Paskan keskellä eläminen
Mulla on ystävätär, ei enääikään ihan nuorikaan, älykäs huumorintajuinen, kaikinpuolin mahtava persoona. Mutta. Hän ei siivoa,siis ikinä, kaikki minkä käsistään laskee jää siihen ,siis KAIKKI! Ei itseään tunnu haittaavan että on jatkuvasti kavereiden siivoisavun varassa ja jos joki ei käy,asuntoa ei siivota. Tämä ei ole mikääm uusi juttu, vaan näin on ollut aina.En ihmettele että seinänaapurit välillä katsoo kieroon kuulemma.Kysymys ei ole masennuksesta, eikä hamstrrauksesta mutta pakkohan jostain mielenterveyden häiriöstä on oltava kysymys? Olisiko joku psykologiaan perehtynyt palstalla?
Kommentit (27)
Mä olen just sellainen joka vihaa siivoamista, ja kaikki jää jäljiltäni hujan hajan. Koti on myös sen näköinen. Olen epäillyt et minulla on add, olen juuri ihminen, joka jättää roskan lattialle ja unohdan siihen. Välillä ajattelen, et huhhuh, miten joku voi elää tällaisessa kaaoksessa. Välillä siivoan ihan putipuhtaaksi ja siistiksi, mutta kaaos palaa kolmessa päivässä. Mut suurimmaksi osin ajattelen, että ilo ja onni täytyy löytää muualta kuin puhtaasta kodista.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:14"]
Mulla on ystävätär, ei enääikään ihan nuorikaan, älykäs huumorintajuinen, kaikinpuolin mahtava persoona. Mutta. Hän ei siivoa,siis ikinä, kaikki minkä käsistään laskee jää siihen ,siis KAIKKI! Ei itseään tunnu haittaavan että on jatkuvasti kavereiden siivoisavun varassa ja jos joki ei käy,asuntoa ei siivota. Tämä ei ole mikääm uusi juttu, vaan näin on ollut aina.En ihmettele että seinänaapurit välillä katsoo kieroon kuulemma.Kysymys ei ole masennuksesta, eikä hamstrrauksesta mutta pakkohan jostain mielenterveyden häiriöstä on oltava kysymys? Olisiko joku psykologiaan perehtynyt palstalla?
[/quote]
Miksi ei olisi masentunut?
Mun sisko on samanlainen. Hänellä on mukuloitakin monta eikä kukaan korjaa kenenkään jälkiä ja sotkuja. Se on kamalaa! Kai se sotku häiritseekin siskoani mutta jotenkin on avuton siivoamisen suhteen.. Minua kyläilyt heillä ahdistaa juuri tästä syystä. Autan toisinaan mutta kun järjestystä täytyisi pitää säännöllisesti eikä kerran puolessa vuodessa..
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:14"]
Mulla on ystävätär, ei enääikään ihan nuorikaan, älykäs huumorintajuinen, kaikinpuolin mahtava persoona. Mutta. Hän ei siivoa,siis ikinä, kaikki minkä käsistään laskee jää siihen ,siis KAIKKI! Ei itseään tunnu haittaavan että on jatkuvasti kavereiden siivoisavun varassa ja jos joki ei käy,asuntoa ei siivota. Tämä ei ole mikääm uusi juttu, vaan näin on ollut aina.En ihmettele että seinänaapurit välillä katsoo kieroon kuulemma.Kysymys ei ole masennuksesta, eikä hamstrrauksesta mutta pakkohan jostain mielenterveyden häiriöstä on oltava kysymys? Olisiko joku psykologiaan perehtynyt palstalla?
[/quote]
Miksi ei olisi masentunut?
Ei vaan ole,muutoin aktiivinen ihminen ja näin on ollut aina, olen siis tuntenut hämet lapsuudesta asti.
