Mieheni ei halua koskaan naimisiin!

Kiitos hyvistä neuvoista! Täytyy nyt tosiaan pohdiskella tilannetta! :/

Ja näihin omisuus juttuihin palatakseni. Mieheni on huomattavasti varakkaampi mutta olen alustapitäen puhunut että haluan naimisiin ja avioehto tietenkin!! :) Mieheni kanssa ollaan vielä puhuttu että kun/jos 10 vuoden päästä lapsia tulee hän haluaa jäädä kotiin vuosiksi lasta hoitamaan (kuten hänen isänsäkin on miestäni hoitanut) on siis yrittäjä niin onnistuu. että omalla kohdallani kyaymya ei mitenkään ole talouden turvaamisesta. :)

-AP

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:55"]

Tilanne on seuraava. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä nyt 4 vuotta. Alustapitäen hän on ilmoittanut ettei koskaan halua mennä naimisiin koska siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. Toinen syy on se että että hänen vanhemmat eivät olleet koskaan naimisissa ja silti heillä oli vaikea ja riitaisa ero. Itse pidän naimisiin menoa tärkeänä asiana ja lapsia en halua ennen häitä. No tähän puolisoni on ilmoittanut ettei halua lapsia seuraavaan 10 vuoteen koska ei ole kuulemma mikään kiire (itse haluan parin vuoden sisään ja 10 vuoden päästä hedelmällisyyskin on laskussa) Muuten on kaikki suhteessa paremmin kuin hyvin ja rakkauden puutteesta ei pitäisi olla tämä kiinni. Mistä tämä voi johtua? Eikai oikea syy voi olla vanhempien riitaisa ero? Harmittaa että jos joituisi lopettamaan suhteen vain sen takia että on erimielisyyksiä tulevasta? Pystyisinkö lopettamaan suhteen kun kaikki muu hyvin? Pitääkö hänen takiansa odottaa 10 vuotta? Mistä tiedän saanko edes silloin enää lapsia?Saako mieheni päättää nämä asiat ja minun on vain hyväksyttävä?

Puhuminen puolisoni kanssa asiasta ei ole vienyt asiaa eteenpäin.

[/quote]kerrankos sitä pilleri hmmmm "pettää". Itse halusin vauvan ja mies pähkäili että ei vielä. Otin ohjat omiin käsiin ja heitin hornan tuuttiin pillerit. Meni siinä parisen vuotta kun tärppäsi. Olimme naimisissa. Siksihän menin että haluan vauvan.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:32"][quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 14:55"]

Tilanne on seuraava. Olen ollut avomieheni kanssa yhdessä nyt 4 vuotta. Alustapitäen hän on ilmoittanut ettei koskaan halua mennä naimisiin koska siinä ei kuulemma ole mitään järkeä. Toinen syy on se että että hänen vanhemmat eivät olleet koskaan naimisissa ja silti heillä oli vaikea ja riitaisa ero. Itse pidän naimisiin menoa tärkeänä asiana ja lapsia en halua ennen häitä. No tähän puolisoni on ilmoittanut ettei halua lapsia seuraavaan 10 vuoteen koska ei ole kuulemma mikään kiire (itse haluan parin vuoden sisään ja 10 vuoden päästä hedelmällisyyskin on laskussa) Muuten on kaikki suhteessa paremmin kuin hyvin ja rakkauden puutteesta ei pitäisi olla tämä kiinni. Mistä tämä voi johtua? Eikai oikea syy voi olla vanhempien riitaisa ero? Harmittaa että jos joituisi lopettamaan suhteen vain sen takia että on erimielisyyksiä tulevasta? Pystyisinkö lopettamaan suhteen kun kaikki muu hyvin? Pitääkö hänen takiansa odottaa 10 vuotta? Mistä tiedän saanko edes silloin enää lapsia?Saako mieheni päättää nämä asiat ja minun on vain hyväksyttävä?

Puhuminen puolisoni kanssa asiasta ei ole vienyt asiaa eteenpäin.

