Lue keskustelun säännöt.
Alle 4v. harrastaminen. Onko tämä normaalia??
28.05.2014 |
3,5-vuotias lapseni on sosiaalinen ja käy päiväkerhossa ja perhepäivähoidossa, kun olemme töissä. Olemme käyneet hänen kanssaan muutamia harrastuksia kokeilemassa, mutta tuntuu, että kaikki yritykset epäonnistuvat. Olemme mm. kokeilleet muskaria, jossa kävi ensin innostuneesti, mutta sitten alkoi itkeä, kun olisi pitänyt jäädä ilman äitiä.
Puoli vuotta tämän jälkeen kokeilimme koripalloleikkikoulua. Lapsi oli asiasta kovasti innoissaan, ja ylpeänä kertoi isovanhemmille jne, että on menossa sinne. Kävimme ostamassa pallon, ja kotona harjoiteltiin innolla. Reippaasti lähti pelaamaankin kun leikkikoulu alkoi, mutta n. puolessa välissä oli kuulemma luovuttanut eikä enää jaksanut pelata. Sanoi, ettei se kiinnostakaan. Kotona kyseli, että onko sinne enää pakko mennä ollenkaan.
En nyt ymmärrä mikä tässä mättää? Lapsi viihtyy toisten lasten seurassa, eikä ole mitenkään arka. Johtuuko pitkäjänteisyyden puutteesta? Muskari lopetettiin hänen aloitteestaan kesken, mutta nyt olen miettinyt, että käymme koriskoulun loppuun, kun siihen on kerran sitouduttu. En haluaisi myöskään opettaa, että pääsee aluksi johonkin ja harrastus maksetaan, ja sitten kun ei huvitakaan, niin se lopetetaan heti..
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Onko tämä epänormaalia käytöstä?
Kommentit (33)
Ei ole epänormaalia. Miksi ihmeessä tuon ikäinen tarvitsisi harrastuksia. Pidä nyt ainakin vuosi tai pari väliä ja kokeile sitten.
Onko kyseessä ainoa lapsi? Varmaankin, jos sulla olisi parikin harrastavaa isompaa lasta, et pitäisi mitään kiirettä viedä noin pientä harrastuksiin.
Mun lapsista vanhin aloitti harrastamaan 5-vuotiaana, mutta sopivan harrastuksen löysi vasta 10-vuotiaana. Keskimmäinen aloitti 5-vuotiaana, pari vuotta meni ennen kuin harrastaminen oli oikeasti innostunutta eikä vaan muiden mukana leikkimistä. Sama laji kuitenkin edelleen. Nuorin kokeili jalkapalloa 5-vuotiaana, ei ollut vielä valmis, meni 6-vuotiaana uudelleen ja silloin olikin jo valmis harrastamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielestäni alle kouluikäinen ei tarvitse harrastuksia ollenkaan
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:07"]
Lopetitte muskarin 3,5-vuotiaan aloitteesta? Ei lapsi tuollaisia päätä, sen päättävät vanhemmat. Ehkä lapsenne huomasi, ettei ole yhtä taitava kuin muut, ja koki tilanteen ikäväksi. Koriskoulun loppuun vieminen on hyvä ajatus, vaikka sitten väkisin. Pitkäjänteisyyttä ei opi, jos vanhemmat antavat luovuttaa heti ensimmäisen kerran jälkeen.
[/quote]
hulluko olet? miksi ihmeessä noin pieni pitää väkisin pakottaa harrastamaan?? Kuten äsken kirjoitin, kuopus kokeili jalkapalloa 5-vuotiaana, ei halunnut harrastaa, 6-vuotiaana meni uudelleen ja silloin kaikki oli loksahtanut kohdalleen. Jos oltaisiin väkisin pakotettu 5-vuotiaana treeneihin, tuskinpa olisi nykyään motivoitunut jalkapalloilija.
