Lue keskustelun säännöt.
Kuinka yleistä on, että nainen on lähes toimintakyvytön loppuraskaudessa?
07.02.2006 |
Eräs ystäväni on raskaana, laskettu aika n. kuukauden kuluttua ja hän ei pysty tekemään enää MITÄÄN. Siis mitään sairautta, lääkärin määräystä tai muuta ei asiaan liity,hän ei vaan jaksa liikkua mihinkään, jos käy kerran viikossa ruokakaupassa niin voimat on loppu. Iältään alle 30-vuotias.
Älkää käsittäkö väärin, en todellakaan arvostele ystävääni, tuskin hän tahallaan tuollaiseksi heittäytyy. Mietin vaan, onko tuo yleistäkin kun yleensä kuulen vaan naisista jotka lenkkeilee ja jumppaa sekä siivoaa paria päivää ennen synnytystä.
Miten teillä?
Kommentit (63)
Vierailija:
Raskaus ei ole sairaus. Kyllä pystyy normaalit kotityöt tekemään ja kävelemään reippaita kävelylenkkejä. Sellaiset kivut ja vihlonnat kuuluvat asiaan.
Miten ihmeessä voi toisten oloista tietää, kun kokemus on ihan omista raskauksistaan vaan.
Minä olin 1. raskauden tosi vetreänä loppuun asti, nyt ollut paljon kipeempää selkäsärkyineen, supisteluineen ja lonkkakipuineen. Vielä jalka kuitenkin nousee, mistä olen iloinen.
Mutta toisaalta kaverillani on kaikki kolme raskautta mennyt ihan sängyn pohjalla, vaikka muuten on liikkuva ja tomera ihminen. Jos on mahdollisuus kuunnella omaa kehoaan ja relata sen mukaan, miksi niin ei voisi toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollut jo ehkä rv. 30 lähtien. Jotenkin on todella vetämätön olo ja alapää on ollut kipeä jo siitä lähtien. Mun vauva on tosi alhaalla ja painaa häpyliitoksia ikävästi:(.
Yritän käydä ulkosalla joka päivä, mutta se kostautuu sitten sillä että olen illalla ihan poikki. Lapsia on ennestään kaksi ja heitäkin on iltaisin hoidettava, joten päivisin yritän enimmäkseen vain istuskella... Nyt alkaa tuo mahakin olla niin tiellä, ettei paljon mitään voi tehdä. JOtain kevyempää kotityötä teen päivittäin, mies hoitaa suursiivoukset ja imuroinnit.
t. rv 38
Mulla eka raskaus oli kaksosraskaus ja muistelen etten ollut lainkaan poikki sen aikana. Liitoskivutkaan eivät vaivanneet! Toki en uskaltanut mitenkään rellestää kun pelkäsin että lapset syntyisivät ennenaikaisesti. Mutta kaikki meni onneksi ok.
Nyt toka raskaus ja on kaikki vaivat mitä olla ja voi! Liitoskivuthan mm. pahenee joka raskaudesta. Häpyliitokset ovat todella kipeät ja liikkuminen on erittäin hankalaa. Maha on valtava ja jotkut todella ovat kysyneet että taasko tulee kaksoset... Murr. Tuntuu, että olen rapistunut tän 9 kk:n aikana koko ämmä:((. Suonikohjuja on valtava määrä mm.
36+5
Loppuajasta vielä paheni rytmihäiriöt, hengenahdistus (vauva painoi sydämen ja kehkot todella kasaan olen todella pienikokoinen ja vauva oli iso) sekä alhainen verenpaine 50/90, nää siis muiden vaivojen lisäksi vielä. Kuitenkin pyrin liikkumaan kohtuullisesti esim. aamulla käytin vielä synnytyspäivänäkin (suunniteltu sektio) koiran kävelyllä vaikka välillä ihmettelin miksi tie kallistuu niin kummasti ja lainehtii (huimasi kai tuo verenpaine). Rauhallisesti etenin kodin välittömässä läheisyydessä hyvää ulkoilu teki myös hengitykselle ja rytmihäiriöille. Vaivat olivat kuitenkin niin vakavia (lääkäreiden mielestä) että kun kuopus alkoi kasvamaan todenteolla (oli vielä isompi vauva kuin tuo esikoinen) täytyi minut leikata jo viikolla 37, koska loppuaika olisi mennyt " huonolle hapelle" ja vaarantanut minun aivojeni lisäksi myös vauvan. Silti kuopuksenkin raskauden loppuvaiheeseen saakka liikuin niin normaalisti kuin kykenin puolitoistavuotias esikoinen " kainalossa" .
