Kehitysvammaisten erityishuolto

Lain mukaan kehitysvammaisten erityishuollossa saa itse päättää tai omaiset päättää mitä erityishuollon palveluja kehitysvammainen käyttää. Miksi sitten systemaattisesti on kaikki kehitysvammaiset survottu siihen samaan kaavaan eli asuminen asuntolassa ja työtoiminta? Miksi jokainen jolla diagnoosina kehitysvamma, on asuntolassa tai työtoiminnassa? Miksi vammainen ei voi elää omannäköistään elämää esim omassa asunnossa tai jos kykenee palkkatyöhön niin eläkkeen päälle tekemään osa-aikaista palkallista työtä jos sellaisen työn löytää? Tai vaan olemaan kotona ja harrastamaan yms jos ei jaksa tehdä töitä. Miksi on pakko kehitysvammaisia kohdella kuin suurta laumaa ja lokeroida heidät? Mielestäni tämä lokerointi ja yhdenmukaistaminen on eräänlaista rasismia ja syrjintää kehitysvammaisia kohtaan. Syrjintää, joka on verhottu "hyvää tarkoittavan" ulkokuoren alle mutta pohjimmiltaan on syrjintää ja vallankäyttöä, alistamista? Jos jotkut kehitysvammaiset haluavat itse esim ryhmässä toimia ja tehdä ja asua yhdessä asuntolassa niin se heille suotakoon, mutta ei se, että on diagnoosina joku kehitysvammaa aiheuttava oireyhtymä, esim Down, niin ei se saisi mielestäni olla mikään pakko sille, että tietynlaiseen toimintaan tietyllä tavalla osallistuu. Mikään diagnoosi ei saisi olla se, minkä kautta ihmisen elämää ylhäältäkäsin profiloidaan että se kun omaa sen diagnoosin niin sen elämä oltava sillä ja sillä tavoin järjestettyä. Minusta pitäisi olla itsemääräämisoikeus ja täydet ihmisoikeudet ja oikeus osallistua samaan kuin kuka tahansa, harrastaa samaa kuin kuka tahansa ja käydä siellä missä kuka tahansa ja olla ihminen ensisijaisesti omine luonteenpiirteineen ja yksilöllisine mieltymyksineen eikä mikään yhteiskunnan tai kulttuurin ohjelmoima robotti. Mielestäni kehitysvammaistenkin yksilöllisyyttä ja yksilöllisiä mieltymyksiä tulisi tukea ja kannustaa ja nähdä heidät ihmisenä siinä missä muutkin eikä ahtaa heitä joihinkin palvelujärjestelmän ja yhteiskunnan ehdoilla toimivaan kaavaan. Down-henkilökin voi pärjätä omassa asunnossa avustajan tukemana ja sellaisen avustajan jonka hän itse itselleen haluaa ja muutenkin elää ihmisenä ihmisten joukossa eikä robottina niinkuin yhteiskunta usein robotiksi heidät alistaa eikä Down älyllisestä vammastaan johtuen itse ymmärrä sitä, että häntä alistetaan ja sorretaan eikä vammastaan johtuen aina itse löydä omia mieltymyksiään eikä vahvuuksiaan. Hän voi kuitenkin löytää ne jos häntä kohdellaan samoin kuin muitakin ihmisiä ja annetaan samat mahdollisuudet kuin kenelle tahansa. Muita mielipiteitä asiasta?