Lapsesi on vasta 3,5 v. !!! Mielestäni lapset viedään harrastamaan sitten kun itse osaavat haluta eikä ainakaan noin pieni voi olla vastuussa sinun päätöksistäsi maksaa jotakin. Kanna siis vain itse vastuu omista päätöksistäsi äläkä laita pientä kärsimään päätöksistäsi, jotka eivät osoittautuneet hänelle sopiviksi. Jos haluat vielä viedä lapsen korista pelaamaan niin jää itse katsomaan tarvitseeko lapsi siellä tukeasi.
Ymmärrän kyllä että jotkut harrastukset on aloitettava nuorena, mutta silloinkin lapsella pitäisi olla selvästi taipumusta ja innokkuutta asiaan. Omien leikkien leikkiminen on myös hyvin kehittävä harrastus eikä maksa mitään.
Kyllä on ainoa lapsi. Toinen lapsi tulossa. Oli varmaankin virhe lopettaa muskari lapsen kiukuttelun takia. Pysyn nyt tiukempana. Lasta ei ole koskaan pakotettu mihinkään, vaan itse on halunnut harrastamaan.
Mietinkin, voisiko tässä olla takana jonkinlainen valtataistelu tai omien rajojen kokeilu? Viihtyy kyllä aluksi ja on hauskaa, mutta sitten vain kyllästyy. Tulee pissahätää (vaikka juuri ennen harrastusta on käyty vessassa), jokin hiertää kengässä jne jne.... -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on saman ikäinen poika, joka kävi melkein kaksi lukukautta temppukoulussa. Lopussa häntä alkoi kyllästyttää ja aina ennen lähtöä piti maanitella tai viedä puoliväkisin. Ei tuossakaan mitään järkeä ole, joten annoin olla menemättä. Kuten jo todettua, 3.5-vuotias on vielä pieni ja ehtii harrastamaan vaikka kuinka paljon, kunhan hieman vielä kasvaa.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:09"]
hulluko olet? miksi ihmeessä noin pieni pitää väkisin pakottaa harrastamaan?? Kuten äsken kirjoitin, kuopus kokeili jalkapalloa 5-vuotiaana, ei halunnut harrastaa, 6-vuotiaana meni uudelleen ja silloin kaikki oli loksahtanut kohdalleen. Jos oltaisiin väkisin pakotettu 5-vuotiaana treeneihin, tuskinpa olisi nykyään motivoitunut jalkapalloilija.[/quote]
Olen varmasti hullu, kun en ole samaa mieltä kuin sinä. Kyse ei ole pakottamisesta, vaan ohjaamisesta oikeaan suuntaan. Tuskin lapsi huutaa ja tappelee, vaikka hänet vietäisiin harrastuksiin. Aina voi kertoa, että alussa on yleensä vaikeaa, mutta pikku hiljaa asioita oppii ja se jos mikä on palkitsevaa. Se, että sinun lapsesi ei ollut tarpeeksi motivoitunut 5-vuotiaana, ei kerro muuta kuin geeniesi heikkoudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli esikoisella aikanaan jo 3-vuotiaana oma harrastus kerran viikossa, mutta hän olikin kotihoidossa. Jos olisi ollut päivähoidossa, ei olisi aloittanut. Hän sitten vaihtoi harrastusta vielä pari kertaa, kunnes se todellinen innoittaja tuntui löytyvän ekalla luokalla.
Nyt 5-7-vuotiaillamme päivähoidossa olevilla on yksi harrastuskerta viikossa. Riittää hyvin ja mielellään menevät.
Meillä lapsilla ollut 0-vuotiaana yksi harrastus, 1-vuotiaana kaksi, 3-vuotiaana kerho mukaan ja 4-vuotiaana soitin mukaan. Tosi hyvä ja kehittävä systeemi ja lapset ovat selvästi hyötyneet ja tykänneet. Päiväkodissa eivät ole olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni samanikäinen poika, jota en edes kuvittelisi vielä mihinkään ryhmäharrastuksiin ilman vanhempia. En stressasi tämänikäisten harrastuksista. Harrastukset voi olla yllättävän stressaavia lapselle. Parasta meidän tapauksessa on esimerkiksi kiipeily isän kanssa tai maalaaminen äidin kanssa tai uimahallissa yhdessä. Tämänikäisen ei tarvitse ymmärtää raha-asioita.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:11"]
Kyllä on ainoa lapsi. Toinen lapsi tulossa. Oli varmaankin virhe lopettaa muskari lapsen kiukuttelun takia. Pysyn nyt tiukempana. Lasta ei ole koskaan pakotettu mihinkään, vaan itse on halunnut harrastamaan.