[/quote]kerrankos sitä pilleri hmmmm "pettää". Itse halusin vauvan ja mies pähkäili että ei vielä. Otin ohjat omiin käsiin ja heitin hornan tuuttiin pillerit. Meni siinä parisen vuotta kun tärppäsi. Olimme naimisissa. Siksihän menin että haluan vauvan.

[/quote]

Voi ei :D Olen harkinnut samaa ja miestäkin uhaillut mutta se sanoo ettei todellakaan ole valmis isäksi ja että ei olis lapselle isä. Ei kuulemma tietäisi mitä tekisi jos niin kamala asia sattuisi että oisin raskaana.. :(

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 00:22"]

Ja näihin omisuus juttuihin palatakseni. Mieheni on huomattavasti varakkaampi mutta olen alustapitäen puhunut että haluan naimisiin ja avioehto tietenkin!! :) Mieheni kanssa ollaan vielä puhuttu että kun/jos 10 vuoden päästä lapsia tulee hän haluaa jäädä kotiin vuosiksi lasta hoitamaan (kuten hänen isänsäkin on miestäni hoitanut) on siis yrittäjä niin onnistuu. että omalla kohdallani kyaymya ei mitenkään ole talouden turvaamisesta. :)

-AP

[/quote]

Avioehtoa ei koskaan silloin, jos aiot tehdä lapsia, tai sitten voi käydä niin, että mietit jossain lähiössä köyhänä lasten kanssa mitä tapahtui, kun se mies porheltaa menemään varakkaana.

Eli se lasten etu etusijalle tuossa asiassa.

Monimutkainen juttu mutta tilanne on se että pakko olisi tehdä se avioehto. En viitsi selittää täällä enempää ettei tunnisteta :)! mutta jos lapsi molempien toiveesta tulisi niin kyllä mies lasten eteen mitä vain tekisi :) Ei rahattomaksi jättäisi.

Meillä on vähän sama homma,minä olen 27v ja mies pian 29v.Mies ei ole varsinaisesti sanonut,että "ei ikinä",mutta jos otan puheeksi häät tai lapset,vastaus on "älä painosta" tai "ei ole kiire".Ei hänellä varmaan olekaan,miehillä kun ei biologinen kello tikitä.Taloudellista hyötyä en tavoittele(olemme yhtä köyhiä),mutta kaipaisin jonkinlaisen vakuuden siitä että ollaan vakavissaan,virallistaa suhteen naimisiinmenolla. Saa nähdä kauanko tässä jaksaa katsella jahkailua,olemme kuitenkin ainakin iän puolesta aikuisia ja tunteneet 8 vuotta. Eli samaistun ap:n ongelmaan,voimia ap! :)

Rehellisesti, menin naimisiin viisumin takia, helpotti elämää plajon. Americaa!

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 02:18"]Meillä on vähän sama homma,minä olen 27v ja mies pian 29v.Mies ei ole varsinaisesti sanonut,että "ei ikinä",mutta jos otan puheeksi häät tai lapset,vastaus on "älä painosta" tai "ei ole kiire".Ei hänellä varmaan olekaan,miehillä kun ei biologinen kello tikitä.Taloudellista hyötyä en tavoittele(olemme yhtä köyhiä),mutta kaipaisin jonkinlaisen vakuuden siitä että ollaan vakavissaan,virallistaa suhteen naimisiinmenolla. Saa nähdä kauanko tässä jaksaa katsella jahkailua,olemme kuitenkin ainakin iän puolesta aikuisia ja tunteneet 8 vuotta. Eli samaistun ap:n ongelmaan,voimia ap! :)

[/quote]

Kohtalontoveri! Joo ei ole kyllä kiva juttu mutta kyllä tässä pakko vielä on hyvin käydä! :) Tsemppiä!

-Ap

Täällä taas lähtenyt asia sivuraiteille. Kyse ei ole nyt siitä mitä kukakin on mieltä avioliiton hyödyistä. Kyse on ap:n ja miehensä suhteesta.

Jos sinulle ap on tärkeää mennä naimisiin ja hankkia lapsia, olet väärän miehen kanssa yhdessä. Ei kannata odottaa ketään. Kymmenen vuoden päästä itket täällä katkerana, kun miehesi ei edelleenkään halua naimisiin tai lapsia.