Silloin paikat ovat vielä " kiinni" ja vasta loppuraskaudessa alkaa vauva painaa kunnolla. Toisessa raskaudessa ovat paikat jo kerran löystyneet, ja näin maha pullahtaa, liitoskivut jämähtävät päälle ym. helpommin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No itse olin huippukuntoinen ennen raskautta ja urheilin pitkälle viimeiselle kolmannekselle. Silti viimeinen kuukausi alkoi olemaan hyvin hidasta ja vaativat liikkeet aiheuttivat kipuja, liekö sitten niitä liitoskipuja vai mitä. Pääasiassa meni pötkötellessä ja lyllertäessä tuo aika. Silloin alaruumis myös rentoutuu ja löystyy, siis kaikki kudokset ja liitokset, jänteet, ym. antavat periksi, sillä ruumis valmistautuu vauvan läpitulemiseen
Eli en ihmettele, varsinkin jos kaverisi ei ole erityisen hyväkuntoinen ja siedä rasitusta sekä kipua, että menee toimintakyvyttömäksi
Kehon kuuntelu raskauden aikana on todella tärkeää. Jos tuntuu siltä, että haluaa ja pystyy liikkumaan, niin sitten on liikuttava. Mutta myös sitä on kunnioitettava, jos keho sanoo, että nyt lopetat ja menet pitkäksesi
Mitä helvettiä tämä äitien välinen kilpailu oikeen on? Kuka on ollut pisimmälle raskaana juostessaan maratonin? Kuka synnytti ilman kipulääkkeitä ja jönglöörasi samalla? Kuka imetti aikamieheksi poikansa? Kenen lapset on oikein puettu syötetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas kuulostaa vieraalle juosta siellä jumpissa yms. ihan lopussakin, itse muistan olleeni niin kipeä että en meinannut sängystä jaksaa nousta ylös...
Minulla ei ollut periaatteessa mitään ongelmaa jaksamisen kanssa ja lihakset pakottivatkin loppuraskaudesta, kun olin tottunut urheilemaan niin paljon. Mutta kun tuli heti niitä kipuja, kun lähti vähänkään kävelyvauhtia kovempaa tai käveli pidempään kuin 100m
Synnytyksen jälkeen olinkin sitten viikossa takaisin kävelylenkillä ja parissa viikossa muissa lajeissa. Yksilöllistä toki. Ei se kunto kuitenkaan raskauden aikana romahda, jos sellaista on. Luontoa täytyy kuitenkin kunnioittaa ja luottaa siihen, että keho tietää mitä se tekee paremmin, kuin mieli
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä tämä äitien välinen kilpailu oikeen on? Kuka on ollut pisimmälle raskaana juostessaan maratonin? Kuka synnytti ilman kipulääkkeitä ja jönglöörasi samalla? Kuka imetti aikamieheksi poikansa? Kenen lapset on oikein puettu syötetty?
Kukaan ei kilpaile, vaan tuo esille erilaisia näkemyksiä ja kokemuksia. Jos sinä koet sen kilpailuna niin hae apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se varmasti kovin yleistä ole, mutta raskaus voi todella aiheuttaa mittavia kipuja, uskomatonta uupumusta tai vaikka sitä, että ei pysty nukkumaan, vaikka ei olisi mitään ihmeempää. Hyvä, että hän osaa kuunnella itseään ja levätä.
Minulta löytyi toisessa raskaudessa n. kuudennella kuulla raudanpuute, ferritiiniarvo oli 5 ja hemoglobiini sadan kieppeillä. Olin ihmetellyt huonoa kuntoani ensimmäiseen raskauteen verrattuna. Raudan syöminen onneksi paransi tilannetta ennen synnytystä. Raskaudessa voi tulla melkein mitä vaan kremppaa, jota ei välttämättä älyä itse selvittää, mutta joka vie voimat totaalisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli todella helpot raskaudet. Mutta mun kaverilla oli vaikea, hän oli raskaana samaan aikaan ja hän voi pahoin, sitten vatsa kasvoi isoksi jo aikaisin (paljon lapsivettä ja iso vauva) ja hänellä oli myös turvotusta. Onhan siinä eroa, että onko vatsassa normaali määrä lapsivettä&3,5kg lapsi vai runsaasti lapsivettä&4,2kg lapsi. Minä sain kengät helposti jalkaani vielä synnärille menessä, kaveri käytti puolisonsa kenkiä ja nekin piti puolison laittaa jalkaa. Yksi tuttu puolestaan oli niin turvoksissa loppuraskaudesta, että pystyi käyttämään vain crocseja.
