle en töitäni työnnä, siivooja on hommattu jo ajat sitten tekemään ne mihin en kykene. Ja mitä tulee liikuntaan, en mitään muuta odota niin paljon (no, ehkä vauvan syntymän lisäksi) että pääsen taas kunnon lenkille ja salille.
Oli unettomuutta, sitten pahoinvointia ja paineet vähän koholla, joten otin rauhallisesti.
Ja eihän hän tarvikkaan lääkärintodistusta jos on jo kotona.
Henkisesti vain on varmasti raskasta tuollainen voimattomuus.
Vierailija:
En yksinkertaisesti voi ymmärtää niitä jotka eivät voi hyväksyä että ihmiset ovat erilaisia ja reagoivat tilanteisiin omalla tavallaan.
Vaikka sinä olet voinut tehdä raskaana ollessasi mitä tahansa, se ei todellakaan tarkoita että jokainen, joka ei pysty samaan, " palvoo kasvavaan mahaansa" .
Olisi kiva kuulla sinun selityksesi kun seuraavassa raskaudessasi oksennat ensin 20 vkoa ja sitten " otat loppuajan rennosti" kun pari metriä käveltyäsi lantiosi tuntuu hajoavan käsiin.