Lapsuuden kodin siisteystaso on aika usein periytyvää. Jos on lapsena elänyt paskan keskellä, niin ei Se aikuisenakaan häiritse. Itse en kestä parin mieheni lähisukulaisen kotia yhtään. Olen kasvanut siistissä kodissa ja omani on myös sellainen, joten on suorastaan tuskallista kyläillä noissa roinakasoissa. Sukatkin on ihan likaiset ja tahmaiset kun sieltä tulee. Eikä tosiaan ole mistään masentuneita ihmisiä. Vain hyvän paskansietokyvyn omaavia
Hauska toi "hyvän paskansietokyvyn omaavia" ... ;)
Muttei siis aina periytyvää! Meitä siskoksia on kolme ja yksi aivan siivoton! Oma äiti ollut aina siisti.
mulla ihan päinvastoin kokemus. Itselläni lapsuudenkodissa vähän niin ja näin siivouksen suhteen ja itse olen tosi tarkka kodin kunnosta..ei nyt topsi puikolla mennä lattialistoja mutta sinnepäin..haluisin höllätä!
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:14"]
Mulla on ystävätär, ei enääikään ihan nuorikaan, älykäs huumorintajuinen, kaikinpuolin mahtava persoona. Mutta. Hän ei siivoa,siis ikinä, kaikki minkä käsistään laskee jää siihen ,siis KAIKKI! Ei itseään tunnu haittaavan että on jatkuvasti kavereiden siivoisavun varassa ja jos joki ei käy,asuntoa ei siivota. Tämä ei ole mikääm uusi juttu, vaan näin on ollut aina.En ihmettele että seinänaapurit välillä katsoo kieroon kuulemma.Kysymys ei ole masennuksesta, eikä hamstrrauksesta mutta pakkohan jostain mielenterveyden häiriöstä on oltava kysymys? Olisiko joku psykologiaan perehtynyt palstalla?
[/quote]
Miksi ei olisi masentunut?
Ei vaan ole,muutoin aktiivinen ihminen ja näin on ollut aina, olen siis tuntenut hämet lapsuudesta asti.
[/quote]
Hänellä on vain eri käsitys siisteydestä kun sinulla. Deal with it.
Ei ole sinun tehtäväsi holhota häntä.
ADD henkilöillä on usein tätä ongelmaa
Kyse voi olla jaksamattomuudesta, masennuksesta, traumoista.
Mun mies ja hänen sisaruksensa ovat kaikki juuri tuollaisia. En ole pitänyt sitä muuna kuin että anoppi ei ole opettanut lapsilleen edes alkeita siivouksesta ja järjestyksenpidosta. Meillä olikin sitten pitkään palkattu siivooja kompensoimassa miehen siivousavuttomuutta. Siistissä kodissa kasvaneena en kyllä vieläkään käsitä, että mikä siinä on miehelle niin ylipääsemätöntä tiputtaa roskat kädestään roskikseen eikä piirongin päälle tai laittaa tavarat käytön jälkeen takaisin paikoilleen.
add... minulla ainakin vaikeuttaa järjestyksen ylläpitämistä. onko muutenkin hieman kaoottinen? aloittaa innolla sata asiaa eikä tee mitään loppuun? vapaata assosiaatiota? luova ja impulssiivinen, mutta vaikuttaa laiskalta?
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:54"]add... minulla ainakin vaikeuttaa järjestyksen ylläpitämistä. onko muutenkin hieman kaoottinen? aloittaa innolla sata asiaa eikä tee mitään loppuun? vapaata assosiaatiota? luova ja impulssiivinen, mutta vaikuttaa laiskalta?
[/quote]
Tuttua on.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:48"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:21"][quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:14"]
Mulla on ystävätär, ei enääikään ihan nuorikaan, älykäs huumorintajuinen, kaikinpuolin mahtava persoona. Mutta. Hän ei siivoa,siis ikinä, kaikki minkä käsistään laskee jää siihen ,siis KAIKKI! Ei itseään tunnu haittaavan että on jatkuvasti kavereiden siivoisavun varassa ja jos joki ei käy,asuntoa ei siivota. Tämä ei ole mikääm uusi juttu, vaan näin on ollut aina.En ihmettele että seinänaapurit välillä katsoo kieroon kuulemma.Kysymys ei ole masennuksesta, eikä hamstrrauksesta mutta pakkohan jostain mielenterveyden häiriöstä on oltava kysymys? Olisiko joku psykologiaan perehtynyt palstalla?