Olet valinnan edessä, joko hyväksyt sen, että nykyisessä suhteessasi et välttämättä ikinä mene naimisiin tai hanki lapsia. Eli opit elämään sen kanssa että olette vain kahdestaan miehesi kanssa lopun elämäänne avoliitossa. TAI jätät miehen ja etsit sellaisen, jolla on kanssasi samankaltaiset tulevaisuuden haaveet ja tavoitteet.

Elämä on valintoja ja nyt olet yhden suuren valinnan edessä.

Mies ei siis halua lapsia vielä ainakaan kymmeneen vuoteen eikä ikipäivänä naimisiin, eli sillä on ihan selkeä sitoutumiskammo ja teillä on erilaiset tulevaisuudentavoitteet.

Miettisin kaks kertaa, jäänkö edes roikkumaan tuohon tilanteeseen, jossa tulevaisuudentavoitteet on noin erilaiset. sitoutumiskammoinen ei ole mielestäni edes hyvä isä, jos vaikka tulisit vahingossakin raskaaksi. Arvaa mitä se ensimmäisenä huutaisi? No se sana alkaa a-kirjaimella.

Olette liian erilaiset elämänsuunnitelmiltanne, et vaan vielä tajua sitä. Ei pelkkä pussailu ja sanat kulta mä tykkään susta ole vielä pohja toimivalle parisuhteelle. Niitä pitää osoittaa myös teoilla. Jos mies ei halua samoja asioita elämältä kuin sinä, niin miksi jäisit roikkumaan?

Se, ettei halua naimisiin, ei tee kenestäkään sitoutumiskammoista. 

Tuntuu vain niin vaikelta luopua muuten hyvästä miehestä, unelma kodista, yhteisistä ystävistä (kaikki miehen puolelta) sentakia että halutaan eriasioita tässä vaiheesa. Minusta tulisi yksinäinen, talous kaatuisi ja joutuisin alottamaan KAIKEN alusta. Tuntuu että en sitten koskaan tapaisi yhtä ihanaa ja luotettavaa miestä ja joutuisin olemaan jokatapauksessa yksin..

-Ap

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:37"]

Tuntuu vain niin vaikelta luopua muuten hyvästä miehestä, unelma kodista, yhteisistä ystävistä (kaikki miehen puolelta) sentakia että halutaan eriasioita tässä vaiheesa. Minusta tulisi yksinäinen, talous kaatuisi ja joutuisin alottamaan KAIKEN alusta. Tuntuu että en sitten koskaan tapaisi yhtä ihanaa ja luotettavaa miestä ja joutuisin olemaan jokatapauksessa yksin..

-Ap

[/quote]

Roikut siis mieluummin suhteessa, joka ei johda siihen tulevaisuuteen, josta itse haaveilet, kuin ottaisit sen pelottavan mutta rohkean ensimmäisen askeleen unelmiesi elämää kohti?

En ikinä luopuisi hyvästä kumppanista vain häähaaveiden takia. Se olisi todella typerää.

Jaa-a. Pidän vakavampana ongelmana noista tuota lapsiasiaa. On erittäinkin mahdollista, että mies joka ei alle kolmekymppisenä vielä halua lapsia, alkaa niitä haluta vaikka kolmevitosena. Mutta toisaalta voi käydä kuten itselleni, että jäin odottamaan miehen "kypsymistä", mutta mies jatkoi ja jatkoikin vaan opiskelija-aikojen biletys- ja menoelämää. Lopulta sitten ilmoitti, ettei hän taidakaan haluta ikinä lapsia, kun on jo niin tottunut vapaaseen ja mukavaan elämään ilman. Siinäpä sitten meni ne minun lastensaantimahdollisuudet, olin 35 kun suhde loppui eikä sen jälkeen ole uutta miestä löytynyt.

Avioliittoasia on sellainen että aika usein noissa onnistuu jommaltakummalta kompromissi. Mutta jos ei tosiaan onnistu, niin kyllähän sekin voi toki eron syy olla. Itse olen niitä jotka ei halua koskaan naimisiin. Mutta jos nyt täydellinen mies löytyisi ja hänelle olisi hyvin tärkeää se avioliitto, voisin kyllä mennäkin naimisiin vaikkei asia merkitsekään minulle mitään. Kirkkohäihin tosin en suostuisi, se olisi jo liiallista epäaitoutta ateistina mennä sinne alttarille ja kuuntelemaan jumaljuttuja.

