Kuinka yleistä on, että nainen on lähes toimintakyvytön loppuraskaudessa?

Alavatsalihakset, luut ja liitokset toisinaan niin kipeitä, etten saa käännettyä kylkeä sängyssä itse... Toinen raskaus, edellisessä ei ongelmia.

Raskaana ollessa jos koska tulisi pitää huolta omasta kunnosta tai kohta ei jaksa liikkua mihinkään.



Muistan kuinka itselläkin oli välillä niin tuskaista liikkua, mutta pakotin itseni joka päivä kävelylenkille koiran kanssa ja sain pidettyä itseni kohtalaisen hyvässä kunnossa. Loppuraskaudesta jaksaminen olikin taas parempaa.

Selkää särki niin paljon, että jo pieni kävely sai tosi väsyneeksi. Turvotus oli niin kovaa, että jalkoja särki jo istuullaan. Supisteli ja muutenkin kaikin puolin aivan loppu olo.



Niin että kai se joillain vaan on niin raskasta!

Minusta taas kuulostaa vieraalle juosta siellä jumpissa yms. ihan lopussakin, itse muistan olleeni niin kipeä että en meinannut sängystä jaksaa nousta ylös...

Kyllä mä nyt koiran kanssa käyn lenkillä mutta siinä se melkein onkin, aika tuskaista on liikkuminen. Ja toistaiseksi nuo liitoskivut ovat pysyneet kohtuullisina, jos ne tästä pahentuisivat niin enpä juuri pääsisi liikkumaan. Tämä siis mun toinen raskaus, ensimmäinen meni ihan vaivatta.

Minulla oli helppo raskaus, synnytyspaivanakin kavin viela monen kilometrin kavelylenkin ja teinlumityot.



Ystavani taas oli tosi kipea ja vietti viimeiset kaksi kuukautta sohvalla. Ja luonteeltaan han on minua aktiivisempi ja parempikuntoinen sporttityyppi, eli liaskuudesta ei ollut kyse.

Usein olen kuullut sanottavat, että ensimmäinen raskaus sujuu kuin tanssi ja hirvittävät väsymys ja kivut tulevat vasta seuraavissa raskauksissa. Pitääköhän paikkansa?

Raskaus ei ole sairaus. Kyllä pystyy normaalit kotityöt tekemään ja kävelemään reippaita kävelylenkkejä. Sellaiset kivut ja vihlonnat kuuluvat asiaan.

Kyllä niiden selkä,liitos ym kipujen kanssa välillä oli itkussa pidättelemistä.Sängystä ei tahtonut ylös päästä.

Lisäksi supistelut olivat mojovia ja turvotus niin muhkeaa,että jalkat olivat kipeät vaikket muuta tehnyt,kuin istuit.



Joillain vaan raskaus ottaa kovemmille kuin toisille.

Lienee tosiaan yksilöllistä. Itse olen voinut hyvin molempien raskauksien aikana, tosin nyt menossa vasta rv 33, joten loppu vielä edessä. Toinen raskaus on ollut siinä mielessä rankempi, ettei tietenkään voi levätä, kuten esikoista odottaessa. Muuten en ole eroa " rankkuudessa" huomannut. Mutta lienee siis tuurista kiinni miten kenelläkin sujuu.

kerran ,että toisenkin.Kummassakin alkuraskaudessa tuntui,että lapsi tulee ulos jos otan edes vähän pidempiä askeleita.



Ei kai täällä nyt sitten aloiteta mitään toisyen mollaamista tyyliin,että on vaan teeskentelyä.



Ne odottavat joilla ei ongelmia tai niitä raskauden aikana voivat olla tyytyväisiä.



Kyllä se on kurjaa,jos joutuu olemaan esim fyysisessä työssä puoliteholla,jos silläkään ja ei saa sairaslomaa.



Mulla supisteli viimeksi koko raskauden ajan ja myös kipeästi ja silti en saanut saikkua.No työkaverit siitä sitten myös kärsi.

loppuvaiheessa.



Ystäväsi tilanteesta en voi tietää, mutta olen kyllä sellaistakin havainnut, että kun jää pois töistä vauvan syntymää odottelemaan, nainen todellakin vain makaa ja odottaa, ei saa mitään aikaiseksi, tonkii omaa napanöyhtäänsä ja analysoi jokaista tuntemustaan odotus-palstalla tmv. paikassa.

t 13

Kaverini uhosi, että ei aio heittäytyä veteläksi ja sängynpohjalle, vaan liikkua ja tehdä hommia raskauden loppuun asti. Viimeiset viikot sitten menivätkin iskiaksen kanssa ihan pipariksi: ei pystynyt kävelemään, istumaan tai makaamaan.