Mietinkin, voisiko tässä olla takana jonkinlainen valtataistelu tai omien rajojen kokeilu? Viihtyy kyllä aluksi ja on hauskaa, mutta sitten vain kyllästyy. Tulee pissahätää (vaikka juuri ennen harrastusta on käyty vessassa), jokin hiertää kengässä jne jne.... -ap
[/quote]
Teet virheen ap. Huomaatko että vain yksi vastaaja oli sitä mieltä että pitää pakottaa. Ei tässä ole mitään valtataistelua, lapsi vaan haluaa olla lapsi eikä ole vielä valmis harrastamaan. Miksi pitäisikään olla? Mun esikoinen kävi tuossa iässä vain seurakunnan kerhossa kerran viikossa, muun ajan oli kotona äidin ja vauvasisaruksen kanssa. Nykyään, 10-vuotiaana pelaa jalista kilpajoukkueessa ja soittaa kitaraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muskariin ei sanut jäädä itse paikalle. Se oli myös syy siihen, että suostuin lopettamaan sen ensimmäiseen ikävään kertaan. Ei ollut sydäntä vaan työntää häntä ovesta sisään ja lähteä pois. Ajattelin myös, että on liian nuori. Oli silloin 3-vuotias.
Koriskoulu tuntui mustakin hyvältä, koska siellä vanhemmat jäävät laidoille odottelemaan ja katsomaan. Hänellä myös samanikäinen hyvä ystävä hoidosta samassa koriskoulussa ja ryhmässä, ja olivatkin innoissaan yhdessä sinne menossa. Koriskoulu kestää vain alkukesän ja loppukesän, ja käyntikertoja on alle 10. -ap
Mitäs jos kokeilisitte harrastusta, jossa vanhempi voi olla mukana?
Jos siis harrastaa täytyy.
Aina ei lasta huvita. Esim. meidän 4-5-vuotias oli taidekerhossa, välillä olisi ollut pihalla "kivempaakin" tekemistä, mutta aina sitten vietiin ja tykkäsi tosi paljon. Nytkin kyselee, milloin on taas se piirustuskerho.
Lasta voi vähän painostaa, mutta ei pakottaa, jos monen yrityksen jälkeen näyttää siltä, että ei vaan tule mitään. Esim. kesän futiskouluissa on paljon lapsia, jotka ei ehkä vielä ole kypsiä harrastamaan. Vuoden päästä vaikka sitten uudestaan.
Liian jyrkkä ei saa lapsen kanssa olla. Oma laji kun voi löytyä vain kokeilemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis kysymykseen vastaus. On normaalia. Kovinkaan monella kolmevuotiaalla ei ole pitkäjänteisyyttä pätkääkään.
Ehkä kokeilemme nyt muutaman kerran ainakin vielä, mutta jos tilanne ei yhtään helpotu, niin katsotaan menemmekö sitten loppukesän harjoituksiin enään. (Heinäkuussa on siis tauko koriskoulusta.) En haluaisi heti luovuttaakkaan, mutta en tietenkään halua pakottaakkaan ja antaa huonoja muistoja harrastuksista. Kun muskarin lopetimme, oli hänellä samaan aikaan myös vaikeuksia jäädä perhepäivähoitajallekin aamuisin. Kesti hetken, ja helpotti. Tällä hetkellä koriskoulu-oikuttelun lisäksi myös kotosalla kokeilee saako tahtoaan läpi erilaisissa asioissa. Olen joskus antanut liian helposti periksi, ja sen valitettavasti välillä huomaa. Sittemmin olen pysynyt tiukempana. Isän kanssa lapsi on todella reipas ja omatoiminen, mutta mun kanssa heittäytyy välillä ihan mahdottomaksi, eikä muka osaa mitään - välillä edes kävellä itse. -ap
Ei ole pitkäjänteisyyttä pätkääkään, mutta siihen voi opettaa. Kovinkaan monella ei ole ylempää korkeakoulututkintoa, mutta sen saavuttavat henkilöt, joilla on pitkäjänteisyyttä. Hyvin harva tienaa leipänsä ammattifutiksella, mutta ne jotka niin tekevät, ovat olleet aina hyvin pitkäjänteisiä. Turhan moni nostaa yhteiskunnan tukia, tuskin tarvitsee erikseen korostaa, että heidän pitkäjänteisyytensä on vastasyntyneen luokkaa.