Niiin... Itsekään en ikinä edes haluaisi kirkko häitä. Maistraatissa olisi vihkiminen. En ymmärräkkään että miksi mieheni ei halua naimisiin vaikka tietäisi että se saisi minut onnelliseksi. Itse haluaisin asiassa kun asiassa tulla miestäni mielelläni vastaan. Mutta hän ei!! Aina tuöee vaan riitaa ja miws ahdistuu jos koitan jutella näistä asioista. Olen monesti aanonutkin etyä lopetan suhteen jos ri mitään tapahdu mutta ei ole toiminut mun "uhkailut" :/

-Ap

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:37"]

Tuntuu vain niin vaikelta luopua muuten hyvästä miehestä, unelma kodista, yhteisistä ystävistä (kaikki miehen puolelta) sentakia että halutaan eriasioita tässä vaiheesa. Minusta tulisi yksinäinen, talous kaatuisi ja joutuisin alottamaan KAIKEN alusta. Tuntuu että en sitten koskaan tapaisi yhtä ihanaa ja luotettavaa miestä ja joutuisin olemaan jokatapauksessa yksin..

-Ap

[/quote]

Voi hyvä tyttö, kamalampia kohtaloita on. Kuulostaa itse asiassa siltä että sinulle nimenomaan tekisi hyvää elää itsekseen ja oppia olemaan yksin.

[quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:48"][quote author="Vierailija" time="09.06.2014 klo 10:37"]

Tuntuu vain niin vaikelta luopua muuten hyvästä miehestä, unelma kodista, yhteisistä ystävistä (kaikki miehen puolelta) sentakia että halutaan eriasioita tässä vaiheesa. Minusta tulisi yksinäinen, talous kaatuisi ja joutuisin alottamaan KAIKEN alusta. Tuntuu että en sitten koskaan tapaisi yhtä ihanaa ja luotettavaa miestä ja joutuisin olemaan jokatapauksessa yksin..

-Ap

[/quote]

Voi hyvä tyttö, kamalampia kohtaloita on. Kuulostaa itse asiassa siltä että sinulle nimenomaan tekisi hyvää elää itsekseen ja oppia olemaan yksin.

[/quote]

Eihän siyä koskaan tiedä miten elämä kuljettaa.. Vaikka joutuiskin olemaan hetken yksin mutta löytyisikin se oikea mies sitten vielä joskus... Kai se riski on otettava. Mielummin kuin tajuta myöhemmin että vieläkin nykyisen kanssa kahdestaan ja häistä/lapsista tietoakaan. -Ap

[quote author="Vierailija" time="08.06.2014 klo 19:48"]

Lapsia ehtii toki tehdä 40-vuotiaaksi asti, mutta jos haluat nuorena niin tuon miehen kanssa ei onnistu. Itse etsisin tilassasi uuden miehen, joka haluaa samoja asioita kanssani. Omalla kohdallani se tarkoitti korkeakoulututkintoa, hyvää työtä, matkustelua ympäri maailmaa, naimisiin menoa ja lapsia. Nyt 33-vuotiaana on lasten vuoro, naimisiin mentiin 30-vuotiaina. Tavattiin kun oltiin 26.

[/quote]

Olen samaa mieltä: Aloittajan tilanteessa etsisin samoja asioita haluavan miehen. Siis miehen, joka haluaa naimisiin ja lapsia lähitulevaisuudessa. Miehellä tuntuu olevan hyvin selvät periaatteet omalle elämälleen eli ei naimisiin ja lapsia joskus pitkän ajan perästä. Ei voi mitään, että tulee mieleen, että mies ei edes ajattele, kestääkö nykyinen suhde niin kauan. Pitä ottaa huomioon, että ollenkaan kaikki ihmiset eivät olet vastuullisia toisten, eivät edes oman kumppaninsa suhteen.