Paskan keskellä eläminen
Mulla on ystävätär, ei enääikään ihan nuorikaan, älykäs huumorintajuinen, kaikinpuolin mahtava persoona. Mutta. Hän ei siivoa,siis ikinä, kaikki minkä käsistään laskee jää siihen ,siis KAIKKI! Ei itseään tunnu haittaavan että on jatkuvasti kavereiden siivoisavun varassa ja jos joki ei käy,asuntoa ei siivota. Tämä ei ole mikääm uusi juttu, vaan näin on ollut aina.En ihmettele että seinänaapurit välillä katsoo kieroon kuulemma.Kysymys ei ole masennuksesta, eikä hamstrrauksesta mutta pakkohan jostain mielenterveyden häiriöstä on oltava kysymys? Olisiko joku psykologiaan perehtynyt palstalla?
Kommentit (27)
Mun 16v ADHD- tytär on tuollainen. Eikä tosiaan ole kyse opettamisen eikä yrityksen puutteesta, muut lapset meillä kyllä siivoavat.
On yritetty ihan kaikkea. Puhumista, neuvomista, vaatimista, suuttumista, viikkorahan pois ottamista, tietokoneen pois ottamista, palkitsemistakin, mikään ei vaan tehoa.
Tämä kun on mieluummin vaikka sitten ilman rahaa ja tietokonetta, kun siivoaa.
Viimeksi ennen joulua päätin että en taatusti siivoa tytön huonetta, katselen miten kauan menee ennen kuin siivoaa itse. Meni niin kauan, että huone alkoi muistuttaa lähinnä kaatopaikkaa.
Oli ihan pakko siivota, viime viikolla siivosin ja mulla meni siinä koko päivä koska vaatekaapitkin olivat ihan hyrskyn myrskyn, täynnä kaikenlaista roinaa, roskaa,
likaisia vaatteita ja suurin osa puhtaista vaatteista lojui lattialla.
Kai tuosta mun lapsesta tulee sellainen, joista tehdään niitä ällöttäviä Hoarders- ohjelmia.
Kunpa olisinkin saanut sitä kaveriapua! Koskaan en.
Toisaalta, minä olen niin mukavuudenhaluinen ja laiska että koti on koko ajan kunnossa. Pyyhin tahrat heti esimerkiksi, ei tarvitse sitten jynssätä tuntikausia. Tavaroilla on omat paikat koska lapsiperheessä ei ole aikaa etsiä joka tavaraa joka päivä, kamamäärä on myös kohtuullinen. Suosin myös huonekaluja joiden alta on helppo imuroida, imuroin myös pölyt useammin kuin pyyhin. Helppoa.
Mulla on kans vähän liian hyvä paskansietokyky. Jossain määrin mun tapauksessa periytyvä ominaisuus, äitikään ei turhantarkka ole siivouksen suhteen. Mutta kyllä tyttärestä on polvi pahentunut. Kyllä mä tykkäisin siististä kodista, mutta siisteyden ylläpidosta en välitä yhtään. Paljon mieluummin makailen sohvalla ja surffaan netissä. En ole masentunut, vain laiska ja aikaansaamaton, aina ollut. Töissä olen viimeisen päälle tarkka, ahkera ja huolellinen, eli kotiminä ja työminä ovat ihan toistensa vastakohtia.
Vaikuttaako siisteyteen mitenkään jos taloudessa on myös mies. Vai eikö miehiä lasketa mihinkään, ovatko he vapautettu siivouksesta?
Neuroottisen siisti äitini on masentunut ja minä, jolla on hyvä paskansietokyky, millä tarkoitan tavaroitten epäjärjestystä, en ole sitä koskaan ollut.
[quote author="Vierailija" time="25.05.2014 klo 14:42"]Lapsuuden kodin siisteystaso on aika usein periytyvää. Jos on lapsena elänyt paskan keskellä, niin ei Se aikuisenakaan häiritse. Itse en kestä parin mieheni lähisukulaisen kotia yhtään. Olen kasvanut siistissä kodissa ja omani on myös sellainen, joten on suorastaan tuskallista kyläillä noissa roinakasoissa. Sukatkin on ihan likaiset ja tahmaiset kun sieltä tulee. Eikä tosiaan ole mistään masentuneita ihmisiä. Vain hyvän paskansietokyvyn omaavia[/quote]
Ei pidä paikkaansa.
Äitini oli neuroottinen siivoaja, pakkomielteisesti siivoaa koko ajan. Itse inhoan siivousta ja välillä kämppä on sen näköinenkin.