Riippuu ja roikkuu miten kelläkin.
Mulle tuli 20 kiloa painoa, kerran yrkkäsin kun söin liikaa kylässä. Tasapaino katosi, en uskaltanut pyöräillä. Ei muuta ongelmaa.
Kaveri yrkkäsi ihan alkuviikoilta asti, joku neuvoi syömään näkkäriä. Toimi hällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai se ihan yleistä ole. Mä ainakin olin ihan toimintakuntoinen koko ajan.
Aloittajan kaverin lapsi on jo 19-vuotias, ehkäpä aloittajakin on hieman viisastunut tässä ajassa.
Itse olin jo ennen raskautta liikunnallinen sekä toiminut pitkään hyvin fyysisessä ammatissa. Töissä selvisin hädin tuskin kesälomaan asti, siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Olin hirveän väsynyt koko ajan ja iskiaskivut veivät kesken kaiken viikoksi sairaslomalle. Liitoskivut alkoivat varhaisessa vaiheessa ja lopussa ne olivat niin pahoja selkävaivoineen, etten voinut kävellä sataa metriä yhteen putkeen itkemättä enkä voinut istua tavallisellakaan tuolilla tuntia pidempään. Pyöräily oli tuolloin ainoa tapa liikkua, koska vatsan takia en yltänyt ajamaan autoa, ei sillä että olisin kestänyt autossa istuakaan edes kauppareissua. Kyllä etenkin se viimeinen kuukausi yliajalle menneen raskauden kanssa oli yhtä tuskaa ja todellakin vain lepäilin.
Vierailija kirjoitti:
Ja tulevat isukit raatavat läskimammojen eteen ja purevat huuleensa, etteivät vaan sanoisi mitään loukkavaa, kuten " voisitko jaksaa tehdä (edes kerran viikossa) ruokaa kultaseni" . Ja mamma jatkaa makaamistaan...
Mitä makaamista? Mä siivosin, nostelin laatikoita ja kävin lenkillä.
Mulla meni verenpaine niin alhaiseksi loppuraskaudesta etten pysynyt tolpillani. Lisänä sitten unettomuus, en vaan kyennyt nukkumaan, olin jotenkin ylivirkeä.
Rauhallisesti ottaminen on ihan järkevää. Äitini lähti aikoinaan moikkaamaan ystäviään n. 200 km päähän kotoa. Minä synnyin tuolla matkalla n. 4 viikkoa ennen LA:ta.
Vierailija kirjoitti:
Mitä helvettiä tämä äitien välinen kilpailu oikeen on? Kuka on ollut pisimmälle raskaana juostessaan maratonin? Kuka synnytti ilman kipulääkkeitä ja jönglöörasi samalla? Kuka imetti aikamieheksi poikansa? Kenen lapset on oikein puettu syötetty?
Miespuolinen työkaverini toivotti hyvää äitiyslomaa ja varoitti "varo sitten niitä kantoliinapiirejä" 🤣
Jostain syystä tuntuu olevan aina joku "ismi" menossa 😌 ... tyyliin ainoa oikea tapa toimia.
...mutta minä olen ainakin ollut lähestulkoon toimintakyvytön loppuraskaudesta - ja varsinkin kun raskaus on mennyt viikon tai kaksi yli LA:n. Molemmilla kerroilla vatsa on ollut niin valtava, että ei ole enää kenkiä saanut jalkaan (eivät kyllä olisi mahtuneetkaan enää, vaikka olisi ylettynytkin), auton ratin taakse ei mahdu tai sitten ei yletä polkimiin, liitoskivut aiheuttavat jatkuvaa särkyä ja yöt ovat yhtä tuskaa, ja lisäksi sellainen 25-30 kilon ylimääräinen painolasti hengästyttää ja rasittaa niveliä. jnpp jnpp. Kolmannesta lapsesta haaveilen, mutta en millään jaksaisi olla raskaana!