[/quote]
Miksi ei olisi masentunut?
Ei vaan ole,muutoin aktiivinen ihminen ja näin on ollut aina, olen siis tuntenut hämet lapsuudesta asti.
[/quote]
Hänellä on vain eri käsitys siisteydestä kun sinulla. Deal with it.
Ei ole sinun tehtäväsi holhota häntä.
[/quote]
Aloitus voisi olla minusta tehty puoliksi. En nyt ihan possu ole, koska äitini on samaa lajia mutta paljon pahempi, joten olen teininä opetellut omin päin tekemään oman osani hommista. Joten meillä sentään vain keikutaan kaaoksen rajoilla.
Mutta tuo deal with it - siinä toisaalta piilee suuri viisaus, mutta sitten taas kuitenkin olen hiukan sitä mieltä, että maailma olisi parempi, jos ihmiset osaisivat holhota toisiaan sillätapaa kevyellä kädellä, ei ihan tosissaan. Ja jos kansalaistaitoihin katsottaisiin kuuluvaksi sen kevytholhouksen jonkinasteinen sietäminen, ja sitten sen häijyn holhoamisen tunnistaminen ja sitä vastaan puolustautuminen. Itse sain naapurilta hyvää siivousopetusta, kun hän kerran tuli kylään ja sitten siivottiin keittiö yhdessä. Kyllähän se hiukan kirpaisikin, mutta toisaalta olen vieläkin iloinen, ja koin, että saan äidillistä ohjausta, joka olisi varmasti tehnyt lapsena hyvää. Ja eihän aloittajankaan ystävä taida sitä pahakseen pistää?
Luulisin, että ystävyyttä voisi syventää, jos tuosta asiasta voitaisiin puhua ihan suoraan. Ne ajattelukyvyttömät kädet kasvavat useinkin miehen hihoista, mutta täytyyhän niitä naisillakin olla. Usein taitaa olla kysymys siitä, että haluaa olla ajatuksissaan häiritsemättä. Se siivoamiseen ja kotityöhön keskittyminen voi olla ahdistavaa, eikä siitä ole tottunut löytämään mitään palkintoa.
Kun yritän selittää tumpeloäidilleni, että kotityöt itseasiassa vapauttavat energiaa ja auttavat ajattelutyössäkin, hän pyörittelee silmiään ja naureskelee kuin pikkuipana siitä huolimatta, että en painostanut eikä hän ollut haluton kuuntelija. Kun hän on aina keskittynyt vihaamaan kotihommia, eipä hänelle ole toisenlaista kokemusta päässyt kertymäänkään.
Add tuli mieleen. Alidiagnosoitu naisilla ja tytöillä.
No mä ainakin ymmärrän täysin jos on epäjärjestys ja likaiset lattiat lapsiperheessä.
Jos vanhalla pojalla ja piialla sama ...ni vähän eri asia, eikö?
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:42"]
Lapsuuden kodin siisteystaso on aika usein periytyvää. Jos on lapsena elänyt paskan keskellä, niin ei Se aikuisenakaan häiritse. Itse en kestä parin mieheni lähisukulaisen kotia yhtään. Olen kasvanut siistissä kodissa ja omani on myös sellainen, joten on suorastaan tuskallista kyläillä noissa roinakasoissa. Sukatkin on ihan likaiset ja tahmaiset kun sieltä tulee. Eikä tosiaan ole mistään masentuneita ihmisiä. Vain hyvän paskansietokyvyn omaavia
[/quote]
No höpö höpö. Taitaa olla useammin niin, että lapsuuskodin siisteys periytyyy käänteisesti. Eli nipoäiti, sotkulapsi.
Kiitos kaikille vastauksista! Kyllä se hyvä paskansietokyky-diagnoosi :) on varmasti oikea, joten näillä mennään!