Itsellä ekassa raskaudessa jaksoin melko hyvin. Ylimenoviikot olo oli kuin valaalla... Toisessa raskaudessa selkä oli kipeä ja vauva painoi alas jatkuvasti. Olin lähes toimintakyvytön.



Vaikka toisen " laiskottelu" olisi oma valinta, niin mitä sitten! Ei se raskaana oli helppoa ole ja ihan hyvä lepäillä ja valmistautua vauvan tuloon! Ekassa raskaudessa sen pystyy vielä tekemään!

supistellut jo kaksi viikkoa päivittäin, rv 33 ollut sairaalassa jotta saatu synnytys pysäytettyä kun on ollut lähdösä käyntiin... Pari kuukautta sitten vielä kävi kuntosalilla ison mahansa kanssa ja nyt on täysin levossa.



Itse olin töissä rv 35 asti (eli äitiysloman alkuun) ja olin hyvävointinen rv 37 asti kunnes oksennustauti vei voimat ja meinasi käynnistää synnytyksen.



Että eiköhän ole ihan yksilöllistä kuka jaksaa minkäkin verran raskaana.

Itse odotin kaksosia ja olin koko raskausajan elämäni kunnossa. Edellisenä päivänä ennen käynnistystä (rv39+4) suursiivosin vielä huushollin ja kävin kävelylenkillä. Saikulle jouduin jo rv 24, kuulema yleinen käytäntö kaksosraskauksissa... Mutta jos ystäväsi haluaa vain ottaa rennosti ja palvoa kasvavaa masua, suotakoon se hänelle =)

koska se on niin ihailtavaa että joku pystyy siihen. Kun taas ajattelemme että suurinta osaa naisista raskaus verottaa aivan mielettömästi.



Minä ensimmäisen raskauteni aikana jaksoin aivan kaikkea! Lenkkeilin, kävelin, siivosin, menin ja JAKSOIN. Päivää ennen synnytystä kävelimme kaverini kanssa 10km lenkin eikä tuntunut MISSÄÄN.



Toinen. Alusta asti sydän tykytti hulluna kun rappuset vain käveli ylös. Paikat turposivat ja selkää särki niin että itku tuli kun joutui nousemaan makuuasennosta ylös tai kävelemään kaupalle..



Että on näin. =D

Voimia riitti vaikka mihin.



Toisessa raskaudessa mulla oli isompi vauva ihan poikittain - ja en pystynyt tekemään yhtään mitään viimeisinä kuukausina. Koko raskausajan kärsin erilaisista vaivoista. Tuli iho-oireita (paha ekseema ja mulla ei ole ikinä mitän tuollaista ollut), kävin sairaalassa raskauden puolivälissä voimakkaiden supistusten vuoksi ja sain jo kortisoniakin synnytyksen varalta ja jouduin sitten sairaslomalle lepomääräyksellä loppuraskauden ajaksi.... Ja ihan loppuvaiheessa, jos olin vähän aikaa jaloillani, niin jalat turposi " elefantinjaloiksi" ja kävi niin helskutin kipeää.



Kaikki nämä, jotka sanoo, että raskaus ei ole sairaus, on taatusti päässeet helpolla, juuri kuin tuo mun eka raskauteni. Se raskaus VOI myös aiheuttaa erilaisia vaivoja, jolloin sitä on kyllä sairas, eikä mitenkään toimintakuntoinen.

kun olin vielä niin hyvässä kunnossa. Teinkin sitten kotona pientä remonttia, ompelin ym. ihan siihen saakka kun piti laitokselle lähteä (viimeisen vauvan haalarin ompelemisen aloitin siinä vaiheessa, kun supistukset olivat jo alkaneet ja valmiin haalarin otin sitten laitokselle mukaan).



Pikkuveljen kanssa en päässytkään yhtä helpolla. Jalat turposivat muodottomaksi ja vatsa pullahti ihan toisella tavalla kuin esikoisen kanssa. Laskettu aika oli helmikuun lopussa ja näihin aikoihin oli pelkästään talvisaappaiden kiskominen jalkaan yhtä tuskaa. Liikkuminen oli muutenkin jotenkin hirveän paljon raskaampaa, oli kaikenlaista kipua, supistelua ym. ja olin muutenkin väsyneempi (olihan minulla tuo esikoinenkin siinä hoidettavana).



Voin siis hyvin ymmärtää, että joku väsähtää totaalisesti. Onhan tuo ihan normaalia, että luonto pakottaa äidin ottamaan rauhallisemmin ennen synnytystä!

Minä jaksoin olla äitiyslomaan asti töissä: Tein vielä paljon ylimääräisiä töitä ja suoritin jopa iltaopiskeluna kaksi tutkintoa loppuun. Mutta sen jälkeen nousivat verenpaineet, turvotus sekä proteiinit koholle ja lääkäri määräsi täyden levon.