Ihan normaalia. Juuri siitä syystä monissa alle kouluikäisten harrastuksissa ei edes laskuteta koko maksua ennen kuin on alkanut ja muutaman kerrran käyty, ei sitten jouduta maksamaan turhasta jos lopettaa heti.
Sinulla taitaa olla turhan kunnianhimoiset tavoitteet lapsesi harrastusten suhteen.
[quote author="Vierailija" time="28.05.2014 klo 09:27"]
Tällä hetkellä koriskoulu-oikuttelun lisäksi myös kotosalla kokeilee saako tahtoaan läpi erilaisissa asioissa. Olen joskus antanut liian helposti periksi, ja sen valitettavasti välillä huomaa. Sittemmin olen pysynyt tiukempana. Isän kanssa lapsi on todella reipas ja omatoiminen, mutta mun kanssa heittäytyy välillä ihan mahdottomaksi, eikä muka osaa mitään - välillä edes kävellä itse. -ap
[/quote]
No, hän on 3,5-vuotias. Ja varsinkin jos tietää, että seuraava tulossa, niin anna nyt lapsen olla lapsi vielä ennen kuin joutuu jakamaan kaiken huomion.
Mistä se lapsi voi ton ikäsenä tietää millaista joku juttu on??? Sulla ilmeisesti ei ole mitään käsitystä lasten kehityksestä. Kannattas vaikka lukea A.Wahlgrenin Lapsikirjasta millaisia lapset ovat missäkin iässä ja miksi. Lapsia ei ole ohjelmoitu valmiiksi. Lapset oppii 7 ikävuoteen asti matkimalla, tämä kannattaa sisäistää, ja tajuta mitä se merkitsee. Lapsi matkii sinua ja miestäsi ja tahtoisi olla samanlainen ja kuulua teidän joukkoon. Kokoajan ilmeiseti arvostelet ja pidät häntä vajaavaisena. Eli hyljeksit joukosta. Nyt vielä tulee uusi tulokas joka voidaan tulkita niin että koska ette ole tyytyväisiä lapseenne, hankitaan uusi, ainakin lapsen ajatusmaailmassa. Rajattomasti kahdenkeskistä aikaa, ja opettele kuuntelemaan mitä lapsesi sanoo, ajan kanssa. Se että viettää suurimmanosan päivästä muiden lasten kanssa, voimatta valita kavereitaan, vastaa aikuisella pakkotyötä. Sitten vielä pitäisi haluta olla jossain muussa ryhmässä, muutenkin päivä on lyhyt ton ikäsillä. Mikset voi antaa lapsen olla rauhassa? miksi et anna hänelle edes tuntia päivässä oikeesti kahdenkeskistä aikaa? Muistatko millaista oli olla 3-4 vuotias, ja jos et muista, kannattas miettiä sitäkin.
Lopetitte muskarin 3,5-vuotiaan aloitteesta? Ei lapsi tuollaisia päätä, sen päättävät vanhemmat. Ehkä lapsenne huomasi, ettei ole yhtä taitava kuin muut, ja koki tilanteen ikäväksi. Koriskoulun loppuun vieminen on hyvä ajatus, vaikka sitten väkisin. Pitkäjänteisyyttä ei opi, jos vanhemmat antavat luovuttaa heti ensimmäisen kerran jälkeen.