Voiko toisen lasta rakastaa yhtä paljon kuin omiaan?

Minulla kesti vuosia oppia rakastamaan mieheni lapsia yhtäpaljon kuin yhteisiä lapsiamme. Nykyään, kaikki lapset jo aikuisia, en enää tee edes ajatuksissani eroa hänen ja meidän lastemme välille. Kun joku kysyy montako lasta minulla on, vastaan automaattisesti 6 (biolapsia 4, lapsipuolia 2) :)

Jos miehesi lapsilla on äiti, niin sinun ei tarvitse edes yrittää rakastaa heitä kuin omiasi. Jos ovat äidittömiä, niin sanoisin, että yritä kuitenkin enemmän.

minä väitän, että voi.

Eron jälkeen ex löysin aivan ihanan naisen, jota tyttäreni suorastaan jumaloi. He käyvät usein kaksisteen ulkona, kahviloissa, shoppailemassa ja heillä on todella mukavaa kaksisteen. Lisäksi tää nyksä on aina kaikissa asioissa äidin puolella ( eli minun ). Loistopakkaus.

Olemme istuneet vierekkäin lasten päiväkodin kevätesityksissä ja hän on ollut hyvin liikuttunut esityksistä.

Nyt ex.lle ja tämän vaimolle on syntynyt lapsi ja tytär kertoi juuri mitä he olivat tehneet kolmisin ja kuinka paljon tuore äiti oli kertonut tyttären "velvollisuuksista" nyt tuoreena isosiskona.

Kun olen nähnyt niin paljon omin silmin, olen vakuuttunut ettei hän voi rakastaa omaa lastaan enemmän kuin tytärpuoltaan.

Ei voi. t. aikuinen mies

Kyllä voi. Meillä kasvaa valmiina saatu lapsi ja ei voisi rakkaampi olla.

Miksei voisi. Kyllähän moni sanoo rakastavansa toisen miestäkin. Tai vaimoa.

Lapsilla on siis äiti jonka luona enimmäkseen ovat. Pidän kyllä heistä hurjasti mutta tuntuu ettei se riitä. Siis itselleni. Mies on myös ehkä liiankin tarkka siitä että hänen lapsensa eivät jää vähemmälle joten en esim. uskalla komentaa heitä samalla tavalla kuin omia. Olen joskus miettinyt että koenko jotenkin että joudun varomaan liikaa heidän kanssaan ja siksi alitajuisesti olen katkera siitä? Menee ihan keittiöpsykologiaksi nyt.. välillä tämä uusperheen elämä tuntuu vaan niin pirun hankalalta.

ap

Lapsilla on siis äiti jonka luona enimmäkseen ovat. Pidän kyllä heistä hurjasti mutta tuntuu ettei se riitä. Siis itselleni. Mies on myös ehkä liiankin tarkka siitä että hänen lapsensa eivät jää vähemmälle joten en esim. uskalla komentaa heitä samalla tavalla kuin omia. Olen joskus miettinyt että koenko jotenkin että joudun varomaan liikaa heidän kanssaan ja siksi alitajuisesti olen katkera siitä? Menee ihan keittiöpsykologiaksi nyt.. välillä tämä uusperheen elämä tuntuu vaan niin pirun hankalalta.

ap

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 13:08"]

minä väitän, että voi.

Eron jälkeen ex löysin aivan ihanan naisen, jota tyttäreni suorastaan jumaloi. He käyvät usein kaksisteen ulkona, kahviloissa, shoppailemassa ja heillä on todella mukavaa kaksisteen. Lisäksi tää nyksä on aina kaikissa asioissa äidin puolella ( eli minun ). Loistopakkaus.

Olemme istuneet vierekkäin lasten päiväkodin kevätesityksissä ja hän on ollut hyvin liikuttunut esityksistä.

Nyt ex.lle ja tämän vaimolle on syntynyt lapsi ja tytär kertoi juuri mitä he olivat tehneet kolmisin ja kuinka paljon tuore äiti oli kertonut tyttären "velvollisuuksista" nyt tuoreena isosiskona.

Kun olen nähnyt niin paljon omin silmin, olen vakuuttunut ettei hän voi rakastaa omaa lastaan enemmän kuin tytärpuoltaan.

[/quote]

tietenkin lisänä lapset ovat viikko-viikko periaatteella. Myös ex on jonkin verran poissa, vähintään joka toinen kerta yhden illan pois. Nykyinen vaimo sen sijaan on aina kotona, varsinkin kun on nyt vauva.

Jos lapset ovat muutaman yön ap.n luona kuussa, tuskin yhtä läheistä suhdetta helposti voi syntyäkään.

Luulisin, että ajalla on asiaan merkitystä.. Mieheni lapset olivat jo teini-ikäisiä kun tapasimme joten en ole hoitanut heitä kuten omia lapsiani ja saanut äiti-lapsi suhdetta heihin. Nyt viiden vuoden yhteiselon jälkeen koen kuitenkin valtavaa huolta ja vastuuta myös mieheni lapsista kuten myös omistani. Enkuitenkaan koe velvollisuutta tuntea äidinrakkautta heitä kohtaan - heillähän on jo äiti joihin heillä on hyvä suhde :)

Eli ap: miksi sinun pitäisi rakastaa miehesi lapsia kuin omiasi? Kunhan rakastat, tuet ja välität kuten muitakin lähimmäisiäsi.

[quote author="Vierailija" time="30.06.2014 klo 08:19"]Mä olen varmaan huono ihminen mutta pelkään etten ikinä opi välittämään miehen lapsista samalla tavalla kuin omista. Teen kaikkeni että se ei näkyisi missään mutta huono omatunto kalvaa ja pelkään että jostain äänensävystä tai ruumiinkielestä se paljastuu. En ole mikään erityisen lapsirakas muutenkaan. Lapsissa ei kyllä ole mitään vikaa mutta sen ymmärtäminen ei auta. Oonko ainoa tämän ongelman kanssa?

[/quote]

Et ole. Kyl omat menee aina lopulta tiukassa paikassa 'ykköseksi'. On vaan tabu, josta ei puhuta...

Olet yksi monista koska on niin paljon uusperheitä. Toisen lasta voi rakastaa vaikka enemmän kuin omaa mutta mielestäni sinun ei kannata vaivata mieltäsi rakkauden määrällä, pääasia että rakkautta on ja että yrität luoda positiivisen ja kannustavan ilmapiiriin perheeseesi. Ole yhtä kiinnostunut jokaisesta lapsesta ja anna jokaiselle lapselle yhtä paljon huomiota. Alussa voi olla hirveän vaikeaa, monet itkut on itkettävä mutta älä luovuta. Tarvitsette kaikki kodin jossa on hyvä olla yhdessä. Ihmiset ovat erilaisia eikä kenenkään ole pakko rakastaa tai edes tykätä toisesta ihmisestä mutta koska olette päättäneet elää yhdessä, jokaisen on tehtävä oma osuutensa yhteisen hyvinvoinnin eteen.

Ei tietenkään voi. Kyllä omat on aina omat.